perjantai 12. elokuuta 2011

home sweet home

Olen todellakin kotona! Tämä viikko on ollut yhtä kiirettä, eikä ne kiireet siitä mihinkään katoa. Olen ehtinyt siivoamaan huoneeni ja vaatehuoneeni (heitin pois neljä jätesäkillistä tavaraa, huhheijaa!), kuokkimaan pottuja perunamaalta, käymään mustikassa (saalis oli surkea), viettämään yön henkisten sisarusten luona, pelaamaan Amerikanpokkaa, näkemään serkkua (kummia) lapsineen ja joitain muitakin sukulaisia sekä syömään paljon ruisleipää, karjalanpiirakoita ja lakritsia. Suomessa on kylmä, mutta silti kaunista. Huomenna lähden kavereiden vuokraamalle mökille, jossa pidetään hauskaa ja nautitaan kesän viimeisistä rippeistä! Pöydällä odottaa vielä iso pino papereita ja muita juttuja, jotka pitää mennä läpi, ja kohta pitää alkaa pakkaamaan Kuopiota varten.. Kyläläiset pysäyttelevät ja kyselevät, että joko on ikävä sinne Amerikanmaalle- ja rehellisesti saan sanoa, että ei ole. Ainakaan vielä. Tai no- hosteja kyllä kaipaan vähän.. On tässä viikon mittaan surrannut päässä (hienoja) ajatuksia vaikka millä mitalla, mutta enhän niitä ole tänne ehtinyt käydä raapustamassa, saati sitten paperille..

Jet lagia minulla ei muuten ollut, heräsin sunnuntaina kahdeksalta ja siitä lähtien olen hyvin päässyt Suomen rytmiin- osittain siksi, että olen tietoisesti mennyt oikeaan aikaan nukkumaan ja herännyt sitten aamulla kahdeksan-yhdeksän maissa. Ome huone on ihana, oman perunamaan potut herkullisia ja vaikka stressaankin jo syksyä aivan liikaa on tällä hetkellä jotenkin tosi hyvä olla. En ehdi tylsistymään, kun on koko ajan menoa, eikä missään vaiheessa ole ollut mitään "Suomi on paska maa"-angsteja. Tämä blogi jää luultavasti tähän, mutta olen jo perustanut uuden, sen osoite pärähtää tänne tässä lähiaikoina.. Ehkä sellaisen au pair-vuoteni-postauksen kera. Ehkä. En tiedä, mitä tuosta vuodesta enää sanoisi. Kasvoin, näin, koin, sain ihania ihmisiä elämääni. En antaisi sitä vuotta pois mistään hinnasta, ja vaikka Cultural Care onkin joskus ihan paska, au pairin homma joskus ihan paskaa, osa hostperheistä joskus ihan paskoja, ja vaikka joskus kaikki onkin ihan syvältä en kadu hetkeäkään sitä, että lähdin au pairiksi. Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Lähtekää tekin- mutta valitkaa perhe huolella, ja pitäkää kiinni oikeuksistanne. Nähkää, kokekaa ja muistakaa, että kyllä se kotiinpaluukin vielä koittaa:>

Noh, laitanpa sen bloginkin osoitteen.. En tiedä milloin aloitan sinne kirjoittamisen, mutta kyllä se tässä syksyn mittaan pärähtää käyntiin! Elokuu vaan on yhtä haipakkaa- taidan olla kotona yhteensä viikon päivät.. Tässä se siis:  http://roosalautanen.blogspot.com/. Siellä nähdään! Tämä oli nyt tässä. Kiitos teille, jotka jaksoitte mukana, teille, jotka jätitte puumerkkinne ja teille, jotka auttoivat jaksamaan niistä huonoistakin hetkistä. Kiitos.

PS En onnistunut saamaan Calin quarteria, joten Anne otan suhun yhteyttä tässä joskus, jos oot vielä halukas luopumaan siitä quarteristas! :>

sunnuntai 7. elokuuta 2011

home

I'm home!

Lento USAsta Lontooseen meni mallikkaasti, katsoin kolme leffaa ja sitten oltiinkin jo perillä (oli muuten maukasta vallata kaksi paikkaa, tyynyä ja peittoa, koska se lento ei todellakaan ollut crowded). Lontoossa kiertelin kauppoja kunnes oli aika siirtyä koneeseen.. Suomalaiset kyllä muuten erottaa muunmaalaisista, ja hetken aikaa vähän ahdisti kun sitä suomea kuului joka puolella englannin sijaan:D Toisen lennon käytin sitten nukkumiseen, kun siinä vaiheessa jo vähän väsytti.. Viimeiset puoli tuntia käytin minuuttien laskemiseen, sekä metsien ja peltojen katseluun. Ah sitä kotoista tunnetta, minkä nuo maisemat saivat aikaan! Kentällä selvisi, että yksi matkalaukuistani on teillä tietämättömillä, joten sain sitä asiaa alkaa hoitamaan ennen kuin viimein pääsin ulos ovista, joiden ulkopuolella odottivat äiti, isi, veli ja ihana Ella kyltin ja kameran kera! Pysähdyttiin kotimatkalla Riksun ABC:llä, koska mulla oli huutava nälkä:D Kotiin saavuttiin yhdentoista maissa, ja voi mikä yllätys täällä odottikaan! Avasin oven ja näin valtavan lakanan, jossa luki 'Tervetuloa kotiin Roosa' ja samassa hetkessä mun ihanat "sisarukset" hyppäsivät eteeni huutaen "YLLÄTYSTÄ". Olin ihan monttu auki enkä honestly muista siitä hetkestä hirveästi: D Olin vaan niiiiin onnellinen etten tiennyt mitä sanoa!


Yön edetessä vielä syötiin lisää (ruisleipää!), juteltiin ja ihmeteltiin painavia laukkuja.. Sisarusten lähdettyä kävin vielä suihkussa ja juttelin äitin kanssa kunnes viimein puoli kolmelta kömmin vällyjen väliin.. Tänänä heräsin sitten kahdeksalta, ja koska en saanut enää unta hyppäsin pikkuveljen viereen ja herätin sen katsomaan Lilo&Sticthiä mun kaa:D Syötiin myös aamupalaa, ja odotettiin, että porukat heräis.. Loppupäivä menikin sitten hurjan nopeaa.. Kummi kävi nuoremman poikansa kanssa, seuraavaksi ovella odotti sukulaisperhe ja sainpa vielä nuorimman "pikkuveljenkin" isosiskon kanssa meille. Yhdessä hetkessä olikin jo taas ilta! Uskomatonta, että olen ollut Suomessa vasta 30 tuntia.. Kuinka outoa, että au pair-vuosi on ohi, ja kuinka ihanaa, että olen taas kotona. Ei tätä voi sanoin kuvailla, toisaalta tuntuu, että en ole päivääkään ollut poissa vaikka elämä täällä onkin jatkunut normaaliin tapaan. Ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja ystäviä, ja ihanaa ihan vain olla kotona!

lauantai 6. elokuuta 2011

I'm coming home

Tällä hetkellä liitelen tuolla jossain Atlantin yllä, joko vollottaen tai omaa pientä ruutuani tuijotellen. Ihan ihan kohta olen kotona. Ihaan otin tietenkin koneeseen seuraa pitämään, ja onnetonta piristämään.. Dear Finland, I've missed you! Ja rakkaat, teitä myös;)




perjantai 5. elokuuta 2011

at the airport- day 364

Saavuin kentälle noin tunti sitten, hostäitini sekä hostisäni siskon mies ajoivat minut tänne (tarvitsimme lisäapua laukkujen raahaamiseen: D). Sanoin lapsille hyvästit jo hostisän siskon kotona, ja heitä halatessa alkoivat kyyneleet ensimmäistä kertaa virrata poskia pitkin.. Heidän talonsa ohi ajaessa hosttyttö teki käsillään ilmaan sydämen ja siinä vaiheessa itkinkin jo ihan kunnolla.. Kentälle kuitenkin selvittiin ja check-inniin sain ihana brittimiehen, joka kärsivällisesti toisti kaikki kysymykset kahteen kertaan, kun en vaan pystynyt keskittymään:D Hän otti viisumini, ja kysyi kauanko olen ollut Amerikassa. "Vuoden" sai aikaan ihailevia katseita, ja kommentin, että ihan näin by the way Philadeplhiassa käy paljon suomalaisia. Jouduin maksamaan ylimääräisestä laukusta ja ylipainosta 120 dollaria (toinen laukku oli TASAN 32 kiloa, haha, hyvin pakattu, vai?), mutta ei se mitään, koska sain kuitenkin ottaa hemmetin ison käsimatkatavaralaukkuni lentokoneeseen vietäväksi (no okei en edes näyttänyt sille tyypille sitä laukkua..:D). Olen nyt tässä istunut parikymmentä minuuttia I'm coming homea kuunnellen. Itkettää ja naurattaa, olen tyhjä ja samalla innostunut.

Pääsin eilen nukkumaan kahden maissa, joten aamulla väsytti.. Rosa tuli pitämään seuraa iltapäivään asti, joten hosttyttö seuranamme pakkasimme laukkuni loppuun ja siivosimme huoneeni. Se oli niiiin tyhjä. Autio aivan. Avasinpa siinä muuten vielä yhden tukkeutuneen vessanpöntön, ihan näin viimeisen päivän kunniaksi:D Niin se loppuu kuin alkaakin? Hostpoika nukahti syliini, ja hiukset pääsivät letille. Myöhemmin kannoimme hostäitini kanssa tavarat yläkertaan, minkä jälkeen vielä skypetin hetken äitin kanssa ennen kuin otin koneeni, sammutin valot ja suljin oven perässäni.. "Huomenna nähdään" ei vieläkään tunnu todelliselta, ehkä siksi, että olen vielä niin kiinni tässä elämässä ja maassa. En pysty ajattelemaan vielä muuta kuin sitä, että sanoin juuri hyvästit ihmisille, joita en tule näkemään hyvin pitkään aikaan.

Meidän kone on saapunut portin luo, eikä mulla olekaan enää kuin tunti aikaa koneeseen pääsyyn.. Laukku painaa tuhatsata kiloa, mutta ehkä tästä selvitään. Kunhan koneessa on kivoja leffoja niin I'll be alright. Kohta nähdään- ja halataan.

days 361, 362 and 363


Loman loppupäivät, here we go!

