tiistai 30. marraskuuta 2010

days 114 and 115

Tiistaista mainittakoon kaksi asiaa:

1) kirjaston satutunnilla sain kuulla kysymyksen "do you have FOUR kids?", katsoin kysyjää hetken aikaa kasvoillani ilme "do I really look like I have four kids..", kunnes vastasin nätisti "no, I'm the Au Pair.."

2) babysittasin illan ja olin kiitollinen uskomattoman hyvin käyttäytyvistä lapsista (sitä se au pairin kasvatus teettää;>) kunnes tuli bed time ja jokainen pomppi siellä täällä eikä uneen mainattu päästä, ei sitten millään. Loppujen lopuksi sain kuitenkin sen verran omaa aikaa illalla, että ehdin kirjoittaa ne pirun esseet, viimeistely vain jäi tekemättä (jee!)!

Ja sitten varsinaiseen asiaan.. "Koska muut niin minäkin", tällä hetkellä ainakin au pairien kuumalla listalla pyörinyt 30 days alkaa tänään tässäkin blogissa! Tämä on minun pieni pidennetty joulukalenteri teille!

Pidemmittä puheitta,

day 1: Introduce yourself

No terve! Olen Roosa, elämänkokemusta on kertynyt huimat 19 vuotta, mutta hostlapsieni mukaan olen kyllä ihan aikuinen jo, kun saan karkkiakin syödä omassa huoneessa. Asun tällä hetkellä Philadelphian ympäristössä, Pennsylvaniassa, ja siis jos joku ei tiedä missä Pennsylvania on niin sehän siis löytyy Ameriikasta. Kirjoitin keväällä ylioppilaaksi, vietin elämäni kesän ja lähdin tänne 9.8.2010. Olen melko hiljainen, puhun ainoastaan aina (paitsi sinä päivän kun tulin tänne, hostvanhempieni lempipäivä). Villiinnyn liian usein (piirre, jota äitini ylistää), mutta seura tekee kaltaisekseen, joten sehän on siis muitten syy! Omistan veljen, äidin ja isän lisäksi 'isosiskon', kaksi 'pikkusiskoa', 'pikkuveljen' ja 'isoveljen', joka on kyllä enemmänkin paras kaveripoika 4evö (ihqdaa). Olen onnellinen omistaessani myös maailman parhaat ystävät, jotka ei kyllä jostain syystä ole lähetelleet yhtään salmiakkia Amerikassa riutuvalle frendilleen.. No on ne silti aika parhaat. Tää esittely nyt eksy vähän sivuraitelle, lopetetaanpa se tiivistetysti sanomalla olen iloinen, rakastan hampaita (ja hymyjä!) sekä lempivärini on VAALEANPUNAINEN. Niin ja elän Greyn anatomian rytmissä.

Tänään alkoi muuten Hanukka, juutalaisten "joulu". Hanukkaa vietetään öljyihmeen vuoksi (tiivistetystä: tapahtui ihme ja öljy riitti kahdeksaksi päiväksi), minkä takia ensimmäisenä iltana hanukiaan sytytetään yksi kynttilä, toisena kaksi jne. Joka ilta pitää sytyttää uudet kynttilät (niiden pitää olla samassa tasossa), joten yleensä juutalaiskodissa poltetaan 44 kynttilää, meillä kun jokainen lapsi sai oman hanukian niin niitä kynttilöitä tullaan polttamaan rapiat 200. Hanukkaan kuuluu myös oleellisesti latkesit, "perunalätyt", hyrrän ja kolikkojen muodostama peli sekä lahjojen antaminen ja saaminen joka ilta. Hanukka kestää kahdeksan päivää, joten vielä seuraavina seitsemänä iltana lapset sytyttelevät kynttilöitä, saavat lahjoja ja pelailevat hyrrillään. Tässä olikin tämän päivän tietoisku juutalaisuudesta:D

Jos haluatte kuulla mitä minulle kuuluu, niin repikää tästä: en ollut aamulla herännyt, kun G toi itkuhälytintä ja puhui minulle, kuka muka väittää, että olen sikeäuninen? Herättyäni (krhm) kävin asioilla L:n kanssa, eiköhän osuttu rankimpaan sadekuuroon, jonka jäljiltä Reinot olivat läpimärät ja teillä vettä 30 senttiä.. No kiddin'.




maanantai 29. marraskuuta 2010

day 113

Unohtui sanoa viime postauksessa, että näin Nycissä paloautoja, joissa liehui Amerikan lippu.. Onhan hädän hetkelläkin hyvä muistaa, missä maassa ollaan, että muistakaa palomiehet heittää se lippu matkaan!

