days 111 and 112

Nycnycnyc. En voi tarpeeksi ylistää isoa omenaa. Lauantaina siis heräsin laittoman aikaisin (mutta kerrankin ensimmäisenä!) suunnatakseni Nyciin lähtevään bussiin. Huomasin muuten torkahdettuani hetkeksi, että edessäni istuva nainen piirsi minua.. Yritin sitten parhaani mukaan leikkiä nukkuvaa ja olla vaihtamatta asentoa, jotta hän ei tajuaisi, että en nuku.. En kyllä suosittele tätä kellekään, jollet sitten ehdottomasti halua totaalisesti jumittunutta niskaa.. Kaiken lisäksi minua jäi vaivaamaan millainen siitä kuvasta tuli! Anyways, Nycissä oli kylmä, meinasin joutua ostamaan uusia vaatekappaleita vain pysyäkseni lämpimänä, mutta onneksi, onneksi, onneksi sain pidettyä itseni kurissa.. Suuntasin kylmissäni museum of natural historyyn, ah mikä paikka. Yksi siellä pyörivistä exhibiteistä oli Brain: The inside story, arvatkaapa vain vietinkö siellä rapiat kaksi tuntia? Ihana! Sitä paitsi olin varmasti viihdyttävä näky kanssa-aivoilijoille, kun selvitin erään aivotestin minimisiirroilla ja päätin iloita siitä ihan näkyvästikin.. Löysin muuten myös ötökkätikkareita (oikeilla ötököillä), pakkohan sellainen oli ostaa (ihan vain muistoksi). Museon jälkeen suuntasin Times Squarelle, metrosta ulos astuessani satuin huomaamaan Applebeesin samalla kun luin J:n viestin, että tule Times Squaren Applebeesiin:D Oli ehkä huvittavin (ja uskomattomin) sattuma ikinä.. Kälätyksien jälkeen käveltiin Tiffanylle katsastamaan joulukoristeluista, jonka jälkeen oli aika metroilla (en voi vieläkään uskoa, että lähdin tuosta noin vaan päiväksi Nyciin ja että osaan jopa kulkea siellä. Ah tätä onnea!) enon vaimoa tapaamaan. Sain kassillisen ihania juttuja Suomesta (ruisleipää, salmiakkia, tonttulakin, joulukalenterin, pari lahjaa, pari vaatetta, nuotteja, luumuhilloa, glögimaustetta, ELLEjä..!), hetken aikaa piti vain haistella ruisleipää ekstaasissa.. Lähdettiin J:n hampilääkärikavereiden kanssa kävelemään Times Squarelle, poikettiin M&M:s-kaupassa ja Roxy'sissä (kahvilassa, jota viime viikonlopun vanhempi herrasmies minulle suositteli). Lopulta tuli aika lähteä bussille, jota sitten odoteltiin yli tunti jonkin ihme onnettomuuskaaoksen (tms) vuoksi.. Meinasin jo hieman panikoida, kun yhdessä vaiheessa kukaan ei ollut varma, että tuleeko se bussi ylipäätään..ja minunhan siis piti vielä ehtiä kotiin menevään junaan. Bussiin kuitenkiin päästiin enkä edes joutunut kiirehtimään junaan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai no- lihakset tuppaavat olemaan hieman jumissa.

Tänään heräsin väsyneenä, datailin väsyneenä, raivasin huonetta väsyneenä, leikin lasten kanssa väsyneenä, treffasin A-C:tä väsyneenä ja innoitsin ruisleivästäni, mutta senkin tein väsyneenä. Nyt olen kuitenkin onnellinen, koska huone on raivattu ja joulukalenterit odottelevat luukkujen avaamista..ja ruisleipä tuoksuu pöydällä. Pitää kyllä pakastaa se, muistuttakaa! Huomenna soitellaan joululauluja!