Tiistaina heräilimme rauhassa ja lähdimme yhdentoista jälkeen Busch Gardensiin, joka on siis huvipuiston ja eläintarhan yhdistelmä. Tai sellaiseksi sitä kutsuisin:D  Hurviteltiin laitteissa, mutta tietenkin se laite, mihin mää halusin, oli suljettu koko päivän ajan.. Damn it! Muutenkin tuona päivänä melkein puolet laitteista oli ainakin osa päivää suljettuna, harmiteltiin  sitä vielä illallakin.. Lähdettiin huvipuistosta vasta päivällisaikaan, joten ajeltiin sitten parissakin paikassa noutamassa illallista (osa syötiin jo autossa kun oli niin nälkä: D) ja palattiin kämpille sitten vasta seitsemän aikaan.. Suihkujen ja ruokailun jälkeen kello olikin jo yhdeksän, joten siirryin makoilemaan sänkyyn ja pian sainkin hosttytön kaveriksi. Katseltiin videoita mun koneelta, ja naurettiin vedet silmissä Janiikan ja mun pää olkapäät peppu-tanssille.. Hosttyttö myös hoksasi nopeuttaa sitä videota niin, että se oli ihan hilarious, joten saatiin sitten vielä hostäiti kaveriksi katsomaan sitä videota:D Hosttyttö nukahti vasta kymmenen jälkeen useiden ”one more thing”-juttujen jälkeen. Mun hosttytön kanssa on kyllä niin sulosta nukkua samassa sängyssä, kun se kietoutuu kainaloon ja työntää naaman ihan oman naaman eteen. Joudun sitä kyllä yleensä pari kertaa yössä siirtämään oikeaan asentoonkin, kun se aina kääntyy sillai että saan jalat suuhun.. Söpöä kummiski!

Keskiviikkona sain taas nukkua ihan kivan pitkään, vaikka hosttyttö olikin käynyt kerran ilmoittamassa, että kyllä sun nyt pitäis herätä koska tarviin jonkun värittämään mun kaa.. Mumisin, että lepään vielä hetken ja päädyin nukkumaan yli tunnin: D Hups. Mentiin keskiviikkonakin sinne Water Country USAan, mutta tällä kertaa ei jouduttu kuuntelemaan mitään lauluja kun ei ihan kymmeneksi paikalle ehditty. Laskettiin kivoja vesiliukumäkiä, otettiin aurinkoa, syötiin ylihinnoiteltu lounas ja lilluttiin Hubba Hubba Highwayssa (vähän niin kuin lazy river, mutta nopeampi- plus pelastusliivit päällä voit lillua vedessä ihan kokonaan ja ah se on ihanaa). Leikittiin siellä myös junaa, ja vitsi meillä oli hauskaa! Oltiin siellä Hubba Hubbassa varmaan ainakin tunti:D Ehdoton lemppari sen Vanish Pointin lisäksi! Tai no- Big Daddykin oli huippukiva! Se oli sellainen tubeliukumäki, joka oli suht pitkä, kurvitteleva ja nopea! Illalla taas koomailtiin ja taisinpa mennä nukkumaankin jo joskus yhdeksän maissa. Silmät eivät nimittäin meinanneet pysyä auki, kun seitsemän aikaan katsoin lasten kanssa telkkaria:D 

Torstaina eli loman viimeisenä päivänä päätettiin lähteä Kings Dominion-huvipuistoon. Sitä ennen piti kumminkin tehdä pieni pysähdys matkaan, koska hostien piti käydä jollain timeshare-luennolla. Vein lapset siksi aikaa leikkihuoneeseen, mutta ei sitten loppupeleissä ehditty siellä kovin kauaa olla.. Hostpoika nimittäin päätti kakata monster poopit, joten vein hänet autolle ja vaihdoin vaipan, ja heti päästyämme takaisin leikkihuoneeseen hosttyttö ilmoitti haluavansa vessaan.. Hän sitten pissasi vähän pöntön ohi, joten lähdin uudestaan autolle uutta vaatekertaa hakemaan.. Sen jälkeen ei ehditty olla leikkihuoneessa kymmentä minuuttia, kun jo olikin aika lähteä huvipuistoilemaan! Ulkona olikin sitten ihan järjettömän kuuma, joten lähdettiin huvipuistosta jo neljän-viiden tunnin hurvittelun jälkeen. Käytiin Wendy’sissä syömässä ja lähdettiin tien päälle ja vihdoin yhdeksän maissa pääsimme kotiin. Loppuillan oon tässä yrittänyt pakkailla loppuja juttuja ja tehdä muita viime hetken valmisteluja.. Ei tästä tuu sitten yhtään mitään:D Tavaramäärä vaan lisääntyy sitä mukaa kun pakkaan, ja kuivurissakin odottaa vielä muutama juttu.. Voi jeesus kristus.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että VAU OON KOHTA KOTONA! 

maanantai 1. elokuuta 2011

days 359 and 360

Terveisiä Virginasta! Oon jäänyt nettiin koukkuun niin pahasti, että oli pakko ostaa 24 tunnin access internetiin.. Krhm. Au pair-komennus päättyy neljän päivän päästä, millonkohan sen oikeasti tajuaa?

Tänään oltiin koko päivä vesipuistossa (water country USA), juostiin erilaisissa vesiliukumäissä ja nautittiin auringosta. Sain rintakehään ihan kamalat rusketusrajat, poltin nenän ja sain pavunruskean otsan. Kiva! Mut oli mukavaa päästä välillä huilaamaan Cabanaan, varsinkin kun meitä on täälä se kolme aikuista kahdelle lapselle niin ei ole ihan niin kamala kiire koko ajan:> Kävin muuten yhdessä ihan mielettömässä vesiliukumäessä! Se on tämän kesän uutuus, Vanish Point nimeltään ja sen juju on jalkojen alta katoava luukku, jonka myötä sitten putoat suoraan alaspäin pikkuhilaa kaartuvaan liekumäkeen. Se tunne, kun sanot "I'm ready" ja tiedät, että se lattia kohta katoaa jalkojen alta.. Aijai adrenaliinia! Päivä oli kyllä huippukiva! Babysittasin vielä illan, kun hostit lähtivät illalliselle ja täytyy kyllä sanoa ettei helpompaa babysittausta ole ollut.. Kymmenen minuuttia hostien lähdön jälkeen mun babyt päättivät nukahtaa, joten kannoin molemmat sänkyihin ja se oli sitten siinä:D Muuten! Piti vielä kertoa, että tasan sillä sekunnilla kun se vesipuisto aukesi aamulla saimme kuulla Amerikan kansallislaulun, sekä katsoa lipun noston salkoon.. Siis kuinka isänmaallisia tässä maassa oikeasti voidaan olla?


(tää sunnuntain osa on kirjoitettua Wordiin eilen illalla)
Sunnuntaina koomailin ylös sängystä ja aloin hullun lailla pakkaamaan lomareissua varten, huoneeni ja matkalaukkuni kun olivat päivän aikana onnistuneet räjähtämään.. Lähdimme ajelemaan yhdentoista maissa ja pääsimme perille yhden pysähdyksen taktiikalla viiden maissa. Itse harrastin torkkumista koko automatkan ajan, ja rehellisesti sanottuna olisin voinut istua autossa vielä pari lisätuntia.. :D Anyway, pääsimme pienten kommellusten siivittäminä asuntoomme (meille annettiin ensin toimimattomat huonekortit ja vielä sekavat huonenumerot, joten kävimme kokeilemassa pari ovea ennen kuin päätimme palata takaisin respaan..), ja laukkujen purkamisen lomassa virittelimme baby gate-häkellyksen portaiden yläpäähän:D Jotkut valopäät kun eivät ole asentaneet tänne ollenkaan ovea (asuntoja on kahdessa kerroksessa ja tämä meidän on yläkerran kämppä, eikä rappusten yläpäässä ole siis ollenkaan ovea..) joten laitoimme ensin normaalin portin seinien väliin ja sen jälkeen heitimme olohuoneen pöydän lappeelleen metrin päähän:D Nyt on koko käytävä niin aidattu, että joudumme kulkemaan minun ja hosttytön kylpyhuoneen kautta ulos. Tuskallisen baby gate-operaation jälkeen lähdimme syömään Japanesen steakhouseen- mun ja hostäidin lemppariii! Käytiin samassa paikassa huhtikuun reissullakin, mutta vasta tänään huomasin, että Colin Farrell on syönyt siellä! Aaaaaa! Oli muuten huvittavaa, kun otin alkupalaksi sushia ja koska se riisi oli polttavan kuumaa alkoivat silmät kostua kyyneleistä ja koko pöytä hihitti, että olipas tulista tavaraa kunnes sain sanottua, että se oli vaan niin kuumaa! Naminamin ruoan jälkeen lähdetiin Busch Gardensiin katsomaan ilotulituksia, josta viimein kymmeneltä illalla pääsimme nopeiden ruokaostosten kautta kämpille! Hostisäni oli muuten iiihana, koska hän osti mulle pinkkiä pirtelöä kauppareissullaan! Pakko muuten tehdä tähän väliin paljastus, jonka vuoksi meinasin menettää hermot väsymykseni kourissa.. Kävin vielä myöhään illalla suihkussa, enkä ihan oikeasti saanut sitä vettä tulemaan sieltä suihkusosasta Vääntelin ja kääntelin ja riuhdoin jokaikistä osaa, minkä siitä saakelin ammeesta löysin mutta ei niin ei. Lievästi sanottuna vitutti. Ehkä kysyn huomenna hosteilta, että please auttakaa käyttämään tota suihkua.  (edit. mainitsin, että en osaa käyttää suihkua ja sain apua, mutta hostäiti myönsi, että he riuhtoivat suihkua puoli tuntia kunnes hoksasivat miten sitä käytetään:D Ei tätä yhtään vaikeammaksi ole voitu tehdä?)

Huomenna mennään Busch Gardensiin koko päiväksi, keskiviikkona luultavasti taas vesipuistoon ja sitten onkin jo torstai ja kotiinpaluu. Ja perjantaina vähän erilainen kotiinpaluu. Iiiks. Kohta ihmiset nähdään!

//Unohdin sitten sanoa erikseen, että tulen tässä kuussa kotiin! Haha. Oli pakko mainita. 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

niisk

Tajusin just, että tää on mun viimeinen sunnuntai Amerikassa.

days 354, 355, 356, 357 and 358

Huhheijaa mikä lauantai! Tuumasin tässä, että enpäs oo taas kirjoitellu kunnolla moneen päivään.. Miten tässä aina käy näin?

Pikakertaus viikkoon, jotta päästään tähän (ihanaan) päivään!

Tiistai oli normipäivä, stressasin pakkausta, ja laskeskelin minuutteja vapaa-aikaan.. Jotenkin ei napannut työnteko tällä viikolla, kun lapset oli niin väsyneitä näihin helteisiin.. Illalla kävin Andrean, Xenian ja erään uuden eteläamerikkalaisen au pairin kanssa hyvästijätskeillä Woodsidella.. Lähdettiin sieltä 45 sulkemisajan jälkeen, kun ei maltettu lopettaa juttelemista.