Isosisko kyseli joulumusiikin perään, täältä pesee! (itsehän siis kuuntelen radiokanavaa, joka soittaa vain joulumusiikkia..)

http://www.youtube.com/watch?v=xf8db3Vz95I&feature=related






Tänään ollaan nautittu mun äitin tekemistä pipareista, G, L ja meidän housekeeper ainakin rakastavat niitä! Eipä tähän päivään oikeen muuta ihmeellistä kuulunut, aamulla etsin hädissäni yhtä kuittia (löysin!), iltapäivällä otin kaikki lapset matkaan little gymille.. Laitoimme juuri lapset nukkumaan, joten nyt pitäisi alkaa niitä Silverin esseitä (kauheita!) kirjoittelemaan. Niiden deadline on vissiin sunnuntai, vielä pitäs kolme sivua kasata kokoon.. TERVE vaan.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

days 111 and 112

Nycnycnyc. En voi tarpeeksi ylistää isoa omenaa. Lauantaina siis heräsin laittoman aikaisin (mutta kerrankin ensimmäisenä!) suunnatakseni Nyciin lähtevään bussiin. Huomasin muuten torkahdettuani hetkeksi, että edessäni istuva nainen piirsi minua.. Yritin sitten parhaani mukaan leikkiä nukkuvaa ja olla vaihtamatta asentoa, jotta hän ei tajuaisi, että en nuku.. En kyllä suosittele tätä kellekään, jollet sitten ehdottomasti halua totaalisesti jumittunutta niskaa.. Kaiken lisäksi minua jäi vaivaamaan millainen siitä kuvasta tuli! Anyways, Nycissä oli kylmä, meinasin joutua ostamaan uusia vaatekappaleita vain pysyäkseni lämpimänä, mutta onneksi, onneksi, onneksi sain pidettyä itseni kurissa.. Suuntasin kylmissäni museum of natural historyyn, ah mikä paikka. Yksi siellä pyörivistä exhibiteistä oli Brain: The inside story, arvatkaapa vain vietinkö siellä rapiat kaksi tuntia? Ihana! Sitä paitsi olin varmasti viihdyttävä näky kanssa-aivoilijoille, kun selvitin erään aivotestin minimisiirroilla ja päätin iloita siitä ihan näkyvästikin.. Löysin muuten myös ötökkätikkareita (oikeilla ötököillä), pakkohan sellainen oli ostaa (ihan vain muistoksi). Museon jälkeen suuntasin Times Squarelle, metrosta ulos astuessani satuin huomaamaan Applebeesin samalla kun luin J:n viestin, että tule Times Squaren Applebeesiin:D Oli ehkä huvittavin (ja uskomattomin) sattuma ikinä.. Kälätyksien jälkeen käveltiin Tiffanylle katsastamaan joulukoristeluista, jonka jälkeen oli aika metroilla (en voi vieläkään uskoa, että lähdin tuosta noin vaan päiväksi Nyciin ja että osaan jopa kulkea siellä. Ah tätä onnea!) enon vaimoa tapaamaan. Sain kassillisen ihania juttuja Suomesta (ruisleipää, salmiakkia, tonttulakin, joulukalenterin, pari lahjaa, pari vaatetta, nuotteja, luumuhilloa, glögimaustetta, ELLEjä..!), hetken aikaa piti vain haistella ruisleipää ekstaasissa.. Lähdettiin J:n hampilääkärikavereiden kanssa kävelemään Times Squarelle, poikettiin M&M:s-kaupassa ja Roxy'sissä (kahvilassa, jota viime viikonlopun vanhempi herrasmies minulle suositteli). Lopulta tuli aika lähteä bussille, jota sitten odoteltiin yli tunti jonkin ihme onnettomuuskaaoksen (tms) vuoksi.. Meinasin jo hieman panikoida, kun yhdessä vaiheessa kukaan ei ollut varma, että tuleeko se bussi ylipäätään..ja minunhan siis piti vielä ehtiä kotiin menevään junaan. Bussiin kuitenkiin päästiin enkä edes joutunut kiirehtimään junaan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai no- lihakset tuppaavat olemaan hieman jumissa.

Tänään heräsin väsyneenä, datailin väsyneenä, raivasin huonetta väsyneenä, leikin lasten kanssa väsyneenä, treffasin A-C:tä väsyneenä ja innoitsin ruisleivästäni, mutta senkin tein väsyneenä. Nyt olen kuitenkin onnellinen, koska huone on raivattu ja joulukalenterit odottelevat luukkujen avaamista..ja ruisleipä tuoksuu pöydällä. Pitää kyllä pakastaa se, muistuttakaa! Huomenna soitellaan joululauluja!

