sunnuntai 2. tammikuuta 2011

days 145 and 146

Something I've noticed: the longer you live here, the more difficult it is to count the days spent here and talk Finnish. And since my English is not that perfect either, I don't really know what language I should talk. Finglish?

Well, anyway, I had wonderful time at A's, though I forgot my hat in her car.. I'm glad she promised to send it to me, I possibly couldn't have lived without my hat! (the furry one).

Back to Finnish? Tuntuupa oudolta.. Eniveis, A:n luona sain kokea karmivan paluun kaunareille, siitä on oikein videomateriaaliakin teille todisteeksi, jotta uskotte, että en osaa kaunareilla luistella! Luisteluyritysten jälkeen suuntasimme erittäin hintavalle vuoden 2010 viimeiselle päivälliselle, jonka jälkeen nautimme parit jälkkärit ja drinkit ennen vuoden vaihtumista. Itsehän olin niin väsynyt, että nukahdin sillä samalla sekunnilla, kun sain pääni tyynylle.

Tänään käytiin outleteilla, joista tarttui mukaan vain Fossilin pillerirasia:D Ehkä maailman turhin, mutta söpöin (vaaleanpunainen, en voinut vastustaa!) ostos. Sitä paitsi, ken tietää vaikka joudunkin aloittamaan lääkkeiden syönnin? Olen nimittäin huomannut, että koira-allergiani on mennyt pahempaan suuntaan.. Minähänenmitäänlääkkeitäpopsi ei ole ihan kannatettavaa siinä vaiheessa, kun tuntuu ettei saa henkeä. Äiti, pitäisikö mun hankkia jotain allergiapillereitä? Asiasta toiseen, ilta meni rattoisasti volskat kaakossa vääriä käännöksiä tehden matkalla kotiin.. (vihaan niitä motareiden poistumiskohtia, vihaaan.) Sushia naamariin ja poikien kanssa leffaa katsomaan, leffa valittiin tekniikalla "30 sekuntia aikaa, valitse". En suosittele e.m. tekniikkaa, vaikka saimmekin vähän nauraa huonoille vitseille (ja lopulle).










Menin läpi uuden vuoden juhlintakuvat. Eivät ole julkaisukelpoisia, valitan.

9 kommenttia:

  1. Heips, Roosa. Olen tätä sun blogia aina silloin tällöin selaillut, vaikutat tosi aidolta ja pirteeltä ihmiseltä. :) Ja sun blogikin on kokoajan mun mielestä menossa "parempaan suuntaan", kuvia on aina kiva olla, ja nykyään niitä onkin enemmän. :)

    Mutta niin, mulla itsellänikin on haaveena lähteä au pairiksi, kunhan vaan saan opinnot päätettyä, joten haluaisin esittää nyt muutaman kysymyksen tästä Au pair vuodesta sulle.

    -luin jostain, että au pairina ollessa kuuluu opiskella kyseisessä maassa. Mitä opiskellaan ja missä?
    -minkä järjestön kautta lähdit au pairiksi ja kuinka kauan kesti ennen kuin tiesit mihin perheeseen pääset?
    -millainen hostperhe sulla on? (minkä ikäisiä lapset ovat?) ja kuinka paljon sait vaikuttaa itse perheen valintaan / saitko ollenkaan?
    -mikä on vaikeinta au pairina ollessa?
    -entä helpointa?
    -kuinka paljon sulla on vapaa-aikaa päivittäin/viikoittain?
    -oletko saanut sieltä ystäviä paljon?
    -ovatko ystäväsi muita au paireja vai paikallisia?
    -entä kuinka paljon sait vaikuttaa siihen, minne päin jenkkejä pääset aupairiksi.

    VastaaPoista
  2. PS: Oot tosi nätti ja sulla on kiva tyyli. :>

    VastaaPoista
  3. Oi, kiitos ihanista kommenteista! Piristivät päivää^^

    Itsekin tykkään blogistani enemmän nyt, kun kehitystä on tapahtunut:> toivottavasti tulee vielä rutkasti enemmän, tämän kirjoittelu kun on niin mukavaa!

    Toivottavasti saan vastattua kaikkeen tarpeeksi kattavasti, lisäkysymyksiä saa toki esittää!