Keskiviikkona vein lapset leffaan Andrean ja hänen hostlastensa kanssa. En voi kuin tyytyä toteamaan, että ei enää ikinä: D Hostpoika alkoi nimittäin itkemään tylsyyttään viisi minuuttia ennen leffan alkua (ja siis jo se, että sain hosttytön, hostpojan, itseni sekä kassillisen vilttejä ja eväitä saliin asti oli mitalin arvoinen suoritus).. Yritin sitten pitää hänet tyytyväisenä poppareilla ja karkeilla, viidentoista minuutin jälkeen tosin sain ottaa käyttöön erilaiset hyssyttelyleikit: D Leffan loppupuoliskolla tyyppi aloitti taas kunnon kitinän, ja hetken päästä hän päätti nukahtaa syliini.. Unet tietenkin keskeytyivät, kun leffa loppui ja jouduin kuskaamaan koko sakin autoon. Olin vielä luvannut, että menisimme Friendly'siin lounaalle, joten ei auttanut kuin ajaa sinne hikimärkänä. Lounaskeikka meni kuitenkin kaikeksi onneksi suht kivuttomasti, joten en ihan kokonaan menettänyt hermojani:D Iltapäivällä leikittiin basementissa, ja illalla käytiin vielä porukalla uimassa ennen nukkumaanmenoa.

Torstaina kävin sulkemassa tilin, mikä aiheutti lievästi sanottuna oudon olon.. Illalla lapsilla oli uimatunnit, joten pääsin taas uimaan. Loppuillasta olin niin tehokas, ettei mitään rajaa.. Kuurasin kylppärin, raivasin koko huoneen, pyyhin pölyt, pakkasin kaikki laukut uusiksi, juttelin muutaman tunnin kaverin kanssa naamakirjassa, scrapbookasin ja laitoin kaiken mahdollisen valmiiksi lähtöpäivää ja Virginian loma varten.

Perjantain käytin Janiikan kanssa tekstailuun.. Oli niin outoa tajuta illalla, että en enää voi lähettää viestejä Janiika usapuhelimeen! Ilta oli kuitenkin onneksi huippukiva, koska hostäitini kokkasi upean illallisen, ja vieläpä ihan itse alusta loppuun asti! Olin saanut esittää toiveita viimeiselle kotona syödylle päivälliselle, ja arvatkaapa vaan sanoinko, että muuten ihan sama, mutta olisi kiva saada perunoita:D Niitähän me sitten saatiin, sipuleilla höystettynä lihan, kanan ja rollsien kaverina. Hostisä oli hakenut jälkkäriyllärinä Cheesecake Factorystä porkkanakakkua, Godiva-juustokakkua, cookie dough-juustokakkua ja Reese's peanut butter-juustokakkua! (jälkimmäisin on kamalaa, mutta muut superherkkua!). Oli vähän haikeaa, mutta ei olla kyllä hetkeen naurettu illallispöydässä niin paljon. Illan kruunasi Rosa, joka tuli meille yöksi! Pakkailtiin vielä vähän lisää, naurettiin ja valvottiin, kunnes päätetiin, että on pakko mennä nukkumaan..

Tänään heräiltiin takkuisasti, itse asiassa taidettiin makoilla sängyssä ainakin tunti herätyskellon sulkemisen jälkeen.. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin raahattua itsemme yläkertaan myöhäiselle aamiaiselle, josta tunnin päästä olimmekin porukalla matkalla mallille. Hengailimme lasten kanssa hetken ajan, jotta hostäitini sai shoppailla vielä vähän lisää (oon kuullut sanat "NOW I'm done" ainakin kuusi kertaa: D), minkä jälkeen jäimme kiertelemään kaupoissa kahdestaan. Mallillta ajelimme suoraan jäähyväispäivälliselle hostperheeni ja hostisäni siskon perheen kanssa. En itkenyt! Silmät kyllä kostuivat useaan kertaan, mutta sitähän ei lasketa.. Sain hosteiltani hyvästilahjaksi Tiffanyn rannekorun nimikirjaimillani, mikä kyllä meinasi aiheuttaa itkukohtauksen:D Illallinen oli ihana, ja päätimme sen jälkeen lähteä vielä porukalla jätskeille Woodsideen (haha, ylläripylläri). Otimme paljon kuvia ja nautimme toisten seurasta, ja oli kyllä ihan mielettömän kivaa! Jätskien jälkeen tulimme kotiin, ja sain viimein tilaisuuden antaa hosteilleni minun lahjani heille. Kehystin kuvia lapsista ja minusta, joten annoin sen tavallaan koko konkkaronkalle, vaikka ostinkin lapsille vielä erikseen lahjat, jotka annan sitten myöhemmin. Lähdimme Rosan kanssa vielä pienen virkistäytymisen jälkeen Walgreensiin teettämään parit kuvat, sekä Main Streetille kävelemään ja syömään sipulirenkaita. Kotona kuvailtiin vielä parit blinbling-tikkarinpidikekuvat ennen kuin Rosan piti lähteä kotiin.. :< Kello on nyt taas kaksi yöllä ja mää en oo vielä edes pakannut Virginiaa varten.. Ja onhan tuossa lattialla taas uusi kasa odottamassa pakkausta Suomeen meneviin matkalaukkuihin. Äääääää. Väsyttää. Anyways, lähdemme siis aamulla sinne Virginiaan, josta kotiudumme vasta torstai-iltana ja luultavasti meillä ei ole hotellihuoneessa nettiä, joten täällä tontilla saattaa olla aika hiljaista..



 



PS Aamut ovat aikas vähissä!

torstai 28. heinäkuuta 2011

suomijengin paluu

Kuten varmasti tiedätte, viime vuonna 9.8. tähän maahan saapui kolme suomalaista au pairia. Suomikoplaksi itsemme ristimme training school-viikon aikana ennen kuin lähdimme jokainen omaan osavaltioomme kokemaan ja näkemään. Tällä hetkellä yksi meistä on kotona, toinen lähtee huomenna ja kolmas ensi viikon perjantaina. Olen hieman kateellisena lukenut Tiian blogipostauksia Suomesta, ja itku kurkussa lopetin viimeiset skypetreffit Amerikassa Janiikan kanssa.. Viikko tuntuu niiiiiin pitkältä ajalta..

Huone alkaa näyttämään aika yksinäiseltä. Vessasta olen tyhjentänyt jokaisen laatikon, muista laatikoista on käytössä enää tasan yksi. Olen laittanut lentokonevaatteet syrjään, kerännyt kasan tavaroita, jotka päätyvät käsilaukkuun ja pakannut kaiken muun mahdollisen isoihin matkalaukkuihin. Isompi ruumaan menevä laukku painaa nyt jotain 55 paunaa, eli se on himppasen ylipainoinen.. Pienemmän pitäisi mennä painorajojen sisäpuolelle, mutta sinne ei enää mahdu paljoa mitään: D Käsimatkatavarat sen sijaan ovat oma lukunsa.. Käsimatkatavaralaukkuni on paljon sallittua suurempi plus se painaa niin paljon, että joudun varmasti kysymään jonkin kivan pojan apua, jotta saan sen sinne hattuhyllylle.. No kunhan selviän koneeseen (x2..). Niin outoa. Ou-to-a. Mutta oikeasti, mitä jos viimeinen viikko ei lopu koskaan?

PS En enää ikinä yritä tilata mitään Ebaysta. Vihaan koko laitosta.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

days 348, 349, 350, 351, 352 and 353

En tiedä mistä kirjoittaa, tai paremminkin miten kirjoittaa. Viikonloppu oli ihana, mutta maanantai toi tullessaan ahdistuksen ja huonon olon. Oksettavan olon. Norjan hurjat tapahtumat eivät ole jättäneet mieltä rauhaan, eivätkä hupenevat päivät kotiinpaluun suhteen auta asiaa.. Don't get me wrong, olen ihan hurjan innoissani tulossa kotiin, mutta täältä lähteminen ei kuitenkaan ole mitenkään kovin helppoa. Kuinka voin vuorokaudessa muuttaa herätykseni lasten pienten jalkojen töminästä johonkin aivan muuhun? Miten totun taas siihen, että Suomessa puhutaankin suomea eikä pankkiin voi soittaa kello yksi yöllä että hei apua mun kortti ei toimi.

Tarjoillaanko siellä Suomessa edes jääteetä kaikkialla?
Keltä saan aamupusuja- ja haleja, kun hostpoika on valtameren toisella puolella? (tähän ei sitten oteta vastaan mitään "alkaisit seurustelemaan"-kommentteja..)

Tällä viikolla pitäisi hoitaa kaikki viimeiset asiat, raivata huone ja pakata loppuun. Mun hyvästilahjaoperaatio on ihan pulassa, apua apua iiks! Onhan tässä kumminkin vielä muutama päivä...

No mutta joo, voisin kai viime viikostakin muutaman sanaisen kertoa.. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tiistain skydiving oli mieletöntä. Keskiviikko-perjantai-akseli on vähän hämärän peitossa.. Olin lasten kanssa kaikki päivät kumminkin, koska hostäidilläni oli paljon menoa ja meininkiä. Luultavimmin leikittiin basementissa aka välteltiin helteitä. Perjantaina hostvanhempani olivat illan hyväntekeväisyystapahtumassa, joten olin kotona lasten kanssa. Rosa saapui viihdyttämään meitä, joten lähdettiin porukalla frozen yogurteille ennen nukkumaanmenoa. Ilmastointi oli muuten aikaisemmin aamulla sanonut poks, joten yläkerta oli kuin sauna ja joskus yhden maissa yöllä kuulimme kamalaa räminää, joka aamulla osoittautui hostperheeksi- he nimittäin nukkuivat sulassa sovussa olohuoneen lattialla..

Lauantaina napattiin pari saksalaista tyttöä kyytiin ja lähdettiin New Jerseyn Wildwoodiin rannalle. Parin tunnin automatkan sijaan päädyimme seisomaan ruuhkassa sen pari tuntia joten pääsimme perille neljän tunnin autossa istumisen jälkeen.. Voin sanoa, että neljä tuntia ratin takana istuttuani olin niiiiin valmis hyppäämään autosta pois! Rannalle kumminkin päästiin, eikä se 104 Fahrenheitin lämpötilakaan tuntunut liian kuumalta, kunhan kävi jääkylmässä meressä kastautumassa parinkymmenen minuutin välein.. : D Hiekalla sen sijaan ei kestänyt seistä, hyvä jos juoksemaan kykeni! Ihan uskomattoman polttavaa tavaraa! Rusketuttiin ihanasti (jopa Rosa, joka lisäili viisikymppistä iholle puolen tunnin välein: P) ja päätettiin päivällisaikaan ajaa Cape Mayhin, koska se oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Cape Maysta löytyi söpöjä rakennuksia ja kauniita maisemia, ilta-aurinko vielä kruunasi kaiken söpöyden.. Kotiin lähdettiin ajamaan kahdeksan maissa, ja aamusta poiketen pääsimme perille oikeasti niissä parissa tunnissa! Ah mikä ihana päivä, ja vaikka illalla väsyttikin pirusti, jaksoi sitä silti hymyillä.












Sunnuntaina herättiin myöhään, skypetettiin äitin kanssa, katsottiin The Princess and the Frog, skypetettiin vähän lisää, katsossiin Grease, käytiin syömässä Five Guysien hampparit ja Woodside Creameryn jädet, tultiin takas ja käytettiin tunti siihen, että yritettiin etsiä hyvää leffaa (huonoin tuloksin) ja juuri kun oltiin antamassa periksi, löydettiin ihan ok rakkausleffa, joka sitten vielä päätettiin katsoa. Sitten olikin jo ilta ja Rosan piti lähteä kotiin, oli kamalaa. Mää kuitenkin vielä siivosin huoneen, ja Rosan kanssa skypettelyn lomassa pakkailin. Nyt on kummatkin ruumaan menevät laukut lattialla aukinaisina ja pieni paniikki meinaa iskeä, kun sain isomman laukun 40 kilosta jonnekin 30 hujakoille, mutta se tarkoittaa sitä, että pienempään laukkuun ei mahdu kaikki jäljellä olevat pakkaamattomat tavarat.. Äiti, mitä mä teen?

Tänään heräsin huonoon oloon, joka oli sitten enemmän tai vähemmän vallassa koko päivän.. Vietiin lapset aamulla uimaan, iltapäivä meni jotenkin tosi nopeasti dataillessa hosttytön katsoessa telkkaria.. Hoidin asioita ja pesin pyykkiä, kunnes oli taas ilta. Apua vai jes, en tiedä kumpaa ajatella enemmän.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

arkistojen aarteita



kelluva pää ja muita tuhannen ja yhden yön ihmeitä.

PS kaksi viikkoa, iiiiiik!

//Mulla on hiuskriisi. Kamala.

torstai 21. heinäkuuta 2011

1/3

Yksi kolmasosa suomijengistä on kotona.. Hieman yli viikon päästä kaksi kolmasosaa on kotona ja siitä viikon päästä koko jengi. Perästä tullaan ja niin poispäin, mutta voin vannoa, että vikalla viikolla tulee olemaan outoa.

Tänään sanoin hyvästit Camillalle. Päivät ne vaan hupenee iteltäkin.. Niin kummaa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

quarters

Panikoin pari tuntia sitten Janiikalle yhden quarterin puutetta.. Olen viimeisen kuukauden yrittänyt metsästää New Jerseyn quarteria kunnes tänään tarkastuskierroksella selvisi, että kyllähän mulla se NJ:n quarter on, mutta Kalifornian quarteria ei sitten löytynyt valikoimasta.. VOI NY HEMMETTI! Nyt julistan hätätilan, kaksi viikkoa aikaa saada viimeinen puuttuva 25-senttinen! Apua!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

day 347- sukeltelua pilvissä

Tänään oli ihan mukiinmenevä päivä.... eiku.. RÄJÄHTÄVÄN MIELETÖNPÄS (kirjotin eka mielettömäpäs, Rosa onneksi korjasi..)!

Kävin skydivaamassa. Need I say more?

Okei, sanon muutaman sanan tapaisen. Eilen illalla en tahtonut saada unta, youtubetin vain kaikkia huippubiisejä skydivingin aikana päässä lauleltavaksi.. Aamulla pomppasin sitten sängystä ylös, ja lähdin tuskaisen hitaasti kuluneen aamun jälkeen ajelemaan Pennsylvaniaan. (kävin muuten hakemassa money orderin sille mun sakolle- ei sieltä ihan sitä tonnia onneks tullut: D). Selvisin perille ilman eksymisiä, ihme kyllä (paluumatka sitten korjasi tilanteen, mutta siitä lisää myöhemmin..) Sain kamalan kasan papereita täytettäväksi, piti laittaa nimikirjaimia kaikenlaisiin "jos henkilö X kuoleekin, emme ole siitä vastuussa"-kohtiin, sekä sellainen tylsä videokin piti katsoa.. Niiden jälkeen alkoi kuitenkin tapahtumaan! Sain valjaat päälle ja pääsin vitsailemaan muiden hyppääjien sekä henkilökunnan kanssa kunnes vahvistuksemme saapuivat edellisiltä hypyiltä ja pääsimme lentokoneeseen. Pääsin istumaan lähimmäksi ovetonta ovea, joten sain aimo annoksen upeita maisemia sekä tuivertavaa tuulta! Oli aivan mieletöntä jo siinä vaiheessa.. Herra tandemtyyppini alkaessa kiristämään valjaita alkoivat innostusperhoset masussa lentelemään oikein kunnolla.. Jos joku muuten joskus menee skydivaamaan niin ne valjaat sitten kiristetään ihan kunnolla. Jopa niin kunnolla, että sattuu: D Anyways, meidän videokuvaajatyyppi hyppäsi ulos, ja se oli merkki siitä että tandemtyyppini ja minun minun hypätä perässä. Eteen taakse eteen ja sitten mentiin.. Ensimmäinen tunne oli sanoinkuvaamaton, kasvot tuntuivat lähtevän paikaltaan, en tuntenut miten päin kädet ja jalat olivat, suu oli kuiva ja ainoa asia, mikä tajuntaan asti ehti oli "mä putoan". Sekunnin kuluttua tajusin, että ai niin ne jalat piti heittää taakse, kädet ilmaan ja hengittää voi myös nenän kautta. Kun sain aivotoimintani takaisin muistin, että ai niin se kuvaajatyyppi pitää nähdä, jotta saadaan videomateriaalia.. Onneksi tandemtyyppini pyöritteli meitä ilmassa, joten sain itse keskittyä äänettömään huutoon ja riemunkiljahduksiin.. Seuraavassa hetkessä laskuvarjo avattiin (se osa sattui au au au), jolloin meno hidastui ja pääsimme ihailemaan upeista maisemista.. Valjaitakin löysättiin, jotta en ihan kuristunut, ja ilonkiljahduksistani johtuen tandemtyyppini pyöritteli meitä ilmassa sinne, tänne ja tuonne. Laskeutuminen oli jännää, koska maa lähestyi niin nopeasti ja mietin vaan että mitäs jos nää jalat ei nyt olekaan oikein.. :D Kyllä sinne kamarallekin taas päästiin (pienen kaatumisen johdattamana), ja voin sanoa, että jos tuo sukeltelu kesti sen 8 minuuttia niin oli kyllä elämäni lyhin kahdeksanminuuttinen: D Mieletöntä se silti oli, maahan tullessa vain tärisin innosta.. Jalat eivät meinanneet kantaa kävellessä, enkä muista sanoneeni muuta kuin "THAT WAS AWESOME/AMAZING!". Sairaan siistii. Enkä voi vieläkään kunnolla uskoa, että sukeltelin pilvien seassa.

// ai niin, unohdin kertoa siitä mun unohtumattomasta paluumatkasta. 1,5 tunnin ajomatkaan meni 3 tuntia, koska gps sekoili. Ensin se käski kääntymään vasemmalle, ja sen jälkeen heti vasemmalle (gps:n käsitys uukkarista), jota en pystynyt tekemään, joten se ohjasi mut jollekin asuinalueelle kääntyilemään ja yllätys yllätys jotkin tyypit päätti kaataa puun tielle suoraan mun eteen.. Ei muuta kuin niitten pihan kautta toiseen suuntaan ja uutta tietä etsimään.. Päästyäni takaisin reitille gps käski kääntymään oikealle ja pitämään vasemman kaistan.. Harmi vaan, että gps:n osoittamat nimet lukivat kylteissä oikealle vievän tien puolella, joten käännyin sitten tietysti väärään paikkaan, ja ei muuta kuin puoli tuntia matkaan lisää.. Kiersin sitten samat tiet pariin otteeseen, kunnes gps käski kääntymään taas oikealle..metsään meni sekin. Reittiin lisää 15 minuuttia, eika kyllä naurattanut kun gps näytti matka-ajaksi tunnin ja mun olisi jo periaatteessa pitänyt olla kotona... Kolmen tunnin ajamisen jälkeen hihkuin ilosta, kun pääsin tielle, jolta osasin kotiin ilman paskaa gps:ää (okei joka paikassa oli tietöitä, että ehkä se vähän vaikutti..). Onneksi mulla oli matkassa SMG:tä! (piti muuten vielä mainita, että yhdessä vaiheessa ajoin jollain "workers only"-detourilla. Öh, aina ei voi onnistua, ei edes maailman paskin suunnistaja.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

days 341, 342, 343, 345 and 346

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska sen kirjoittaja on viettänyt päinvastaista. Viikonloppuna huideltiin Atlantic cityssä ja loppuviikko nyt vaan muuten vain meni tosi nopeasti.. Huomenna (tai no- teille se on tänään) muuten tapahtuu jotain niiiin jännää ettei mitään rajaa! Iiiiiik! Inhoan bloggareiden vihjailuja tulevista tapahtumista, mutta nyt on pakko tehdä sama.. Anteeksi jo valmiiksi, mutta parempi vihjailla päivää kuin monta viikkoa ennen, vai mitä?

Anyways, pikakatsaus loppuviikkoon ja viikonloppuun, hieman käänteisessä järjestyksessä tosin..

Lauantai oli siitä mukava päivä, että toisin kuin yleensä lauantaisin, nyt en kärsinyt hirveästä lapsiin ärsyyntymisestä. Jotenkin lauantaisin vaan alkaa olemaan sen vapaapäivän tarpeessa, joten kaikki rääkymiset ja huudot tuntuvat ärsyttävän normaalia enemmän.. Sain siis viedä hosttyttöni synttärikesteille, jossa hän pääsi leikkimään kavereidensa kanssa au pairin syödessä pitsaa (ja polttaessa nenäänsä- kaunista etten sanoisi). Partyjen jälkeen kävimme koukkaamassa Rosan kyytiin, koska illalla suunnattiin tyttöjengillä (hostäiti, Rosa ja minä) sinne Atlantic cityyn. Saavuimme perille suht myöhään, joten vain kiertelimme ja juttelimme hotellilla parin tunnin ajan. Meidän hotelli oli kyllä melkoisen hieno, mutta en olisi ikinä uskonut, että täällä saa vielä polttaa hotellin sisätiloissa. Tai no- ei kaikkialla- mutta liian monessa paikassa kuitenkin, varsinkin siellä kasinoalueilla meinasi tukehtua tupakansavuun.

