Enpä olisi uskonut, että pitää kirjoittaa seitsemästä päivästä! Anteeksi tämmöinen blogihiljaisuus, mutta ehkä se taas tästä.. :>
Tällä viikolla G:n vanhemmat olivat vierailemassa muutaman päivän ajan, M reissasi lääkärillä bakteeriperäisen silmänpohjan tulehduksen vuoksi, minä puolestani harrastin uskomattoman lahjakasta nukkumista, erittäin vähäistä työskentelemistä ja mahdollisimman runsasta kavereiden kanssa hengailua. Perjantaina lähdin A-C:lle yöksi, kävimme leffassa (No strings attached. Sanonpahan vain, että missaatte paljon jos ette näe tätä leffaa..) saksalaisen kaverimme Nessan kanssa, lauantaina nukuimme ja olimme, kunnes päätimme treffata yhtä toista saksalaista tyttöä, jonka luona katsoimme Step Up kolmosen. Kotiin palattuani (vaihteeksi 'eksyimme' A-C:n kanssa..) katsoin Putouksia ja Pasilaa ja valvoin hieman liian myöhään, minkä ansiosta väsymys viihtyi seurassani koko sunnuntain ajan. Sunnuntaina kuitenkin treffasin Isabellaa sushin parissa ja poikia kaupoissa kiertelyn ja leffan (The town) parissa. Kävin myös ostamassa A-C:n synttärilahjan ja ajoin poikien kanssa IKEAan (soitin heille PMMPtä, eivät tykänneet, surullista:<). Yllättäen missattiin motarilta poistumistie, kirous joka myöskin kulkee mukanani paikasta toiseen!
Mitäs muuta.. Tällä viikolla on satanut ihan tuhottomasti lunta, eikä minulla tietenkään ole yhtään kuvaa. Prrrrkl.. Taisin olla torstaina A-C:n luona, teimme lumiukon ja -akan, ne olivat tuhottoman hienot, mutta lumisodan aikana A-C kaatui niiden päälle, olivat ne ainakin minuutin ehtineet seistä keskellä pihaa:D Mutta harmitti kyllä niiiin vietävästi, kun ei ollut kameraa mukana, se päivä oli kaikessa epätäydellisyydessään täydellinen. Lumessa leikkiminen on kivaa, mutta en silti harmittelisi jos se perhanan lumi lakkaisi satamasta tänne.. MUTTA SE KAMERA! Sanokaa nyt joku minulle, että ota lumikuvia!
Onpas tämä nyt tylsää, tiedän. Yritän saada tänne kuvia ja oikeasti vähän updatettua tätä tilannetta, stay tuned!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
friends
Today I had a 'bad English'-day so it definitely is time to blogblogblog something in the language of hearts.
A lot has happened since I came home to Philly on Sunday, but I'll tell u about that a bit later.. Right now I just wanted to tell u how amazing friends I have.
My friends make me smile when I least feel like smiling.
My friends make me cry in a good way when I least want to cry.
My friends make me feel loved when I least feel lovable.
My friends make me happy when I'm sad.
My friends make me feel that I can make it through the bad times when I least feel being able to get through anything.
My friends surprise me when I least expect anything to happen.
My friends listen to the same stupid stories over and over again, no matter how many times they've heard them.
My friends stay my friends though we haven't stayed in touch for months.
My friends cry with me, they laugh with me, they're mad with me and most importantly they make all the bad things look a little better.
My friends are friends I will never leave. No matter what happens, no matter where life brings us, no matter how little we stay in touch, my friends will always stay my friends, one way or the other.
So friends, you rock! I love you all more than I can tell. Without you I wouldn't be me, without you I wouldn't make it. I want you to know that no matter how far we are from each other, no matter how little we speak to each other, I won't let you walk out of my life.
PS I know it's a cliche to end this post like this, but..
A lot has happened since I came home to Philly on Sunday, but I'll tell u about that a bit later.. Right now I just wanted to tell u how amazing friends I have.
My friends make me smile when I least feel like smiling.
My friends make me cry in a good way when I least want to cry.
My friends make me feel loved when I least feel lovable.
My friends make me happy when I'm sad.
My friends make me feel that I can make it through the bad times when I least feel being able to get through anything.
My friends surprise me when I least expect anything to happen.
