today's the best day of your life: days 75, 76, 77 and 78

Silver Bay oli mahtava. Perjantaina vietin ensin aamupäivän L:n kanssa kotona ja myöhemmin reippaat seitsemän tuntia autossa kolmen ruotsalaisen ja yhden suomalaisen kanssa matkalla SIlveriin. Tytöt olivat kuitenkin kivoja ja maisemat upeita (siis ei Suomen moottoriteitä ajaessa saa nauttia upeasta luonnosta, joka vielä sattui loistamaan ruskan väreissä), joten matka sujui melko sutjakkaasti. Perillä koin iloisen yllätyksen huomatessani, että nimeni oli jo rustattu oppituntilistoihin, kiitos J:n! :D Huoneen ovelle päästyäni koko Silver Bay taisi kirkumisen määrästä päätellen kuulla, että J ja R pääsivät saman katon alle. Hiljaista hetkeä ei sitten tapaamisesta lähtien ollutkaan koko viikonlopun aikana, varsinkin kun saatiin seuraamme suomalainen R, jonka kanssa juoruiltiin koko viikonloppu. Lauantaina hieman "opiskeltiin", discoiltiin, pelästyttiin kuoliaaksi kummitustalossa (elämäni hirvein kokemus.. Ensin meille kerrottiin kauhutarinoita talosta, johon meidät sitten johdatettiin säikyteltäviksi. Puristin R:n ja J:n käsiä hädissäni itkun partaalla ja yritin pitää silmiäni kiinni, jotta ei tarvitsisi nähdä mustahuppuisia säikyttelijöitä.. Ja tietenkin kaiken kauhun piti klassisesti huipentua vasta matkalla pois talolta.. Me suomalaiset urheina kävelimme ensimmäisinä kapeaa kivitietä pitkin, joten saimme sitten ensimmäisinä kokea ärjyvän haamun juoksemisen suoraan näköä päin.. Seuraavalla opiskeluviikonlopulla en mene lähellekään sitä taloa.)

Pitää muuten mainita (ihan jo senkin takia, että tätä blogia seuraa muutama tuleva au pair), että Silver Bayn American Holidays on täyttä kuraa. Odotin kätevää infopakettia niistä oikeista amerikkalaista juhlista- mitä vielä! Käsiimme iskettiin paperinivaska, joka sisälsi keksityn juhlapäivän jokaiselle vuodenpäivälle.. Näistä sitten valittiin yksi, jonka jälkeen piti kaiken huippuna vielä keksiä oma juhlapäivä.. In your dreams. Scrapbooking ja kameraoppitunti (jonka nimeä en jaksa muistaa) sen sijaan oli aivan huippuja! Varsinkin kun meitä hellittiin ruskan väriloistolla. Me asennevammaisetkin jopa innostuttiin askartelemaan ja ottamaan kuvia, mikä on aika hyvin kun miettii, että tips traveling in the USA-tunnilla istuttiin takapenkin pahiksina minisuklaapatukoiden ympäröimänä. Hahaha.

Sunnuntain tulomatkalla muuten pelleiltiin: kirjoitimme lapulle "WILL YOU MARRY ME?" ja näytimme sitä kanssa-autoilijoille. Nähtiin myös Lamborghini ja vilkuteltiin takalasinpyyhkijänsä päälle unohtaneelle ajajalle.. Tavaramäärä tuntui lisääntyneen huimasti (mikä kyllä saattoi johtua pakkaustekniikan muutoksista), joten nukkuma-asennot olivat melko mielenkiintoisia (vaikka meillä oli minivan:D). Kotona minua odotti intialainen ruoka ja amerikkalainen perhe, taisin myös hieman kiljahtaa kun R tuli avaamaan ovea ja säikähdin (kiitos Silverin työntekijät, kiitos). Illalla yritin kovasti pitää simmuja auki A:n kanssa palloillessa (A muuten saa kosketettua jaloilla päätä mahallaan maatessaan!), on se opiskelu vaan niin rankkaa..

Tänään sain onneksi nukkua pitempään, kun minulla on maanantaiaamut vapaita. Keskipäivän jälkeen olen ollut kotona L:n kanssa, herranjestas kun tyttö on kasvanut viikonlopun aikana! Oikeesti! :D L on muuten alkanut sanomaan "Oh men", se on niin huvittavaa! Illalla pitää viimeistellä laatimani vuosisuunnitelma sekä toivoa, että suurin osa siitä toteutuu..