Sunnuntaina herättiin Rosan kanssa lounaalle, loppupäivä meni kierrellessä ja kaarrellessa ennen päivällistä ja kotiinpaluuta. Ostettiin muuten Rosan kanssa yhdestä ihanasta karkkikaupasta tikkarinpidikkeet- ei mitkä tahansa pidikkeet vaan bling bling-pidikkeet! Sikamakeet!

Tänään sitten väsytti- taattu juttu menevän viikonlopun jälkeen. Onneksi ulkona oli heat warning, joten ei tarvinnut sinne mennä hikoilemaan. Leikittiin sitten basementissa, ruokailtiin, ja leikittiin vähän lisää ja lopulta päivä olikin onneksi ohi. Kuurasin muuten vessani, vähänkö se nyt kiiltää! Olikin varmaan ainaskin kolmas kerta kun sen putsasin tässä 5,5 kuukauden aikana.. Äiti olisi ylpeä<3

Ai niin, ne torstai ja perjantaikin.. Torstaina hengasin Rosan kanssa main streetillä, ja perjantaina kävin katsomassa viimeisimmän Potterin. Olin valmistautunut paketillisella nenäliinoja (sekä salama-arvellisella otsalla), mutta aloinkin itkemään vasta kun Professor McGonagall sanoo "olen aina halunnut käyttää sitä loitsua". Leffan loppumisen jälkeen oli oletetusti tyhjä fiilis.. Itse leffa oli mielestäni ihan jees Potter-leffaksi, onneksi, koska olisi ollut kamalaa lopettaa Potterit sysipaskaan leffaan..

Fotoja!

paras kuva meidän bling bling-tikkarinpidikkeistä.. Lisää kuvia tulossa!













tää luki meidän hotellin kylpyhuoneen pesualtaassa!

Torstain fotoja:

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

days 338, 339 and 340

Hellooo! En voi uskoa, että huomenna on jo torstai!

Tänään oli ihana päivä, ja eilenkin oli tosi kiva päivä! Kyllä väsyttääkin sen mukaisesti.. Tänään Rosa tuli meille aamusta, koska se oli lupautunut ottamaan lapsista ja musta muutamat kuvat jäähyväislahjaa varten. Leikittiin sitten basementissa kunnes hostäiti lähti touhuamaan juttujaan, minkä jälkeen vaihdoin lasten vaatteet ennen kuin lähdettiin porukalla ottamaan kuvia puistoon. Rosa joutui lähtemään kuvaussession jälkeen kotiin, ja mekin suunnattiin melko pian frozen yogurteille ennen kotiinpaluuta.. Hostpojan nukkuessa ja hosttyttön katsoessa televisiota skypettelin äitin kanssa, viimekertaiset laukkugooglailut vaihtui tällä kertaa kellogooglailuihin. Suunniteltiin me aika paljon Kuopion kämppääkin, äiti kun on niin innoissaan mun huoneen sisustamisesta. Oon antanut sille kaiken vallan, joten saa nähä millaseen huoneeseen saan astua elokuun lopussa! :> Hostpojan herättyä tehtiin päivällistä, ja koska hostyttö pyysi (aka aneli) alettiin myös tekemään pretzeleitä. Siihen menikin "vain" pari tuntia, tuloksena seitsemän pretzeliä: D Illalla katsottiin kuudes Potter, yllättävää kyllä se olikin parempi kuin muistin! Ja se tunne, kun Dumbledore tippuu ja tippuu ja tippuu kuolleena..

Eilenkin oli kiva päivä, vaikka olikin niin kuuma ettei päästy ulos.. Leikittiin basementissa ja otettiin rennosti, ja yllättävää kyllä tämäkin, mutta ilta saapui suht nopeasti! Pääsin siis Rosan kanssa frozen yogurteilemaan ja juoruilemaan, oli ihan huippukivaa! Niin ja käytiinhän me cupcakesitkin syömässä, kun kerta herkkulinjalle lähdettiin.. Hups!

Maanantaina olin lasten kanssa yksikseni kunnes lähdimme iltapäivänsuussa mallille, vietettiin siellä "mukavat" viisi tuntia.. Kotiin lähdettäessä auto oli täynnä nälkäistä sakkia enkä olisi koskaan kuvitellut voivani olla iloisempi shoppailun loppumisesta: D

Enää pari päivää ja pääsen vihdoin käymään Atlantic cityssä, hostäitini lupasi viedä mut sinne tyttöjen viikonlopuksi. Toivottavasti huominen ja perjantaikin ovat yhtä kivoja kuin tämä päivä!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

one hundred degrees

Netti ilmoittaa tämän päivän lämpötilaksi hieman rapiat 100 Fahrenheittia, eli sellaiset 37-38 Celsiusta. En ole vielä päättänyt olenko iloinen vai en siitä, että vietämme koko päivän sisätiloissa..


i'm loving it

Tässä hei teille muutamia kivoja kipaleita alkuviikolle, ajattelin ajastaa tälläisen postauksen kun jäi pari asiaa sanomatta edellisessä postauksessa enkä halunnut alkaa ettimään niille kivoja kohtia..

Laitoin tän soimaan ensimmäisenä juttuna sunnuntaina, koska olin taas vaihteeksi herännyt yöllä kolmelta ja uudelleen viideltä ja aamulla oli hieman koomainen olo, vaikka kello olikin kymmenen.. Ne yöt, jolloin en herää kertaakaan ovat kyllä herkkua!

Katyn videot ovat iiihania, ja tämä on uusi lemppari!

tästä järkytyin Niagaran reissun aikana.. Aaaaaa.

tästä mää en pääse yli!


SMG:n uusin levy on iihana, ja tää on yks lempparibiisi siltä.

loppuun vielä todellinen kesäbiisi! :D

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

days 335, 336 and 337

Iso Ostos paljastuu nyt! Mun baby on kaunis, mutta ei onneksi kasva silmissä vaikka onkin aito baby. Hän on niiiin ihana..

Hän on Gucci, mamin baby! (eka kerta ulkona, vähänko mamia jännitti!)

Baby siis saapui perjantaina, mutta hänet oli jätetty sateeseen. Mami oli vihainen. Baby on onneksi lujaa tekoa, joten hän selvisi ilman merkkejä taistelusta! Perjantaina oltiin muuten taas lähieläintarhassa, tällä kertaa seuraan liittyivät hostisän siskontytöt. Sateen yllätettyä lähdimmekin heidän luokseen, jossa hostpoikaa pisti muutama ampiainen.. Lähdimme vielä valtavalla porukalla (koska seuraan oli tässä vaiheessa liittynyt hostisän sisko ja hänen miehensä, hostisän veljen perhe ja jokin muu perhe vielä joukon jatkoksi..) aivan mielettömän hyvään meksikolaiseen illalliselle, joka ei juurikin hostpojan ampiaisenpistojen vuoksi ollut kovin miellyttävä. Mut hei, ainakin ruoka oli uskomattoman hyvää!

Eilen oli ihan kamalan kuuma päivä, huideltiin jossain 35 Celsiuksen paikkeilla koko päivä.. Kävin aamulla kettlebells-tunnilla ja ei herranjumala ikinä en ole ollut näin jumissa! Koska olin paikalla myöhässä eli vain 10 minuuttia eli tunnin alkua, jouduin Damonin (se ope) pakottama ETURIVIIN, joten mitään löysäilyjä ei sitten sallittu:D Mun jalat huutaa hoosiannaa.. Iltapäivällä mentiin hostisän työpaikalle katsomaan hevoskisoja, oli kuuma ja tuskanen olo, ja illalla kotiin tullessa sähkökatkos kruunasi tuskaisen päivän.. Nukahdettiin hostäidin kanssa basementin lattialle, mutta arvatkaa kuinka taivaallista oli maata lattialla hosttytön kutitellessa selkää! Päätäkin särki ihan hemmetisti, joten makasin sitten loppuillan sängyssä, sainpa kaveripoikiakin skypeen kaveriksi! Niillä oli bileet, joten sain kuulla yhtä sun toista..

Tänään skypetin porukoiden kanssa, joka oli oikeastaan laukkujen googlettua äitin kanssa. Löydettiin kymmenkunta iiiihana laukkua, jotka päätyivät hankintalistalle, enkä voi uskoa, että äitikin rakastui mun babyyn! Hypin kyllä onnesta kattoon, koska mulle on tärkeää että isomami tykkää lapsenlapsestaan. Yritin tänään muuten käydä ottamassa vähän aurinkoa health clubilla, mutta siellä ei ollut aurinkotuolin tuolia jäljellä. Siis ei yhtäkään vapaata aurinkotuolia, että se reissu loppui lyhyeen.. Päädyin sitten lukuisten eksymisten kautta kaverin kanssa mallille, josta sain vihdoin ostettua kuolaamani Michael Korsin kellon! Nyt oon sitten taas extra broke, mutta sitäkin onnellisempi! Kotiin palatessa mun tietokoneen päällä odotti lappu : *piiip* (aka hosttytön nimi) / I <3 U. Sydän syli! Loppuilta meni skypessä ja koneella, how interesting.. Piti kyllä scrapbookata, mutta Facebook on liian koukuttava! Äh, pakottakaa mut scrapbookaamaan, koska haluaisin sen valmiiksi ennen kuin tulen Suomeen..

torstai 7. heinäkuuta 2011

days 331, 332 and 334

Mulla virtaa aina päivisin hirveästi ajatuksia aivojen perukoilla, yritän niitä kirjoitella paperillekin, mutta siitäkin huolimatta kaikki ajatukset ovat kadonneet iltaan mennessä. Kun on aika päivittäää blogia, en tunnu muistavan mitään kivoja ajatuksiani kirjoitusaiheista.. Eipä täällä nyt mitään niin ihmeellistä ole tapahtunut, mutta niitä päivän kivoja pieniä juttuja olisi kiva muistaa! Varsinkin meidän 1,5-vuotiaan lausahduksia, ne ovat niiiiin hauskoja! Ja tänään hosttyttö sai mut nauramaan ääneen, kun hän Mario kartia pelatessamme sanoi "those cars drive me nuts..looks like they've had too much sugar!" Olisi myöhemmin kiva muistaa, että mitä hauskoja juttuja sieltä lasten suusta tupsahtikaan ilmoille, joten täytyy varmaan alkaa kulkemaan paperi ja kynä kourassa:D