perjantai 26. marraskuuta 2010

day 110

Pitihän sitä Black Fridayn hulinaa käydä vähän maistelemassa.. Vaikka en kyllä mistään alennuksista hyötynyt, ei au pairin palkka tahdo riittää niihin "osta 150 dollarilla, niin saat 15 dollaria alennusta" ja "ostaessasi mitä tahansa saat toisen tuotteen -30% alennuksella"-tarjouksiin. Sain kuitenkin joululahjahankintoja tehtyä (vaikka vieläkin jäi yksi juttu ostamatta, argh!). Luulin kyllä, että vihdoin on kaikki hankittu, mutta what can I say? Harva pää, tyypillistä mua. Päästä puheen ollen, mun pää hajoaa, koska minun pitäisi muistaa, että
1) en ole käyttänyt yhtä maksamaani personal trainer-sessiota
2) en ole saanut rahojani takaisin Walmartin tunnin kuvat-episodista (luulin, että niiden laatu olisi sama kuin pidemmän ajan tilauksessa mutta ehei. Koko typerän episodin takia jouduin hankkimaan uudet kuvat Targetista, menetin siis huimat viisi dollaria, mutta periaate on periaate, pitää käydä joku päivä Walmartissa. Siihenkin menee vaan ylimääräistä aikaa, rahaa ja vaivaa. Prkl.)
3) en edes muista enää, turhauduin liikaa tuosta kuvaepisodista.

Anyways, pakko jakaa teidän kanssa yksi tämän päivän saaliistani.. Olen himoinnu TOMSeja jo pitkän aikaa ja nyt löysin ne Tomsit.. (huomatkaa sexy kuvausasu, Gimmelin paita ja flanelliyöhousut:D)




<3

(en sitten tiedä kuinka paljon äiti tykkää, kun löytää nämä VISA-laskustaan. sori äippä.)

PS Onhan se melko todennäköistä, että lapsi loukkaantuu vakavasti lumipallojen takia, ostetaan siis hei kaikki lapsillemme tuollaiset lumipallokoneet!

torstai 25. marraskuuta 2010

day 109

Happy Thanksgiving everybody!

Tänään tänne satoi ensilumi! Olin niiin innoissani, hyppelin pihalla kuin idiootti, L puolestaan huusi "yack yack yack yaaaaaaack", vaikka kuinka yritin sanoa, että "we love snow, don't we!". Kiitospäivä(kään) ei ollut ihan sellainen kuin elokuvissa, aikuiset kokkasivat koko päivän, lapset juoksivat ja huusivat, minä olin kaksikseni L:n kanssa (tai no-kävin hakemassa piiraat leipomosta, mutta senkin L: kanssa). Illalla aikuiset istuivat alas ja söivät, lapset juoksivat ja söivät. Kiitospäivä muistutti mielestäni suomalaista joulua, jos sitä johonkin täytyy lähteä vertailemaan. Mutta ei se kalkkuna kinkkua voita, ei sitten millään (siis kyllä se kalkkunakin oli hyvää, mutta kinkku on aina kinkku).

Mutta se ensilumi!

Muuten, minusta on niin hassua kun amerikkalaiset aikuiset kysyvät, kuinka jokin sana kirjoitetaan.. Tänään R:n sisko kysyi kuinka sana "queue" kirjoitetaan, muut sanoivat "quu" ja "queu", johon minä mutisin, että "queue". Kannattaisi puhua suomea, ei tarvisi tälläisiäkään miettiä!

PS kuinka paljon voikaan ihminen liikuttua yhdestä kommentista? E, voit olla varma etten jätä sua näkemättä kun tulen takas Suomeen

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

days 107 and 108

I am broke. Mutta melkein kaikki joululahjat on hankittu, mulla on tunne, että tänä vuonna jokainen tulee pitämään saamistaan lahjoista! (At least I hope so..)

Musta tuntuu, että eilen vain paketoin lahjoja, kuuntelin Mariah Careyn joulu-cd:tä ja ostin lisää joulukrääsää (siisihantarpeellisiajuttuja). Illalla tajusin, että on marraskuun kahdeskymmeneskolmas, mitä teen koko joulukuun kun ei ole enää lahjoja mitä paketoida (varsinkin kun suunnitelmat aattoa varten on myös tehty)? Tänään aamulla kuitenkin tajusin, että onhan mulla vielä lahjoja paketoimatta, kun sain illalla niiin hyvän idiksen muutamien lahjojen suhteen! Eli tekemistä vielä riittää, joulukuu on pelastettu! Plus joulukuussa pitäisi ainakin leipoa pullaa, pipareita ja piparitalo lasten kanssa, tehdä porkkanalaatikkoa, käydä IKEAssa joulupäivällisellä, viihdyttää Seattlesta saapuvaa T:tä (enmaltaodottaa! <3), sinne Nyciinkin olisi kiva päästä (vaihteeksi) ja sitten tietenkin pitää valmistaa loput aattoruuat, kuunnella liikaa joulumusiikkia ja sitten vielä viettää stressaantuneena sitä itse aattoakin. Hups, melkein unohdin joulukalenterin listaltani! Joulu joulu joulu, Roosan lempivuodenaika.