    Opiskelusta: au pairien opiskelun saisi laittaa heittomerkkeihin, niin mitätöntä se on. Anyhow, vuoden aikana täytyy suorittaa 6 credittiä, jos haluaa todistuksen au pairina toimimisesta. Yleensä au pairit käyvät viikonloppukursseja (esim se mun Silver Bay), johon kuuluu kahden esseen kirjoittaminen sekä "oppitunneille" osallistuminen siellä kohteessa. Oppitunnit eivät ole mitään oikeaa opiskelua, vaan esim askartelua tai USAn matkusteluvinkkien kuuntelua, lol.. Viikonlopusta saa 3 credittiä. Toinen vaihtoehto on kyädä collegekursseja, suosituimpia ovat enkun ja liikunnan kurssit. Näitä on muutamana iltana viikossa kai noin kuuden viikon ajan, yleensä tuosta saa kans sen kolme credittiä. Opiskelusta ei tarvitse murehtia, suosittelen itse noita vkl-kursseja:D Kaikki kurssit tietysti hieman vaihtelee sen mukaan, missä päin maata asuu.

    Perheestä&hakemisesta: mun hostperheeseen kuuluu isä (lääkäri, hämäräsokea), äiti(kotiäiti) sekä neljä lasta: 7-vuotias poika, 5,5-vuotias poika, melkein 4-vuotias tyttö ja 2-vuotias tyttö. Hakupapereiden täyttö vaikuttaa aika paljon matcheihin, siellä kysytään mm max lapsimäärät, iät, rodut, ruokavaliot, millaset vanhemmat, saako lapsilla olla sairauksia jne. Mitä enemmän ruksii "kaikki käy"tä, sitä enemmän vaihtoehtoja. Ite ruksin kaikkeen muuhun "kaikki käy", paitsi kehstysvammaisuuteen (en olisi pystynyt siihen vastuuseen) sekä erikoisruokavalioon, yet so, sain kosher-perheen:D Sanoisin, että hakupapereihin kannattaa rehellisesti laittaa eitä, jos siltä tuntuu, koska vuosi on kumminkin vuosi ja sun pitää tuntea olos hyväks perheessä. Matcheille voi sanoa ei, joten se on yks tapa vaikuttaa siihen, millasen perheen saa. Itelläni tää perhe oli eka match, ja vaikka hieman kauhistelin kosheria, lapsimäärää ja ikiä, on tää kumminkin ollu tosi hyvä match:> jossain vaiheessa hakua multa taidettiin kysyä onkoa preferencea siitä mihin päin jenkkejä tuun, muistaakseni ilmoitin pari statea, joita en enää muista enkä välitä koska tää on tosi hyvä location! Jommalle kummalle rannikolle kannattaa änkeä, lähelle kaupunkeja.. Mutta varsinaisesti siihen sijaintiin ei voi vaikuttaa muutaku sanomalla ei/joo perheille tai ilmottamalla järjestölle mihin haluaa, en kylläkään usko, että ne kovin hyvin voi sitä ottaa huomioon:S

    VastaaPoista
  4. Järjestöstä: tulin tänne cultural caren kautta, en edes muista ollut kuullut enkä tietenkään jaksanut googletella..:D Itellä on käyny suht hyvä tuuri, koska niitä huonoja tarinoita liikkuu _tosi_ paljon au pairien keskuudessa. Mutta järjestö ku järjestö niin täydellistä et saa, pitää vaan panostaa hakemukseen, toivoa parasta ja jutella paljon perheen kaa ennen tänne tuloa (siinä aika paljon saa jo kuvaa siitä, että tuleeko toimeen), jotta oma kokemus olis mahdollisimman hyvä. Muistaakseni mulla meni noin 1,5 kuukautta ennen kuin sain matchin, se oli sitten eka ja vika. En ole kyllä ihan varma tuosta ajasta, mutta ei se ihan hirveän paljon ollut.. Siinä sitten puolisen vuotta juteltiin perheen kanssa ennen tänne tuloani, eli hyvissä ajoin sain perheen.