Tässähän onkin taas kohta viikko ohi, suht nopeaa tämä loppu kyllä viilettää ohi.. Olen muuten huomannut, että suhtaudun näin lopun ollessa käsillä kaikkiin suunnitelmiimme melko negatiivisesti (onneksi kuitenkin vain oman pääni sisällä- ja Janiikan kuullen), mutta loppupeleissä juuri noiden suunnitelmien toteutumisista on tullut viikon parhaita päiviä! Kuten eilinen rantapäivä, josta en ollut yhtään innoissani, mutta joka oli juurikin se viikon paras päivä. Menimme New Jerseyn Wildwoodiin ensin rannalle leikkimään ja uimaan, sateen yllätettyä siirryimme hostisän veljen beach houselle valmistautumaan päivällisen viettoon. Lähdimmekin sateen lakattua boardwalkille syömään sekä huvipuistolaitteissa hurvittelemaan, itse päädyin viettämään suurimman osan ajasta hostpoikani kanssa, joten emme ihan kovin hurjiin vekottimiin päätyneet. Päätimme illan funnel cakeen ja pehmikseen, kotiin pääsimme vasta yhdentoista jälkeen. Voitte vain uskoa, kuinka uni maittoi! En herännyt yön aikana kertaakaan- mitä luksusta! New Jerseyn quartersia en saanut vieläkään, mutta onhan tässä kuukausi aikaa.. Oli muuten hassua jo sanoa hyvästejä, mutta kaipa on ihan jees sanoa osa jo nyt, että ei sitten viimeisten parin viikon aikana tule yliannostusta..

Tänään oli sitten sellainen kuuluisa palautumispäivä, otettiin rennosti eikä uloskaan jouduttu (hehe) järkyttävän helteen takia.. Hostpoika nukkui pitkät päikkärit, joten saimme hosttytön kanssa viettää laatuaikaa kotia leikkien ja Mario kartia pelaten. Illalla skypettelin ja sain ensimmäinen scrap book-kirjasen (aka ensimmäiset kuusi kuukautta) valmiiksi, mitenköhän meinasin sen toisen kirjan rääpiä kokoon jos ensimmäisen tekemiseen on mennyt 11 kuukautta? Hmm.

Tiistaista en tainnutkaan kirjoittaa mitään, koska ei silloin tapahtunut mitään erityistä. Oikeasti en muista siitä yhtään mitään:D

Sain viimein pikkuveljen aurinkolasit postissa, joten huomenna lähtee paketti porukoille, iskän synttärilahjakin pääseen viimein matkaan! Olen myös saanut muut Amazonin tilaukseni, muun muassa neljä tuubia hammastahnaa ja Amerikan lipun:D Vielä kun sen kauan harkitun ja odotetun USAn vuoteni suurimman ostoksen saisi kotiin!

PS Kun luette tämän, ollaan jo kahdenkympin puolella! Iiks!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

4th of July - day 230

Hirveää kiirettä muka pukkaa koko ajan, huomenna ollaan vielä lähdössä beachille eli olen illalla niin väsy etten varmaan edes jaksa avata konetta.. Monta rautaa on tulessa, ja yritän päivitellä teillekin tässä lähiaikoina.. Nyt vaan nopeasti kirjoittelen USAn itsenäisyyspäivän kuulumiset.. Itsenäisyyttähän siis juhlittiin maanantaina, joten me pukeuduimme sinipunavalkoisiksi ja menimme hostisän siskon luo, johon olikin koko hostisän sisaruskatras perheineen kokoontunut. Söimme ja nauroimme, ja siinä se päivä sitten menikin. Itse kyllä melkein itkin, sillä jouduin vihdoin ja viimein kokemaan ampiaisenpiston. Ai hitto se sattui! Olin hostpojan kanssa pihalla, ja vaikka tiesin, että siellä on kiukkuisia ampiaisia, ajattelin että ei ne muutamassa minuutissa ehdi meitä bongata.. Eipä ei! Olin auttamassa poikaa liukumäkeä alas, kun tunsin kamalan piston isovarpaassa. Nappasin pojan syliin juostakseni sisälle, jossa koko juhlakansa kokoontui isovarpaan ympärille troppeja jakelemaan:D Ai hemmetti se oikeasti sattui.. Seuraavaa kertaa odotellessa, jotta selviää olenko onnettomasti allerginen ampiaisenpistoille. Toivottavasti sitä kertaa ei tarvitsisi koskaan kokea.. :D

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

days 328 and 329

Viikonloppu oli ihana! Oli mieletöntä olla vapaalla 1,5 päivää ja oikeasti ottaa ilo irti siitä ajasta! Toivottavasti tämän avulla jaksaa ensi viikonloppuun asti:D

Anyways, mitäs sen viikonlopun aikaa tapahtuikaan.. Lauantaina olin muutaman tunnin töissä ennen kuin Rosa kurvasi tänne, jolloin pääsimme lähtemään Philadelphia Premium outleteille. Ei ollut navia, mutta omaksi yllätyksekseni löysimme perille eksymättä kertaakaan. On se Google maps vaan jees. Kiertelimme outleteilla useamman tunnin ajan tehden uskomattomia löytöjä (kiitos 4th of Julyn aiheuttaman super salen!) Löysin himoitsemani Victorias Secretin aamutakin alennusrekistä, joten päädyin maksamaan siitä 12,50 dollaria.. Olen himoinnut kyseistä aamutakkia syys-lokakuusta lähtien, joten kirjaimellisesti hyppelehdin pois kaupasta. Käytiin illallisella Dave & Buster'silla, ja päädyttiin lähtemään mallilta 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa:D Kurvailtiin Rosan kotiin, heitettiin kamoja kassiin ja kurvailtiin takas meille. Levittäydyttiin mun huoneeseen, mentiin läpi ostoksia, juteltiin, syötiin ruisleipää, vedettiin red bullia (hyi saakeli), piirrettiin naamaan viikset, heitettiin uudet bikinit päälle ja laitettiin soimaan teeny weeny string bikini.. :D piirrettiin mulle myös vatsalihakset vedenkestävällä kajaalilla, joten hinkkasin sitä sitten harjalla irti suihkussa, hups (ja kaikesta tästähän me otettiin miljoona kuvaa, mutta voitte olla varmoja, että ne jää koneen syövereihin:D). Nukkumaan päästiin kuudelta, joten yhdeksän jälkeen piipannut herätys sai olon aika koomaiseksi. Muutaman yrityksen jälkeen noustiin kuitenkin ylös, koska Rosan piti lähteä kotia ja myöhemmin lentokenttää kohti. Itse suuntasin health clubille ottamaan aurinkoa pariksi tunniksi, jonka jälkeen tulin kotiin facebookailemaan ja skypettelemään kunnes lähdin ostamaan Five Guys-mättöä (omnomnom). Illan käytin scrap bookailuun ja tattadataa.. Pakkailuun! : D Halusin kokeilla, että kuinka hyvin ne tavarat laukkuihin mahdollisesti mahtuisivat ja täytyy myöntää, että huonolta näyttää. Aloitinkin sitten armottoman karsimisoperaation eli vain täysin tarpeelliset tavarat lähtevät kotiin.. Ko operaatio vaan ei mun kohdalla oikein onnistu, koska oon hirveä hamstraaja! Mulla on lähdössä kotiin yritysten mainoksilla täytetty t-paita, koska "se oli ensimmäisestä 5K:stani saamani t-paita". Olin myös ottamassa mukaan haaroista revenneet yöhousut, koska "vastahan sain ne pari joulua sitten, plus ne on vaaleanpunaiset ja ne voi ihan helposti korjata..". Ajattelin ottaa Rosan kaverikseni oikeassa pakkausvaiheessa, muuten tulen kotiin kymmenen laukun kanssa. Rikkinäiset sukat kyllä sentään heitin jo pois, on sekin edistystä! Täytyy varmaan lopettaa shoppailu nyt ihan oikeasti, koska noihin laukkuihin ei mahdu edes nämä tavarat, mitä tällä hetkellä täällä omistan.





Huomenna täällä vietetään kansallispäivää, ilotulitteet ovat paukkuneet jo pitkin viikkoa (nähtiinpä Rosan kanssa yksi USAn väreillä valaistu siltakin) joten en edes uskalla ajatella millaiset bileet huomenna on luvassa..

PS Synttärionnea mun isille! Mulla on isille niiiiin hieno lahja, pitää varmaan ottaa siitä kuva ennen kuin lähetän sen Suomeen!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Oh July

Piti vielä tulla kertomaan teille tästä päivästä vähän lisää.. Oli nimittäin ihan mielettömän ihana, mutta rankka päivä! Aamulla tosiaan painin hostpojan kanssa, sinne uloskin päästiin, mutta muutamaa minuuttia kauemmin siellä ei ehditty olla, koska hän päätti nukahtaa pyöräillessä:D Pojan nukkuessa katsoin So you think you can dancen uusimman jakson, ah se on niin ihana ohjelma! JA LIL'C ON IHANA! Veisköhän se mut treffeille? Ehkä jätän tän ajatuksen hautumaan.. Anyways, poika heräsi huutaen, joten seuraavat 15 minuuttia sain kiristellä hampaita yrittäessäni keksiä, millä saisin pojan tyytyväiseksi.. Mikäs muukaan kuin telkkari siihen sitten lopulta tepsi.. Iltapäivä meni leikkiessä, hostäitikin saapui hosttytön ja hänen serkkunsa kanssa viimein kotiin lääkärireissulta (hosttytön outoihin atooppisen ihon nöppylöihin laitettiin jotain myrkkyä).. Hypättiin basementin, pihan ja keskikerroksen väliä, kunnes kello löi kaksi jotan ja postimies kurvasi pihaan.. Näin, että se työnsi meidän laatikkoon jotain pakettia, joten nappasin pojan kainaloon ja kirmasin laitumelle- ei kun pihalle hakemaan sitä pakettia, koska vaan tuntui siltä, että se on mulle (hehe). Mut hei se oli! Ja vieläpä yhdeltä maailman ihanimmalta ihmiseltä- eräältä lukioni (tai no- yläasteen ja lukion) opelta, josta tuli hurrrrrjan tärkeä lukion vuosien aikana. Valehtelisin jos väittäisin, että en saanut silmäkulmiani pyyhkiä- kyyneleitä tasapainottamaan kuitenkin nauroin ääneen. Hostpoika katsoi kuin hullua, kun itkin ja nauroin vuorotellen- voi Pirjo kuinka kaipaankaan sua! Sain muuten aivan ihanan paketinkin- karkit on kohta mennyttä.. KIITOS PIRJO! (ja ne Ellankin antamat karkit on muuten kohta syöty.. Hups.) (tällä viikolla olen muuten käynyt salilla vain KERRAN. Ainakin tiedätte mitä tulen tekemään sunnuntaina- en lähde salilta edes ruokatauolle:D).

