En tiedä mistä kirjoittaa, tai paremminkin miten kirjoittaa. Viikonloppu oli ihana, mutta maanantai toi tullessaan ahdistuksen ja huonon olon. Oksettavan olon. Norjan hurjat tapahtumat eivät ole jättäneet mieltä rauhaan, eivätkä hupenevat päivät kotiinpaluun suhteen auta asiaa.. Don't get me wrong, olen ihan hurjan innoissani tulossa kotiin, mutta täältä lähteminen ei kuitenkaan ole mitenkään kovin helppoa. Kuinka voin vuorokaudessa muuttaa herätykseni lasten pienten jalkojen töminästä johonkin aivan muuhun? Miten totun taas siihen, että Suomessa puhutaankin suomea eikä pankkiin voi soittaa kello yksi yöllä että hei apua mun kortti ei toimi.
Tarjoillaanko siellä Suomessa edes jääteetä kaikkialla?
Keltä saan aamupusuja- ja haleja, kun hostpoika on valtameren toisella puolella? (tähän ei sitten oteta vastaan mitään "alkaisit seurustelemaan"-kommentteja..)
Tällä viikolla pitäisi hoitaa kaikki viimeiset asiat, raivata huone ja pakata loppuun. Mun hyvästilahjaoperaatio on ihan pulassa, apua apua iiks! Onhan tässä kumminkin vielä muutama päivä...
No mutta joo, voisin kai viime viikostakin muutaman sanaisen kertoa.. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tiistain skydiving oli mieletöntä. Keskiviikko-perjantai-akseli on vähän hämärän peitossa.. Olin lasten kanssa kaikki päivät kumminkin, koska hostäidilläni oli paljon menoa ja meininkiä. Luultavimmin leikittiin basementissa aka välteltiin helteitä. Perjantaina hostvanhempani olivat illan hyväntekeväisyystapahtumassa, joten olin kotona lasten kanssa. Rosa saapui viihdyttämään meitä, joten lähdettiin porukalla frozen yogurteille ennen nukkumaanmenoa. Ilmastointi oli muuten aikaisemmin aamulla sanonut poks, joten yläkerta oli kuin sauna ja joskus yhden maissa yöllä kuulimme kamalaa räminää, joka aamulla osoittautui hostperheeksi- he nimittäin nukkuivat sulassa sovussa olohuoneen lattialla..
Lauantaina napattiin pari saksalaista tyttöä kyytiin ja lähdettiin New Jerseyn Wildwoodiin rannalle. Parin tunnin automatkan sijaan päädyimme seisomaan ruuhkassa sen pari tuntia joten pääsimme perille neljän tunnin autossa istumisen jälkeen.. Voin sanoa, että neljä tuntia ratin takana istuttuani olin niiiiin valmis hyppäämään autosta pois! Rannalle kumminkin päästiin, eikä se 104 Fahrenheitin lämpötilakaan tuntunut liian kuumalta, kunhan kävi jääkylmässä meressä kastautumassa parinkymmenen minuutin välein.. : D Hiekalla sen sijaan ei kestänyt seistä, hyvä jos juoksemaan kykeni! Ihan uskomattoman polttavaa tavaraa! Rusketuttiin ihanasti (jopa Rosa, joka lisäili viisikymppistä iholle puolen tunnin välein: P) ja päätettiin päivällisaikaan ajaa Cape Mayhin, koska se oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Cape Maysta löytyi söpöjä rakennuksia ja kauniita maisemia, ilta-aurinko vielä kruunasi kaiken söpöyden.. Kotiin lähdettiin ajamaan kahdeksan maissa, ja aamusta poiketen pääsimme perille oikeasti niissä parissa tunnissa! Ah mikä ihana päivä, ja vaikka illalla väsyttikin pirusti, jaksoi sitä silti hymyillä.
Sunnuntaina herättiin myöhään, skypetettiin äitin kanssa, katsottiin The Princess and the Frog, skypetettiin vähän lisää, katsossiin Grease, käytiin syömässä Five Guysien hampparit ja Woodside Creameryn jädet, tultiin takas ja käytettiin tunti siihen, että yritettiin etsiä hyvää leffaa (huonoin tuloksin) ja juuri kun oltiin antamassa periksi, löydettiin ihan ok rakkausleffa, joka sitten vielä päätettiin katsoa. Sitten olikin jo ilta ja Rosan piti lähteä kotiin, oli kamalaa. Mää kuitenkin vielä siivosin huoneen, ja Rosan kanssa skypettelyn lomassa pakkailin. Nyt on kummatkin ruumaan menevät laukut lattialla aukinaisina ja pieni paniikki meinaa iskeä, kun sain isomman laukun 40 kilosta jonnekin 30 hujakoille, mutta se tarkoittaa sitä, että pienempään laukkuun ei mahdu kaikki jäljellä olevat pakkaamattomat tavarat.. Äiti, mitä mä teen?
Tänään heräsin huonoon oloon, joka oli sitten enemmän tai vähemmän vallassa koko päivän.. Vietiin lapset aamulla uimaan, iltapäivä meni jotenkin tosi nopeasti dataillessa hosttytön katsoessa telkkaria.. Hoidin asioita ja pesin pyykkiä, kunnes oli taas ilta. Apua vai jes, en tiedä kumpaa ajatella enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti