maanantai 3. tammikuuta 2011

days 147, 148 and 149

I'm hooked on sushi. I realized I had sushi on Friday, on Saturday and yet again on Sunday.. Worrying, this is even worse than my relationship with carrot cakes. Ella, how about some sushi in Feb? :P

Yesterday I got a package from Finland. I've never laughed so hard, my host mom even thought I was sad cuz I was crying. So what did I get? A book. My big sis had MADE me a book of the pictures from last Summer, by far the best book ever. I also got a pillowcase (with "nothing compares to you" written on it), chocolate, Antti Asplund's cross (kiitos Juuso!) and letters. Yesterday was one of the best days ever, for sure. Btw, ice cream cone season has officially started cuz Swedes and I bought sugar cones (and B&J's, of course)!

Today L and I had a little special day. Since there wasn't a story time at the library, I took her to Starbucks for a cupcake. She loved both the cupcake and our special thing, and I loved the people thinking I'm her mom.

1,5 weeks till Seattle, woohoo!

// My day just keeps getting better: I got a 10 dollar gift card to Starbucks from Cultural Care Finland, woohoo!

5 kommenttia:

  1. Moi! hei oon jo vähän aikaa seurannut tätä sun blogia ja nyt mäkin rohkaistuin ja päätin että kommentoida ja kysyä paria juttua tosta au pairiudesta!
    -millasta on käyttää enkkuu jokapäiväses elämässä eli siis oliks alussa vaikeeta?
    -onko ajaminen siellä erilaista kun suomessa?
    -kun hait au pairiks niin teitkö au pair videon? jos teit niin onko sulla jotain vinkkejä siihen?
    -onko sulla ollu missään vaiheessa tosi pahaa koti-ikävää?
    Niin siis itse oon hakemassa juuri au pairiksi tai siis hakemus on tekeillä ja halusin vaan tietää vähän lisää:)
    Mut joo sun blogis on tosi hyvä ja musta on tosi kiva et löytyi tällanen blogi josta voi nähä millasta se jokapäivänen elämä on! Oon huomannu että sun huumori iskee muhun tosi hyvin ja sul on myös ihana tyyli!

    VastaaPoista
  2. Oi, ihanaa että ihmiset on rohkaistunu kommentoimaan! ^^ Mua aina piristää saada kommentteja, varsinkin teiltä vähän kaukasemmilta lukijoilta! Hihii.

    -Itelläni on ollut aina suht hyvä enkku, mutta alussa olin paljon hiljasempi kuin mitä oikeasti olen (johtuen ehkäpä siitä, että halusin olla perfect enkä vaan ihan jees). Joka päivä se on kuitenkin helpompaa ja helpompaa, nykyisin se tulee ihan luonnostaan. Sanoisin, että noin kuukausi menee siihen, että todella tottuu siihen, että enkkua tulee kaikkialta ja että sitä pitää kaikkialla käyttää. Itsellä on kuitenkin helpottanut se, että rakastan enkkua ja haluan käyttää sitä, alussa vain esti se, että ei saanut kaikkia asioita suusta ulos niin nopeasti ja sujuvasti kuin olisi halunnut. :D Tietenkin joitain sanoja pitää miettiä/keksiä jokin muu sana sen tilalle, mutta kyllä siihen suht nopeasti tottuu ja parin kuukauden kuluttua alkaa itsekin huomaamaan kehitystä! Jos alussa olo on ihan lannistunut, pitää vain porskuttaa eteenpäin, koska itelle ainakin se alku oli pahin.

    -Ajaminen ei periaatteessa ole erilaista, mutta sitten kuitenkin on. Itse olin ihan paniikissa ajamisen suhteen, mutta kahden ekan viikon jälkeen se alkoi tuntumaan yhtä rennolta kuin Suomessa. Ja tähän täytyy sanoa, että olin paniikissa vain koska a) vanhempani pelästyttivät mut kuoliaaksi ennen kuin lähdin varoittelemalla ajamisesta (lol) b) isoin paikka, jossa olin Suomessa ajanut on Jyväskylä, sieltä maaseudulta Philadelphiaan siirtyminen tuntui hurjalta. Tämä riippuu siitä, mihin päin USAa sijoittuu, joutuuko ajamaan ihan kaupungissa, vai esikaupunkialueilla ja millaisella autolla ajaa. Phillylaiset esimerkiksi on tosi huonoja ajajia, tööttiä käytellään ja vanhoja vihreitä päin vedetään ihan murheetta. Täällähän tosiaan on se sääntö, että saa kääntyä oikealle punaisilla, ellei sitä ole erikseen kielletty, plus vihreä vaihtuu suoraan punaisesta. En nyt keksi muuta, kyllä siihen ajamiseenkin pääse nopeasti mukaan, kun vaan lähtee ajelemaan. Pahinta on varmaan se, ettei tiedä ympäristöä! (niin ja minun mielestäni yleisesti ottaen nopeusrajoitukset on pienempiä kuin Suomessa, mutta niitähän ei totella, lol).

    -En tehnyt videota, en itse asiassa ehtinyt edes ajatella sitä kun jo sain matchin. En olisi varmaan muutenkaan tehnyt: D Mutta olen katsellut niitä, joten annan vinkeiksi: tee jotain omaperäistä ja vänkää (kaverini esim aloitti videonsa kurkistelemalla huoneensa eri koloista, jos ymmärsit:D) ja kiinnitä huomiota body languageen, monet pyörivät ja heiluvat ja harovat hiuksia yms.

    -mää en oo semmonen ikävöijä-tyyppi, joten ei ole ollut.. Alku tuntui inhottavalta, mutta siitä selvittyäni on ollut ihanaa ja mahtavaa jne! Tietenkin on muutaman kerran ollut sellainen olo (esim huonon päivän jälkeen), että voi kun sais olla kotona/kavereiden kanssa/ihan vaan äitin luona, mutta ei sitä mielestäni voi ikäväksi kutsua. Tähän kyllä vaikuttaa paljon se, että en yleensäkään ikävöi plus mulla on täällä niin kivaa ettei tavallaan ole tarvetta ikävöidä: >

    Miten nää mun vastaukset aina ryöstäytyy kilometrikommenteiks? :D

    KIIIITOS ihanasta kommentista ja kehuista, täällä naama punaisena hymyilen typerän näköisenä:D Toivottavasti oli apua, tsemppiä hakuun! Jos tarvitset apua, niin auttelen mielelläni!

    VastaaPoista
  3. Noh, sähän tiedät mun suhteen kalaan mutta ehkä me voidaan maistaa, saat syödä munkin annoksen jos en pysty syömään. :DD

    VastaaPoista
  4. KIITOS loistavista vastauksista! Ne auttoi ymmärätmään taas lisää:)) Ja varmaankin taas palailen kyselemään kun hakuprosessi menee eteenpäin!

    VastaaPoista
  5. Ella: siksi siinä oli :P, mutta voin kyllä antaa sun maistaa jos saan syyä sunki annoksen: D lol, ei vaan, skipataan sushi sun osalta^^

    anskuu: ei kiittämistä, todella mielelläni vastailen!

    VastaaPoista