My friends listen to the same stupid stories over and over again, no matter how many times they've heard them.
My friends stay my friends though we haven't stayed in touch for months.
My friends cry with me, they laugh with me, they're mad with me and most importantly they make all the bad things look a little better.
My friends are friends I will never leave. No matter what happens, no matter where life brings us, no matter how little we stay in touch, my friends will always stay my friends, one way or the other.
So friends, you rock! I love you all more than I can tell. Without you I wouldn't be me, without you I wouldn't make it. I want you to know that no matter how far we are from each other, no matter how little we speak to each other, I won't let you walk out of my life.
PS I know it's a cliche to end this post like this, but..
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Seattle in pictures
Muutama päivä hiljaiseloa blogissa ja kirjoitettavaa pinoontunu aivan valtavasti.. Puran tässä nyt tuon Seattlen loman ensin, tässä loppuviikon kuvasaldo:
Greyyyy!
ferry boat ja yks ihana
ferry boat
ferry boat (näitä riittää..)
ferry boat ja kauan kaipaamanne MIIKKA!
kaupunkikuvaa Seattlesta
Miikka söi keksin..
Space Needle se siellä möllöttää!
kuka huomaa jotain erikoista?
Hard Rock Cafe, Miikka söi..
Greyyyy!
ferry boat ja yks ihana
ferry boat
ferry boat (näitä riittää..)
ferry boat ja kauan kaipaamanne MIIKKA!
kaupunkikuvaa Seattlesta
Miikka söi keksin..
Space Needle se siellä möllöttää!
kuka huomaa jotain erikoista?
Hard Rock Cafe, Miikka söi..
yks ihana<3
days 166, 167 and 168
Last Seattle days, here we go! Finally..
Tylsää. Istun Houstonin lentokentällä, Philadelphiaan suuntaavan lennon lähtöön on reippaat neljä tuntia ja nettiyhteyden saamiseksi joutuisin maksamaan vähintään 7,95 dollaria, joita mun tililtä ei siis tällä hetkellä löydy. Että se siitä netistä sitten. Sen sijaan olen raapustanut nämä postaukset ensin Wordiin, ja sitten myöhemmin tänne blogiin.. Lol.
Takaisin lentokentälle. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kyllästymään kuoliaaksi näiden seuraavan neljän tunnin aikana. Laitoin juuri äidille viestin ”Houstonissa, soita, on tylsääää”, ruhtinaalliset neljä minuuttia sain kulutettua aikaa puhumalla äitin kanssa. Enää 228 minuuttia. Tästä tulee elämäni pisin ajanjakso.
Mutta tosiaan. Voisin niistä viimeisistä Seattle-päivistäkin kirjoitella, jotta tähän postaukseen tulisi jotain asiaakin kaikenmaailman liirunlaarumien lisäksi. Vaikka nyt on kyllä vähän vaikeuksia aloittaa, kun en muista mistä päivästä olen kirjoittanut viimeksi.. Maailma on mua vastaan! Tai sitten se on tämä armoton väsymys.
Perjantaina heräsin kuulutukseen ”aamupala on pöydässä, ei tarvitse vaihtaa vaatteita tai mitään”. Siellä pöydässä sitten odotti niin munakokkelit, leivät, jogurttiparfaitit kuin teet ja tuoreet cupcaketkin! Namii. Otettiin päivä ihan rennosti, minä jopa niin rennosti, että nukuin päikkärit. Heräsin sopivasti viisi minuuttia ennen päivällistä, joka oli muuten makaronilaatikkoa! Söin varastoon asti, jotta jaksaisin seuraavat kuukaudet ilman ihaninta suomiruokaa. Illalla mentiin viimeistä kertaa yhdessä vakkarikahvilaan, olin fierce ja otin yhden keksin sijaan kaksi, viimeisen kahvilaillan kunniaksi.. (Seliseli).