    Au pairin työstä: hirveän vaikea sanoa, mikä on helpointa ja mikä vaikeinta.. Helpointa on varmaan, kun saa olla yksistään 2-vn kanssa, meidän päivät rientää sutjakkaasti. Vaikeinta on varmaan, kun pitää laittaa yksin kaikki neljä nukkumaan, mutta kaikki se on kuitenkin mulle mieluisaa, kun lapsista tykkään.. Vaikka välillä hiki valuukin ja hermot on kireellä:D Mun päivät menee yleensä kaavalla: vie isä töihin (6 maissa, koska se on hämäräsokea), herää uudelleen 9 maissa ja vietä aamupäivä 2-vuotiaan kanssa (paitsi ma-aamut on yleensä mun vapaa-aikaa), 12-13 jälkeen muutama tunti vapaata, jonka jälkeen työskentelen (aka hengailen vaihtelevan lapsimäärän kanssa) päivällisaikaan (viidestä puol seittemään), jonka maissa haen hostisän töistä. Ma-illat puolestaan työskentelen myöhään (laitan lapset nukkumaan hostäidin kanssa), kun hisäkin työskentelee myöhään. Perjantaisin pääsen yleensä vapaalle jo 5 maissa, kun on sapatti. Lauantait vapaata ja sunnuntaisin pari tuntia töitä, tai la babysittaus ja su vapaata. Poikkeuksia tietysti on, kun tää on elämää, mutta suunnilleen tollasella kaavalla elän. Itellä siis on ihan kivasti vapaata, mutta se on pirstoutuneenpaa ku useilla.

    Hirveästi tähän työhön tietenkin vaikuttaa se, millaset lapset on. Jos on vanhemmat lapset, niin on varmasti helpompaa kun ei paljoa tarvitse tehdä, jos taas on nuoremmat niin joskus saattaa tuntua toivottomalta kun kaikki huutaa ja mikään ei kelpaa. Mutta kaikesta selviää, ja hakuvaiheessa kannattaa olla itselleen rehellinen kun ruksii niitä vaihtoehtoja.

    Ystävistä: mun alueella on melko paljon au paireja, mutta 80% meistä on etelä-amerikkalaisia ja meillä kun on aika isot kulttuurilliset ja kielelliset erot, niin en heistä kovin hyviä ystäviä ole saanut. Mun perusjengiin kuuluu 2 ruotsalaista poikaa, yks saksalainen tyttö ja yks itävaltalainen tyttö, yhen suomalaisen tytön kanssa oon kans viettänyt paljon aikaa, mutta hän lähtee parin viikon päästä. Hyvä saksalainen tyttökaverini used to live here, mutta hän oli rematchissa ja muutti noin 1,5 tunnin päähän (A, jonka luona olin uuden vuoden). Paikallisia kavereita mulla ei oikeastaan ole, joitain tuttuja on tullut, kun tuota 2-vuotiasta kuljetan kaikenlaisiin juttuihin. Etelä-amerikkalaisten kanssa on play dateja ja ollaan hyvänpäiväntuttuja, mutta yleensä hengaan poikien ja saksatytön kanssa, itävaltalaisen kanssa alan varmaankiin hengaamaan enemmän, hän kun on ollut täällä vasta melkein 2kk niin ei olla hirveästi ehditty tutustumaan. Jos käy collegekursseilla niin voi löytää paikallisia tyyppejä ja tutustua heihin, sekä ihan jos rohkeasti lähtee esim iltaa viettämään niin helposti saa paikallisia kavereita! Mää oon ollut tyytyväinen näihin mun tyyppeihin niin en oo sitten lähtenyt etsimään amerikkalaisia kavereiks. Tosin nyt tuli semmonen olo, että haluaisin pari amerikkalaista ystävää, joten pitää varmaan lähteä tutustumaan:D

    Tulikohan tossa kaikki? : D voisin näköjään kirjoittaa ja kirjoittaa, mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa, toistaiseksi. ;>

    VastaaPoista
  5. piti laittaa kahdessa osassa, kun oli kuulemma liikaa tekstiä: D

    VastaaPoista
  6. Kiiiiiiitos ihan hirveesti! Oli oikeesti ihan HUIPPUPALJON apua. Tai siis sain tosi hyvän käsityksen millaista on olla aupairina ja niin. :)

    VastaaPoista
  7. EI kiittämistä, oli tosi kiva vastailla! Jos tuota romaania nyt vastaukseksi voi kutsua;> Eniveis, hyvä jos oli apua!

    VastaaPoista
  8. pikkusysteri(seisompi) ;)6. tammikuuta 2011 klo 6.14

    oot tossa kuvassa niin urheilullinen! :DDDDDD mutta, mä oon tänää yhtä urheilullinen ja lähen luistelee kuupan kans! :D

    VastaaPoista
  9. sepä se: D pitäs laittaa se video tänne niin näkisitte miten hyvin meni: D MÄÄ HALUUN MUN HOKKARIT

    VastaaPoista