home sweet home

Olen todellakin kotona! Tämä viikko on ollut yhtä kiirettä, eikä ne kiireet siitä mihinkään katoa. Olen ehtinyt siivoamaan huoneeni ja vaatehuoneeni (heitin pois neljä jätesäkillistä tavaraa, huhheijaa!), kuokkimaan pottuja perunamaalta, käymään mustikassa (saalis oli surkea), viettämään yön henkisten sisarusten luona, pelaamaan Amerikanpokkaa, näkemään serkkua (kummia) lapsineen ja joitain muitakin sukulaisia sekä syömään paljon ruisleipää, karjalanpiirakoita ja lakritsia. Suomessa on kylmä, mutta silti kaunista. Huomenna lähden kavereiden vuokraamalle mökille, jossa pidetään hauskaa ja nautitaan kesän viimeisistä rippeistä! Pöydällä odottaa vielä iso pino papereita ja muita juttuja, jotka pitää mennä läpi, ja kohta pitää alkaa pakkaamaan Kuopiota varten.. Kyläläiset pysäyttelevät ja kyselevät, että joko on ikävä sinne Amerikanmaalle- ja rehellisesti saan sanoa, että ei ole. Ainakaan vielä. Tai no- hosteja kyllä kaipaan vähän.. On tässä viikon mittaan surrannut päässä (hienoja) ajatuksia vaikka millä mitalla, mutta enhän niitä ole tänne ehtinyt käydä raapustamassa, saati sitten paperille..

Jet lagia minulla ei muuten ollut, heräsin sunnuntaina kahdeksalta ja siitä lähtien olen hyvin päässyt Suomen rytmiin- osittain siksi, että olen tietoisesti mennyt oikeaan aikaan nukkumaan ja herännyt sitten aamulla kahdeksan-yhdeksän maissa. Ome huone on ihana, oman perunamaan potut herkullisia ja vaikka stressaankin jo syksyä aivan liikaa on tällä hetkellä jotenkin tosi hyvä olla. En ehdi tylsistymään, kun on koko ajan menoa, eikä missään vaiheessa ole ollut mitään "Suomi on paska maa"-angsteja. Tämä blogi jää luultavasti tähän, mutta olen jo perustanut uuden, sen osoite pärähtää tänne tässä lähiaikoina.. Ehkä sellaisen au pair-vuoteni-postauksen kera. Ehkä. En tiedä, mitä tuosta vuodesta enää sanoisi. Kasvoin, näin, koin, sain ihania ihmisiä elämääni. En antaisi sitä vuotta pois mistään hinnasta, ja vaikka Cultural Care onkin joskus ihan paska, au pairin homma joskus ihan paskaa, osa hostperheistä joskus ihan paskoja, ja vaikka joskus kaikki onkin ihan syvältä en kadu hetkeäkään sitä, että lähdin au pairiksi. Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Lähtekää tekin- mutta valitkaa perhe huolella, ja pitäkää kiinni oikeuksistanne. Nähkää, kokekaa ja muistakaa, että kyllä se kotiinpaluukin vielä koittaa:>

Noh, laitanpa sen bloginkin osoitteen.. En tiedä milloin aloitan sinne kirjoittamisen, mutta kyllä se tässä syksyn mittaan pärähtää käyntiin! Elokuu vaan on yhtä haipakkaa- taidan olla kotona yhteensä viikon päivät.. Tässä se siis:  http://roosalautanen.blogspot.com/. Siellä nähdään! Tämä oli nyt tässä. Kiitos teille, jotka jaksoitte mukana, teille, jotka jätitte puumerkkinne ja teille, jotka auttoivat jaksamaan niistä huonoistakin hetkistä. Kiitos.

PS En onnistunut saamaan Calin quarteria, joten Anne otan suhun yhteyttä tässä joskus, jos oot vielä halukas luopumaan siitä quarteristas! :>