Kellon lyödessä kolme jotain lähdin viemään hosttyttöä serkkuineen manikyyriin ja pedikyyriin. Siellä menikin sitten yli pari tuntia, koska paikka oli ihan hemmetin ruuhkainen forth of Julyn takia.. Sieltä palattuamme sain ilokseni olla vielä töissä muutaman tunnin, joten kun vaihtoehdot olivat basement tai pihalla oleminen, valitsin vaihtoehdon "hei hostäiti, vien lapset jätskeille, jotta saat aikaa itselles!". Kuinka neroa, haha. Oikeasti, koska
1) sain lapset ulos, eli ei tarvinnut tylsistyä basementissa
2) sain ilmaisen jätskin
3) hostäitini rakastaa mua nyt entistäkin enemmän, koska olin kuulemma niin generous.
Nojoo, ihana päivä-titteli oli hieman koetuksella siellä jätskipaikassa, kun hostpoika oli jo niin väsy, että tyyppi ei muuta kuin kirkunut ja juossut ympyrää.. Ihmiset katsoivat mua tyyliin "god bless you", ja au pair-kavereiden kanssa kaavailtu rauhallinen jätskihetki muuttui kaoottiseksi 1,5-vuotiaan jahtaamiseksi. Yritin vain laskea kymmeneen päässä uudelleen ja uudelleen, kunnes päätin, että nyt voidaan lähteä kotiin. Ajelin sitten vähän ylimääräisiä lenkkejä, jotta saatiin vielä lisää aikaa kulumaan jätskireissuun.. Kotona pääsin onneksi rather pian suihkuun ja skypeen, ettekä ikinä arvaa mitä sain vielä tehtyä illalla.. Tilasin sen yhden ison jutun, josta jo joku kuukausi sitten vähän vihjailin.. En kestä odottaa, että se saapuu ja pääsen esittelemään ostokseni! Ah, olen säästänyt tähän niiin kauan, unelmoinut ainakin kymmenen kertaa kauemmin, sakot melkein pilasivat unelmani toteutumisen, mutta nyt viimein sain sen tilattua. En voi uskoa tätä! Heinäkuu alkoi melko makeasti- ihan kirjaimellisesti;> Menetetyt kilot, here I come! Suomiherkut on niiiiiin hyviä!


PS tätä me tehdään skypessä illat:
Janiika: "Onks mun suu iso vai pieni?" (pakko tähän väliin kertoa, että ihan tosissani kirjoitin ensin onks mun iso vai pieni suu. Hyvin menee tän suomen kielen suhteen!)
Roosa: "no näytäs. haha PIENI! Kato tätä mun!"
Janiika: "hahahah"..."sul on tollanen piilosuu"


Scandinavian music group soi aina kun mahdollista- kiitos Ella, tämä on IHANA! Erityisesti Kaunis Marjaana kolahti aivan uskomattoman kovaa ekasta nuotista lähtien!

days 323, 324, 325, 326 and 327

Hello! Heinäkuun ensimmäinen, en voi uskoa tätä! Ensi kuussa tulen kotiin!

Mulla oli eilen toooooosi pitkä päivä, joten en ihan hirveästi jaksanut enää päivittelemistä miettiä.. (Rehellisesti sanottuna vietin illan muutaman vapaatunnin laukkuja ja kenkiä googletellen, samaan aikaan Rosan kanssa skypessä mielipiteitä vaihdellen.. Kehittävää puuhaa etten sanoisi:D)
Yleisesti ottaen tämä viikko on mennyt supernopeasti, varsinkin viime viikkoon verrattuna! Viime viikko oli hitain ikinä, mutta tämä viikko onneksi korjasi tilannetta ja uskoa siihen, että ehkä tämä loppu ei menekään niiiin hitaasti. Tasan viisi viikkoa jäljellä! Uskomatonta..

Tässä pikakatsaus viikkoon:

Maanantaina stressasin sakkoa, mutta soitettuani New York state courtille hengähdin, sillä sieltä päästä sanottiin että sakko on "vain" max. 200 dollaria. Parempi se kuin se odottamani tonni:D Hosttytön kanssa leikittiin koiraa.. Hosttyttö oli koira, joka oli koko ajan sairas, joten sitten sitä piti viedä lääkäriin ja paijailla ja muuta yhtä kivaa..

Tiistaina kävin Franzin jäähyväisillasella The Cheesecake Factoryssä viiden saksalaisen kanssa.. Oli sekä hauskaa että haikeaa, silloin vain ei vielä jotenkin käsittänyt, että Franzi on oikeasti lähdössä. Hosttytön kanssa leikittiin kissaa.. Arvannette varmaan, kellä oli tylsää? : D

Keskiviikkona kävin viimeisellä yhteisellä kettlebells-tunnilla Franzin kanssa. Lähtöä tehdessä Franzia alkoi itkettämään, joten sitten muakin alkoi itkettämään.. Oli tosi outoa tajuta, että tää on oikeasti viimeinen kerta kun nähdään, että nyt se oikeasti lähtee kotiin! Selvisin siitä kuitenkin melko hyvin, vaikka hyvästejä vihaankin.

Eilen olin töissä melkein koko päivän, aka aloitin ennen kymmentä ja lopetin yhdeksän jälkeen. Oli muuten ihan hemmetin tylsää! Hosttytön kanssa piti leikkiä äitiautoa ja lapsiautoa, autoille piti keksiä nimiä, sitten niillä oli synttäripartyt ja lapsiautolta loppui koko ajan öljy, minkä takia sen renkaat puhkes (tulevaisuuden autoasiantuntija aivan selkeesti; D). Saatiin kyllä Ellan paketti (<3), mikä piristi päivää kummasti! Iltakin oli ihan kiva, kun sain viedä tytön uimatunneille ja olla lasten kanssa yksin. Väsytti kyllä nukkumaan mennessä ihan mukavasti..

Tänään en oo ihan hirveästi vielä ehtiny touhuta, kun kello ei oo viel ees yhtätoista.. Oon möyriny hostpojan kanssa mun sängyssä ja viihdyttänyt sitä joka viides minuutti erilaisilla jahtausleikeillä, jotta saan aina pari minuuttia kirjoittaa. Äsken olin kirjottamassa, että "nyt se kutittelee mun selkää" kun sanan kutittelee kirjottamisen kohdalla se PURAS: D Sattu ihan hemmetisti, ja yks naurava hostpoika pääty puhutteluun. Au au sattuu vieläkin. Puremisesta puheen ollen hostpoika puras mua sormeen alkuviikosta niin lujasti, että veri vuoti! Saakelin lujaa tekoa nuo hampaat ja leukaluut..

Nojaa, olipas taas perustylsä viikko.. Ihanaa, että on perjantai! Me lähdetään tästä laittamaan päivävaatteita päälle, voitas ehkä uloskin mennä vähän kuluttamaan energiaa ennen lounasta.. Nyt toi yks pussailee mun konetta, eli tyydyn vain lopetukseksi toivottamaan hullunhauskat heinäkuun alut kaikille!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

I didn't get my flights....

...until the day I forgot to check my account. WHICH HAPPENED TO BE TODAY!

Siis se tunne, kun illalla kello 23.28. puhelinseikkailun ja hyvästien sanomisen jälkeen päähän pujahtaneen ajatuksen "oho unohdin tänään tarkastaa accountin, käynpäs kurkistamassa" ansiosta huomaa, että "we are currently working on booking your fllight home" on muuttunut "My Ticketed Flights"iksi on sanoinkuvaamaton. Mahassa muljahti, hymy hiipi kasvoille ja teki mieli hyppiä tasajalkaa. AIVAN USKOMATONTA! Mulla on mun paluulennot! Tuntui ihanalta saada ne tietoon juuri tänään vloggauksen aiheuttaman ystäväryntäyksen takia, jotenkin tämä vain kruunasi sen, että olen jutellut tänään niin monen ihanan ihmisen kanssa. SIIS MULLA ON MUN PALUULENNOT! Sain lennon ensimmäiselle haluamalleni päivälle, eli lähden täältä elokuun 5. ja saavun Suomeen lauantaina 6.8. kello 17.00. Paskaa on se, että lähden täältä vasta 21.50., joudun vaihtamaan Lontoossa terminaalia ja että saavun Suomeen tosiaan vasta 17.00. Noh, pieniä muttia kaiken tämän ilon keskellä!

Kuinkas tässä enää saa unta?

Niagara part two

vloggaus kehiin! Lähden tästä saman tien häpeämään nurkkaan, että älkää ihmetelkö jos mua ei muutamaan viikkoon näy..


ps kolmenkympin puolella!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Niagara weekend aka days 320, 321 and 322

Huh huh mikä viikonloppu! Janiika oli oikeassa pelkojensa kanssa, sillä kommelluksilta ei taaskaan vältytty..

Kaikki lähti perjantaista, kun melkein myöhästyin junastani (taas). Piiiiiitkän matkuspäivän päätteeksi kuitenkin pääsin kuin pääsinkin Connecticutiin ihananihananihanan Janiikan luo! Eihän sitä ihan heti päästy nukkumaan, kun ei vaan malttanut olla hiljaa. Käsivarret on kyllä mustelmilla kun se yks nipisteli koko ajan..

Lauantaina herättiin 4.46., heitettiin kuteet niskaan ja lähdettiin ajelemaan, kunnes vähän ennen seiskaa oli niin kamala nälkä, että oli pakko pysähdtyä IHOPiin aamupalalle (sen avautumista kyllä hemmetti ootettin 15 minsaa ihan turhaan, kun ne ovet olivatkin auki..). Jatkettiin matkaa kroppa täynnä energiaa, mikä aiheutti sen, että vloggaukset pääsivät kunnon vauhtiin! Ajomatkat oli jotain niin parhautta! Hoilattiin laululinnun tavoin, räkätettiin ja nautittiin toistemme seurasta. Itse pelasin Janiikan ipadilla, mistä Janiika vähintäänkin veti huumoria, kun jokaisen kentän alussa sanoin "tää on kyl vaikein" ja sen selvitettyäni "hitto tää oli kyl helppo". Illansuussa viimein päästiin perille, ja alkuvaikeuksien jälkeen kirjautumaan hostelliinkin. Niillä ei muka ollut meidän varausta, ja se hemmetin tiskin takana seissyt nainen teki kaikesta niin vaikeaa ettei mitään rajaa. Anyways, käytiin heittämässä uudet kuteet päälle ja suunnattiin Fallseille, joissa sanottiin WOW, otettiin kuvat ja häivyttiin syömään. Siellä viihdyttiin parisen tuntia, minkä jälkeen kävin ostamassa pakollisen Hard Rock Cafen pinssin. Vietettiin loppuaika huoneessamme räkätellen ennen suht aikaista nukahtamista.. Matkaseurani vaan oli niin parasta, että ei siinä muuta kaivannut.



tää on ehdoton lempparikuva! (vinkki: kysykää aasialaisia kuvaamaan, ainakin meidän poju oli us-ko-ma-ton!)