Kai siitä kiitospäivästäkin pitäisi selvitä ennen virallista joulumoodia, onneksi se on huomisen jälkeen ohi:D R:n sisko perheineen tuli tänään meille, jopa mua vähän jännitti tavata ne..! Yritin muuten tänään scrapbookeilla tyttöjen kanssa, päätin etten yritä enää pitkään aikaan.. L oli kiukkutuulella ja M oli "mullekaikkihetinyt"-tuulella ja au pair "alan kohta itkemään jos tää ei lopu"-tuulella. Illalla pitäs treffata L:ää ja A-C:tä sekä ostaa loput joululahjat.. Ja lauantaitakin pitäisi vähän suunnitella. Ja ne esseet pitäisi kirjottaa. Ja lista sen kuin jatkuu. Tällä hetkellä on vain vähän vaikea keskittyä, kun kuudesta lapsesta lähtee hieeeeman ääntä.

PS tunnustus: olen alkanut käyttämään vakituisesti sitä "silmäsuojaa", joka auttaa nukkumaan valosassa.. G niiin nauro mulle tänään, kun tuli herättämään joskus yhdeksän maissa. Heikot 9,5 tunnin yöunet takana ja olin ku nukkuneen rukous silmäsuojani kanssa.

PPS KUVIA edellisessä postauksessa! ;>

// tulin juuri kotiin L:ltä.. Juotiin tämän joulun ensimmäiset glögilasilliset ja täytyy sanoa, että sillä hetkellä kun glögin tuoksu leijaili nenään toivoin pienen hetken ajan, että olisin kotona. Edes muutaman jouluisen päivän. En minä muuten, mutta kun se joulu. Onneksi L on myös henkeen ja vereen jouluihmisiä, vietettiin mukava ilta joulusta höpötellessä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

days 104, 105 and 106

Ah, NYC vaan on niin ihana. Ja niin oli Potterkin, itkeä vollotin ensimmäisten kahden minuutin jälkeen eikä siitä sitten tahtonut tulla loppua (paitsi niinä hetkinä kun piti vähän nauraakin). Voin oikeasti (ensimmäistä) kertaa sanoa, että kävin katsomassa leffana superin Potterin. Yhtä asiaa vaan en anna anteeksi maailmalle: kun kerrankin olisi hyödyllistä asua Amerikassa niin ei, Suomessahan leffa nähtiin tunteja aikaisemminkin kuin täällä! Mur.

Anyway, viikonlopun jäljiltä aivoni ovat kohmeessa, koska vä-syt-tää, yritän siis sanoa sanottavani tiiviisti.

Lauantaina suuntasin liian aikaisen herätyksen jälkeen A-C:n kanssa Nyciin, jossa J tuli ihanasti vastaan suuntavaistotonta. Vieläkin ne uptown ja downtown tuottaa vaikeuksia (miten niin logiikkani ei toimi, minun päässäni up on yhtä kuin mahdollisimman vähän numeroita..), mutta pitää jo tässä vaiheessa sanoa, että selvisin sunnuntaina melkoisen hyvin yksiksenikin! Aamupäivä ja iltapäivä tulivat ja menivät, kirjauduttiin porukalla hotelliin, syötiin lounasta kiinalaisessa (chinatownissa kun asuskeltiin) ja metroiltiin enemmän kuin tarpeeksi. Illansuussa R kumppaneineen jäi Rockefelleriin luistelemaan, J ja minä suunnattiin Macy'sin jouluosastolle. En voi sanoin kuvailla kuinka valtava ja jouluinen se on, meinasi pikkukylän tytöltä loksahtaa alas leuka jos toinenkin.. Vau. Käytiin myös nauttimassa non-kosheria päivällistä (höotinpekonii) ennen kuin suunnattiin (tietysti takseillen) Grand Centralille, Jn kun piti lähteä kotiin. Illalla laittauduttiin ja talsittiin jalat muusiksi korkkareissamme (kaduin jo tässä vaiheessa sitä, että en laittanut jalkaan Lacostejani) ennen kuin saavuttiin Webster Hallille, jossa alkoikin pienimuotoinen haloo sisäänpääsystä.. Mehän siis olimme guest listalla, kunnes eräs idiootti ilmoitti, että "there's no guest list tonight". Pienet paniikkikatseet siinä vaihdeltiin, kunnes meille sanottiin, että jos pystymme näyttämään confirmation-emailin niin pääsemme sisään (ja siis tässä vaiheessa on ihan hyvä sanoa, että lauantaihan sattui olemaan jokin superspessu ilta, jolloin sisäänpääsy maksoi vaivaiset 60 dollaria..). Kiltti poika sitten lainasi puhelintaan, jonka avulla löydettiin maili, ihan vain kuullaksemme uuden "EI":n. Taisimme sitten selittää asiamme noin seitsemälle työntekijälle, joista viimeinen lähti R:n henkkareiden kanssa sisään, takaisin tullessaan hänellä oli neljä lippua neljälle jo melko epätoivoiselle tytölle! Aikaa ja hermoja tähän prosessiin kului roppakaupalla, mutta sinnikkyys palkittiin-onneksi. Sisään hyppiessämme taisimme hihkua myös vahingonilosta, sillä ne kaksi bitchiä, jotka eniten harasivat meidän sisäänpääsyämme vastaan näyttivät siltä kuin olisivat nielaisseet kymmenen sitruunaa. Ilta päättyi myöhään, hotellille päästyämme jalat huusivat hoosiannaa ja silmät painuivat kiinni ennen kuin ehdimme sänkyihin asti.