Sunnuntaina herättiin taas 4.46., herätettiin työntekijä kirjaamaan meidät ulos hostellista ja lähdettiin ajelemaan. IHOPiin seiskalta, muutama tunti ajelua, sekoilua ja räkätystä kunnes KABOOM. Janiika huusi "MEIDÄN TAKANA ON VILKKUVA POLIISIAUTO" mikä herätti mun suomalaisuuden kirosanojen muodossa.. Ei muutaku tiensivuun kuulemaan "Hello, how are you? Can I have your license and registration, please. Did you happen to notice the speed limit is 65mph.. You were driving 80mph..". Eipä siinä auttanut mumista, kun SPEED LIMIT 65 luki kyltissä kahden metrin päässä: D Sain kamalan ison lappusen, joka käskettiin lähettämään New York staten oikeudelle.. Siinä sitten vitutuksissani mietin jo, että mitä 15 mailin ylinopeusta seuraa, kun Janiika huutaa "SIIS MIKÄ TÄÄ LUKU 1180D ON?!?!". Sitä sitten selviteltiin ja mietittiin (aka panikoitiin) että voiko se olla dollareita.. Järkeiltiin, että ei sieltä mitään ihan pientä sakkoa tule, joten heitin jo pitkäaikaiselle unelmalleni (josta kuulette lisää myöhemmin) hyvästit.. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että KABOOM herätti sellaisen paskan tuurin aallon että oli ihme, että pääsin eilen illalla kotiin.. Connecticutista lähtenyt "ei ne oo koskaan myöhässä!"-juna oli nimittäin 16 minuuttia myöhässä, joten juoksin Nycissä bussiasemalle (ja olin sitten unohtanut, että siellä oli se Pride-paraati eli JOKA PAIKKA oli ihan hemmetin tukossa) vain kuullakseni, että bussi on myöhässä. Istuin sitten kännykkä kourassa minuutteja laskeskellen koko matkan (okei kuuntelin vähän Reggaerekkaa youtubesta, nostatti mielealaa nimittäin), kunnes hyppäsin extempore Philadelphiassa pois kyydistä ennen oikeaa päätösasemaa, koska aikaa junan lähtöön oli noin 14 minuuttia.. Otin junan 30th streetille, jossa arvelin, että en saavu oikeaan rakennukseen, ja niinhän siinä sitten kävi. Junasta ulos päästyäni junan lähtöön oli 3 minuuttia, joten heitin flip flopit pois jaloista ja lähdin juoksemaan. Pääsin oikeaan rakennukseen (harrastin vahinko-parkourastakin matkalla) 20.37, junan piti lähteä 20.37. Rukoilin junan olevan myöhässä, mitä se olikin, nimittäin sen ratkaisevan minuutin! Laiturille vievät ovet avasin juuri, kun viimeiset ihmiset olivat astumassa kyytiin, joten ehdin junaan kymmenen sekunnin turvin.. Olin jo itkuni itkenyt, joten junassa kysyin vain "ONHAN TÄÄ WILMINGTONIIN MENEVÄ JUNA?", koska se siitä olisi puuttunut, että olisin ollut väärässä junassa.. Pääsin siis kotiin niin kuin olin suunnitellutkin, eikä rehellisesti sanottuna ole koskaan tuntunut paremmalta päästä tänne kotiin. Otin Ihaan kainaloon nukkumaan mennessä, ja kaikesta sakkopanikoinnista huolimatta nukahdin silmänräpäyksessä.. Enkä ole koskaan nukkunut yhtä hyvin!

Kuvia tuli otettua alle 50, nekin kaikki putouksilta. Nautin vain yhteisestä ajastamme niin paljon, ettei siinä ehtinyt kuvailla (muuta kuin videokuvaa). Vloggaus heitetään netin syövereihen heti kun se valmistuu. Valmistuminen riippuu täysin Janiikasta, joten jos haluatte jotakuta hoputtaa, älkää ainakaan sielunsiskoani.

PS soitin tänään oikeuteen ja sain selville, että joudun maksamaan max. 200 dollaria eli voin taas hengittää. Olisihan ne paremminkin voinut käyttää, mutta eipä tarvitse sanoa hyvästejä unelmalle (eikä kortille ehe ehe). Pitää varmaan tästä lähteä salille kaasujalkaa keventämään..

perjantai 24. kesäkuuta 2011

perillä

OON JANIIKAN LUONA. En kestä tätä. En voi uskoa tätä. Juna-asemalla kiljuttiin, perinteiseen tapaan. Viiden tunnin päästä tohelo ja torvelo lähtevät ajamaan kohti Niagaraa, joten kuullaan myöhemmin!

Megabussissa

Olen talla hetkella bussissa, jonka maaranpaa on New York. Sielta juna ihanaisen luo ja yksi elamani parhaista viikonlopuista on officially korkattu! Ei enaa kauaa.. IIIIKS!!

PS 6 viikkoa jaljella, huimaa!

NiagarajuhannusJaniika

TÄÄLTÄ TULLAAN. Okei, vielä muutama tunti, mutta periaatteessa..

(ei sitten Janiika enää naureta sille vuosisadan failille. Tai ehkä vielä pari viikkoa)

torstai 23. kesäkuuta 2011

days 317, 318 and 319

HUOMENNA! Huomenna räjähtää. Koska en täpinöissäni (ja viime hetken pakkailuistani johtuen) ehdi vielä nukkumaan, ajattelin tulla piristämään teitä kuvallisella postauksella ja ylenmalkaisella höpinällä.

Rosa oli tänään taas meillä, joten pääsin puhumaan suomea ja tattadadaa- syömään ruisleipää! Rosan ihana isi oli tuonut Rosalle ruisleipää, josta sain surkean näköisenä aneltuani kokonaisen leivän! Eli ihanan ylä- ja ihanan alapuolen. Oli niin hyvää ettei sanotuksi saanut.

tässä vaiheessa muistettiin, että ai niin sitä ruisleipää piti kuvata.

Hostlapseni muuten pienten ujostelun jälkeen innostuivat Rosasta aivan täysin, kauhea esitys oli päällä tunnin verran.. Onneksi vanhempansa veivät heidät sitten tv:n ääreen rauhoittumaan, jotta me pääsimme photoshootailemaan: D Piti nimittäin kuvauttaa ne uudet vaatehankinnat, jotta saisin edes jotain kuvamateriaalia tähän blogiin, plus Juuson iloksi päätin muotibloggaajaposettaa, muahaha. Muotibloggajaaposetuksessani on kyllä pientä hiomista, mutta eiköhän se siitä harjoituksen siivittämä kohene. (not:D) (valitukset kuvauspaikasta, valotuksesta, asennoista, ilmeistä, "kampauksista", reisien lihavuudesta yms yms yms voi osoittaa kommenttiboksiin, mutta luultavasti en tulevaisuudessakaan jaksa välittää nykyistä tilannetta enempää. Sorry folks!) Koska leikin muotibloggaajaa, niin sanon, että kun kumminkin haluatte tietää mistä mikin vaate on, niin voin uhrautua ja kirjoittaa ne kuvien alle. En sentään hintoja kumminkaan!

housut: Marc O' Polo
toppi: Marwin
jakku: Calvin Klein

"tee sellanen pussaan Johnny Deppiä muotibloggaaja-asento" Ai hitto en ihan tainnu onnistua:D
neule: Banana Republic

"ota toi muodikas CC:n laukku ja tee sellanen muotibloggaaja-asento" (pakko mainita tässä välissä, että googlasimme muotibloggaaja-asentoja, joita sitten erittäin loistokkaalla tuloksella imitoin..)

tässä vaiheessa alkaa kaduttaa näiden kuvien julkaiseminen..

koko setti: Tommy Hilfiger

koko setti: Tommy Hilfiger

no veikatkaapa mistä nää olis?

Mitäs muuta täällä on tapahtunu.. Oltiin tänään uimassa health clubilla, kunnes meidät komennettiin altaasta pois "ukkosen" takia.. Leikittiin myös basementissa.. Tylsistyin.

Eilen oli tylsää. Tiistaina oli tylsää. EIKUN eilen oli huippuilta! Olin töissä illan pitkästä aikaa- suoraan sanottuna tykkään olla yksin lasten kanssa! Aika oikeasti menee eteenpäin, koska pitää olla koko ajan liikkeessä.. Ilmoitinkin siis hosteille, että olkaa hyvät vaan ja käykää ulkona viikoittain: D Eilen sitten leikittiin basementissa, syötiin päivällistä, kylvettiin ja katsottiin leffa ennen nukkumaanmenoa. Oli iiihanaa, ja lapsetkin olivat todella kiltillä tuulella. Mutta tiistai oli tylsä, siitä ei pääse mihinkään.

Huomenna, huomenna, huomenna päättyy piiiiiitkä piina kun sielunsiskot tapaavat taas iloisissa merkeissä! En kestä odottaa, tästä viikonlopusta tulee jotain niin parasta.

//okei, sellaistakin jänskää tapahtui tänään, että sain drugstore.comin pakettini. Hamstrasin maailman parasta huulirasvaa kotiin vietäväksi, sekä ostin pari kolmenkymmenen euron hiustuotetta muutamalla dollarilla- nekin kotiin vietäväksi. Jee, olen iloinen- siitä huulirasvasta erityisesti!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

myrsky amerikkalaisittain

Vähintään katto lähti varmasti viime yönä myrskyn matkaan, siihen malliin se jyrisi, viimoi ja salamoi. Se sade, ei herranjumala. Ja se jyrinä! Olen yleensä todella hyväuninen, joten en vähästä herää, mutta tähän myrskyyn jopa minä heräsin, ja vieläpä siihen malliin etten meinannut saada enää nukuttua sen paukkeen kovaäänisyyden vuoksi. Muutenkin olen tällä viikolla nukkunut huonommin kuin yleensä, hieman ärsyttää herätä aamulla huonosti nukutun yön jälkeen.

PS YLIHUOMENNA! <3