Sunnuntaina nautin aamiaista Europa Cafessa, juttelin vanhemman herrasmiehen kanssa sekä kiersin H&M:iä etsiskellen Lanvinin vaatteita. Kävin myös rakastamassani Public Libraryssa, nautin älyttömän hyvää lounasta Bryant Parkin keinutuoleissa ja melkein nukahdin Macy'sin (<3) nojatuoleihin Holiday Lanen edustalle.. Illalla lähdinkin sitten A-C:n kanssa kotia kohti, väsyneenä onnistuin tietenkin hyppäämään Phillyn päässä väärään junaan, joten jouduin vaihtamaan juniakin ennen kävelymatkaa kotiin ja omaan sänkyyn.

Tänään on väsyttänyt, joten tietenkin L:llä on ollut kiukkupäivä. Aamulla käytiin pikkujumpassa (siis little gymissä) ja haettiin M koulusta, jonka jälkeen otin kiinni viime viikon telkkarisarjoja (huh niitä onkin paljon!). Illalla järjestelin niin päätäni kuin huonettanikin sekä valmistin A-C:n lahjan! Niille, jotka huolehtivat nukkumattomuudestani täytyy kertoa, että joululahjat alkavat olla kasassa, enää täytyy huolehtia rahasta (aka unen määrän pitäisi lisääntyä runsaasti!)..







Macy'sin vanhat portaat on pelottavat..mutta niin tunnelmalliset.








Joko ymmärrätte miksi haluan eroon pitkistä hiuksistani?


Kuin Carrie...not




TAKSI! <3

perjantai 19. marraskuuta 2010

days 101, 102 and 103

Kiireisestä viikosta selvittiin, eikä se loppujen lopuksi edes ollut niin paha! Kannatti aloittaa viikonlopun miettiminen jo maanantaina, kerrankin.. Tosin tällä viikolla pääni on ollut poikkeuksellisen crowded, yleensä marraskuun lopussa iskevä joulustressi päätti hyökätä jo nyt. Olen siis tavoilleni uskollisena listannut, suunnitellut, tilaillut, stressannut, listannut vähän lisää ja pyörinyt sängyssä suunnitellen seuraava listaa. Vähillä yöunilla on siis menty, toivottavasti saan listani viimeisteltyä ja lahjat hankittua pian..

Yritin tässä samalla miettiä, että mitä tällä viikolla oikein tapahtuikaan, ehkä tämä vakava unen puute (tai yksinkertaisesti ne armottomat listat) sumentaa muistiani entisestään.

Keskiviikkona hengailin lasten kanssa ja laitoin heidät loppujen lopuksi nukkumaan R:n kanssa, minkä jälkeen päätin omistautua tietokoneelleni sekä niille pirun Silver Bayn esseille, jotka ei vaan valmistu (? onkohan tollaista sanaa suomen kielessä).

Eilen juoksin asioilla L:n kanssa, kun play datet peruuntuivat. Käytiin Targetissa ja pankissa ja lopuksi vielä haettiin M koulusta. Iltapäivällä jatkoin asioilla juoksemista, tuloksetta. En löytänyt melkein mitään etsimääni, sen sijaan sorruin kaikkeen joulukrääsään. Illalla pääsinkin vapaalle poikkeuksellisen aikaisin, lähdin sitten A-C:n luo Benin ja Jerryn sekä Starbucksin tuplasuklaakeksien kera, juteltiin ja juteltiin ja suunniteltiin joulua (minä tietysti listasin sekä ruuat että tekemiset, kuinkas muutenkaan?). Mmm joulusta tulee ihana.

// Piti vain tulla sanomaan, että aamulla L lauloi radion tahtiin (en jaksa muistaa mikä laulu se oli). On siinä mulla viisas kaksivuotias!
Tänään aion viettää laatuaikaa L:n kanssa (toisin sanoen viimeistelen pakkaamisia ja googletten ainakin miljoona listattua asiaa) sekä nauttia cheesen juustokakun A-C:n kanssa ennen HARRY POTTER-NAUTINTOA!!! Varattiin siis liput Harry Potter and the Deathly Hallowsin ensi-iltaan, namia!

tiistai 16. marraskuuta 2010

days 99 and 100

One hudred days! Missä välissä tänne asti päästiin? : O

Kiireinen viikko, olen töissä joka ilta.. Eilen pojilla ei ollut koulua aka au pairia tarvittiin, aamupäivästä pelailin J:n kanssa ja J:n lähdettyä play datelle pesin pyykkejä. Iltapäivästä olin kotona L:n, J:n ja A:n kanssa, myöhemmin vein A:n little gymiin, jonka jälkeen laitettiin G:n kanssa lapset nukkumaan. R:n hakemisen jälkeen sulkeuduin huoneeseeni väsyneenä (en ole palautunut Never Shout Neverin keikasta) datailemaan..

Tänään M jäi kotiin, kun hänellä oli pientä lämpöä. Tehtiin sitten tyttöjen päivänä suklaapannukakkuja, nami. L ja M olivat superinnoissaan, vispasivat taikinaa ja heittelivät suklaahippuja sekaan. Aamupäivä menikin nopeasti kauppaa leikkiessä ja kirjoja lukiessa. Lounaan jälkeen kävin kirjastossa kyselemässä Cecelian uutta kirjaa, mutta tietenkin juuri tänään niiden hakujärjestelmät olivat sekaisin, nice. Tää on tätä mun tuuria:< Illalla kuskaan R:ää hampilääkäriin ja takaisin, jonka jälkeen pitäisi treffata uutta Tanskan tyttöä!

PS Rakas joulupukki, saamme yliviivata listaltani Antin ristin, jipii!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

days 93, 94, 95, 96, 97 and 98

Hiiiieman lyhyehkö blogihiljaisuus. Let's make it easy for you, I'll try to make this a short one..

Tiistaina hoidin lapsia, datasin, katsoin Gossipia ja kävin salilla.

Keskiviikkona hoidin lapsia, datasin ja katsoin Gossipia Starbucksissa (kai).

Torstaina hoidin lapsia, datasin, saatoin katsoa vähän Gossipia ja hengasin Starbucksissa A-C:n kanssa (peppermint hot chocolate on niiiin hyvää!).

Perjantaina hoidin lapsia ja ajelin A-C:n luokse katsomaan yhden maailman surkeimmista leffoista (vaikka seurassa ei ollutkaan mitään valittamista, as you may know).

Arkipäivien pointti siis on, että sain VIHDOIN kirittyä Gossipin, nyt voin alkaa seuraamaan sitä USAn tahtiin, hahahaha!

Lauantaina valmistauduin Never Shout Neverin konserttiin, juttelin skypessä kylppärissäni, söin Hard Rockin (nouto)ruokaa A-C:n kanssa matkalla South Streetille Never Shout Neverin konserttiin, murskauduin ihmisryminässä Never Shout Neverin konsertissa, huusin ja lauloin Never Shout Neverin konsertissa, otin kymmenkunta uskomatonta (ja parisataa ei niin uskomatonta) kuvaa Never Shout Neverin konsertissa sekä toistin sanaa "amazing" aivan liikaa. Konsertti oli siis us-ko-ma-ton, ollaan A-C:n kanssa oltu ihan ekstaasissa (ja väsymyksessä) tämäkin päivä. Niin ja tänään siis lähetin isille isänpäiväviestin mennessäni nukkumaan, isi puolestaan heräsi juuri silloin:D Tulin juuri kotiin au pair-tapaamisesta, oli kiva vihdoin tavata au pair-ryhmäläisiä näin kolmen kuukauden au pairiuden jälkeen.. Kiitos au pair-tapaamisen mun hiukset haisee poltetulle ruokaöljylle (meidän ruuat paistettiin nenän edessä ja tietenkin niiden kokkien piti kikkailla niillä tulitempuillaan, vaikka olihan se melko hauskaa..), enkä millään haluais pestä hiuksia (koska mun kylppärin amme on tukossa ja joudun käyttämään vierashuoneen suihkua).


Iiiiiiiik


Voiko joku uskoa, että tämä on otettu ennen keikan alkua? :D Me näytetään niiin väsyneiltä!


Yksi kolmesta lämppäristä, ekasta jaksoin innostua, toisen kohdalla odotin kuumeisesti Never Shout Neveriä ja kolmannen kohdalla olin valmis lähtemään pois (oltiin siis noin viidennellä rivillä siellä alatasolla u nou ja viimeisen lämppärin aikana ajauduttiin jostain kumman syystä tooodella kauas ja kun kaiken lisäksi jotkin idiootit kaksimetriset ihmiset tunkivat meidän eteen, olin valmis luovuttamaan......)


(....mutta onneks en luovuttanut, koska juuri ennen Never Shout Neveriä ajauduin noin kolmannelle riville aivan lavan keskelle=täydellisin paikka ikinä ja kun Christofer sitten astui lavalle nahkatakissaan olin pakahtua innostuksesta)








Ohi on.

PS Loppukevennys: tälläinen löytyi aikoinaan King of Prussian parkkipaikalta, TAHTOO (sori, että se on väärinpäin, en tajua miksen saa käännettyä sitä!)

maanantai 8. marraskuuta 2010

days 90, 91 and 92

J ja J, EI, ei, ei, olette ihan liian loogisia..

Mitenkäs se viikonloppu taas vain sujahti ohi? Seriously, aika rientää täällä niiiin nopeaa. Perjantai-illan keilailu oli taas huisin hauskaa, loppuillan eksymiset puolestaan eivät olleet mukavuusalueeni kärkipäässä. Mutta minkäs teet, A-C:n ja minun ylläni on luultavasti jokin kirous, koska joka kerta kun me ollaan yhdessä joko a) eksytään tai b) ei ikinä löydetä kohdettamme. Perjantai-iltana saimme kokea vaihtoehdon b, joten A-C:n kaveri Pkin päätyi sitten yökyläilemään, heh. Lauantaina käytiin heittämässä P juna-asemalle, pelailtiin pelejä (pingistä, air hockeyta ja pöytäjalista(? VOITIN)) ja shoppailtiin King of Prussia mallilla (vihdoinkin pääsin käymään siellä, herranjumala se on VALTAVA). Illalla katsoin gossipia (16 jaksoa viikossa on aika kunnioitettava suoritus, right? :D) ja juoksentelin lasten perässä, kun lupasin, että G ja R saavat mennä ulos syömään, mutta lapset eivät sitten tahtoneetkaan pysyä sängyissään.

Sunnuntaina himoitsin sushia, joten päätin lähteä illalla pienelle retkelle ihmisten ilmoille. Sushipaikanhan piti tietenkin olla kiinni, olisihan ollut ihan liikaa pyydetty saada muutama pala sushia.. Päädyin sitten cheesen kautta syömään autoon, kuinka (epätoivoiseksi 40-vuotiaaksi ylipainoiseksi) amerikkalaiseksi tunsinkaan itseni:D Mutta ruoka oli taas hyvää ja seura (hehe) mitä parhainta, joten menkööt. Kävin muuten myös Starbucksissa, wohoo, olisikohan peräti neljäs kerta näiden kolmen(!) kuukauden aikana. Ja no-sinnekin menin vain katsomaan niitä gossipin jaksoja (kun ne vaan on niin koukuttavia).. Täällä muuten siirrettiin kelloja, eli ollaan taas samassa ajassa Suomen kanssa.

Tänään olen ollut väsynyt, koska en millään meinannut saada unta eilen illalla. Olin liian innoissani tulevasta Never Shout Neverin keikasta, uudesta paidastani, jonka saan pukea päälleni sinne keikalle sekä miljoonasta muusta pikkujutusta.. Olin siis erittäin onnellinen, kun minun ei tarvinnutkaan viedä R:ää töihin vaan sain nukkua yhtä soittoa niin pitkään kuin huvitti. Iltapäivä sujui rauhallisissa merkeissä, leikkejä L:n kanssa ja little gymiä A:n kanssa. Jospa sinne salille ehtisi illalla, kun on se flunssakin kaikeksi onneksi taltutettu (olen muuten huomannut että salin ja vohveleiden määrillä on suora yhteys toisiinsa-mitä enemmän salia, sitä vähemmän vohveleita. Kuvitelkaapa flunssaviikon vohvelimääräni, kun salin määrä oli pyöreä nolla, o ou.).


PS Rakas joulupukki, huomasin, että Antti Asplund myy taas mustia ristejään. Tämä au pair kovasti haluaisi yhden, please.

PPS äiti, valkoinen huivi ostettu, mutta en pane pahakseni vaikka niitä olisikin kaksi.. ;P

torstai 4. marraskuuta 2010

days 87, 88 and 89

Täytyy kuulkaa sanoa, että täällä Amerikassa on raivostuttavan helposti tukkeutuvia vessanpönttöjä, näihin kolmeen kuukauteen niitä on osunut kohdalle ihan riittämiksi asti.

Mitäs muuta.. Keskiviikkona laitoin lapset nukkumaan eli olin illan töissä, eilen illalla puolestaan ajelin L:n luo juttelemaan erittäin sokerihumalapitoisten lasten paimentamisen jälkeen. Sain vihdoin sanoa ensimmäiselle amerikkalaiselle flunssalleni bye bye, joten ensi viikolla pääsen takaisin salin pariin! L kasvaa huimaa vauhtia, au paria hirvittää.. Ai niin, olen opettanut L:lle pari suomalaista sanaa (kiitos ja mekko, :D), vielä pitää saada se ymmärtämään, että thank you on todellakin kiitos eikä Finnish (aina kun sanon L:lle "muistatko mikä on thank you suomeksi?" L vastaa "Joo, Finnish" :D). Muuten! G herätti minut keskiviikkona ja kysyi ohimennen, että mistä sain (ihkun) Gimmelin paitani(jota siis käytän yöpaitana..). Vastasin, että Suomesta, johon G "hepressa gimmel tarkoittaa numeroa kolme", aikamoinen yhteensattuma, että Gimmelissä oli juuri kolme jäsentä..! Plus gimmelin lausunta on sama niin hepreassa kuin suomessakin.. Oltiin hämmästyneitä. Olipas tapahtumaköyhät pari päivää, mutta älkää pelätkö, meidän kalenteri alkaa taas täyttyä normaaliin tahtiin.

Tänään olen lähdössä A-C:n ja jonkun toisen tytön kanssa keilailemaan, jonka jälkeen menen A-C:lle yöksi. Tyttöjen juttuja siis tiedossa, jee! Jospa sitten sunnuntaina saisin tehtyä niitä Silverin esseitä, vaikka eihän tässä mikään kiire vielä ole,heh (nimin. 2 kuukautta "esseiden kirjoitusta" takana, muutama viikko armonaikaa jäljellä")..

PS Eilen jotkin idiootit olivat ajaneet kolarin sopivasti R:n työreitin varrella, didn't your mommy teach you that wet leaves are dangerous..

tiistai 2. marraskuuta 2010

day 86

Upea päivä! E varasi lentoliput tänne, äiti ilmoitti, että ne on tulossa ja tiesi jopa päivätkin (saan isin tänne, jipii jipii jipii! Ja no onhan ne muutkin aika jipii jipii jipii! ;P), täällä oli kirpsakka ilma (finally) ja A-C varasi liput nevershoutneverin keikalle (A-C:n aikainen joululahja mulle, jipii!). Upea päivä siis. Ai niin, halloweenkarkkien maistelukin oli aika jees, kuten myös M:n ja L:n kanssa vietetty aika puistossa. Ainoa mikä haittaa elämääni on tämä hemmetin flunssa, käskekää sen mennä pois pois pois.

PS Miten ihmeessä saan itteni huomenna ylös aikaisin kun olen nyt saanut nukkua pitkään neljänä aamuna putkeen?

PPS Täällä oli tänään äänestyspäivä (ainoa laatuaan!! :O), joten facebookiin oli ilmestynyt sellainen I voted-toiminto plus laskuri, joka seurasi reaaliaikaisesti äänestäneiden lukumäärää (siis niiden äänestäneiden ketkä kävivät painamassa sitä I voted-toimintoa), olen viihdyttänyt itseäniä seuraamalla luvun suurenemista aamun noin miljoonasta illan yli kymmeneen miljoonaa- täytyy sanoa, että tää on suurinta hupia:D

maanantai 1. marraskuuta 2010

day 85

Tytöksi, joka ei ikinä sairasta, olen onnistunut saamaan melko sitkeän flunssan. Väsyttävän sellaisen. Arvatkaas vaan, onko salilla käymiseni (tai lenkkeilyni overall) kärsinyt siitä? Tai esseiden teko? Eipä ei.. Yritän tässä nyt kerätä kasaan jotain esseen tapaista uuden musiikkituttavuuden NeverShoutNeverin innoittama. Olemme A-C:n kanssa luultavasti menossa kuuntelemaan NeverShoutNeveriä Phillyyn parin viikon päästä, jei! Olin tänään hirveän väsynyt viedessäni R:ää töihin, joten nukahdin uudelleen sillä sekunnilla kun kaaduin takaisin sänkyyni, seuraavan kerran heräsin sitten hieman ennen kymmentä ja vaikka olisikin vielä väsyttänyt niin päätin, että on aika nousta ylös. Tykkään kyllä erityisen paljon maanantaiaamuista, olen onnekas kun saan pehmeän laskeutumisen arkeen. Päivä on ollut melko iisi, koska M:n kaveri E oli tuttuun tapaan leikkimässä M:n kanssa, L nukkui pitkät päikkärit ja A:lla oli little gym ja R:kin pääsi maanantaille epätyypillisen aikaisin töistä kotiin. Siis hieno päivä sairastaa flunssaa.. Olen katkera, tyhmät Amerikan pöpöt. Onneksi suunnitelmat A-C:n kanssa lohduttavat melko paljon. Taidan huomennakin nukkua pitkään, kun kerta on (taas) mahdollisuus siihen.. On tästä flunssasta siis jotain hyötyäkin, saan laittaa kaiken väsymyksen ja saamattomuuden sen piikkiin. Score!

PS Oon ihan fiiliksissä joulusta joten (wink wink) jos joku haluaa ilahduttaa mua millään tavalla niin hän lähettäkööt mulle joululauluja missä tahansa muodossa (myös suklaa, salmiakki ja aikaiset joululahjat kuten villasukat tai valkoinen kudottu kaulahuivi, joka sopii mun uuteen pipoon joka on vilahtanut kuvissa otetaan ilomielin vastaan)! Amen.