Lauantaina herättiin viimeiseen Seattle-päivääni, hieman oli haikeat tunnelmat.. Kaikesta haikeudesta huolimatta lauantai oli kyllä aivan mieletön päivä! Saimme itsemme ylös sängystä ja bussipysäkille jo hieman yli yhdeksitoista, minkä ansiosta ehdimme kiertämään Public Marketin uudemman kerran, löysinpä jopa parit tuliaisetkin (joita olin koko viikon stressannut). Market placen jälkeen käveltiin Alaskan wayta pitkin ferry boateille, Tiian painajaiseksi muodostuneelle päähänpinttymälleni.. Aurinko kuitenkin helli meitä (taas!), joten ferry boatteilu oli toitottamisen väärti, vaikkakin siellä tuuli ihan mahdottomasti.. Niin ja täytyy vielä mainita, että emme harmikseni esim. törmänneet mihinkään, joten siinä meni sitten sekin mahdollisuus törmätä Derekiin.. Shoot. Anyway, jätimme boatit taaksemme ja suuntasimme turistikauppojen Greyn anatomia ja Twilight-krääsän bongailun jälkeen Hard Rock Cafeeseen myöhäiselle lounaalle. Syötiin pekonipurilaiset ja maapähkinävoijälkkärit, kevyttä ja terveellistä toisin sanoen. Täysillä mahoilla oli hyvä lähteä kiertelemään kauppoja, kaikeksi onneksi tehtiin kuitenkin ihania löytöjä! Söpön turistikaupan shoppailujen jälkeen suuntasimme bussille laukoen huonoakin huonompia vitsejä, itsehän syytän tästä väsymystä enkä yleistä epähauskuuttani. Tiian luona painuttiin suoraan koneille, allekirjoittanut harrasti jossain välissä hieman pakkaustuskastumista ja suihkussa käyntiä ihan jo kanssakävijöiden iloksi. Yhdeksän maissa Tiian hostäiti lähti viemään minua kentälle, jossa suoriuduin vaadittavista lentokenttätoimenpiteistä noin kymmenessä minuutissa, mikä tarkoitti että päädyin tappamaan aikaa vanhoja suomipuhelimen viestejä lukien. Kehittävää, jos saan sanoa. Ensimmäisellä lennolla en saanut nukuttua oikeastaan ollenkaan, syitä tähän lienee tasan kaksi.
1) en löytänyt hyvää nukkumisasentoa, en sitten millään.
2) Maisemat olivat niin hienoja, etten malttanut nukkua.
Tässä vaiheessahan ollaan jo siirrytty sunnuntain puolelle, hups. Ja tässä vaiheessa ollaan siirrytty taas tänne Houstonin kentälle, jossa tapan aikaa kirjoittaen näitä postauksia. Aamupalaksi söin jogurttiparfaitin, banaanin ja mini-Oreoita, jotakuta aivan varmasti kiinnosti tämä tieto. Haluaisin teetä, mutta
1) olen liian laiska hakeakseni sitä
2) en tiedä mistä saisin sitä mahdollisimman ison pahvimukillisen
johtopäätös: en juo tänä aamuna teetä:<
Väliaikatietoja: 180 minuuttia, voisi olla yhtä kuin ikuisuus.
Tällä hetkellä väsyttää, olo on lamaantunut ja silmiin sattuu. En kuitenkaan pysty nukkumaan, joten ei kai auta kuin odottaa Phillyyn pääsyä ja toivoa, että saan levähtää minipäikkäreiden muodossa omassa sängyssäni. On muuten masentavaa katsoa näitä nukkuvia ihmisiä ympärilläni. Paitsi tietenkin heti, kun olin tuon kirjoittanut jokin tyypillinen amerikkalainen sai kohtauksen aikaiseksi, kun hänen piti ehtiä lennolle ja lipussa luki portti C41, mutta todellisuudessa se olikin jossain aivan muualla. Paras kohta oli se, kun hän ilmoitti kuuluvasti, että ”we should make it to a funeral service!”. Heräähän tämä kenttä, vihdoin ja viimein!
Kaksi tuntia boardingin aloittamiseen.. KAKSI. Ihan oikeasti, elämäni pisimmät tunnit. Tekisi mieli soittaa jollekin, mutta kukapa tähän aikaan olisi hereillä (enkä tietenkään raaski herättää ketään). Sen sijaan voin ulkonäkökriiseillä ja suunnitella tulevaa kunto-ohjelmaani, joka alkaa tämän päivän sijasta huomenna, ihan vain koska olen niin poikki etten jaksa aloittaa sitä tänään. Mutta huomenna, huomenna se alkaa! Aivan varmasti.
Lentokoneessa. Tällä lennolla nukahdin ennen kuin nousimme ilmaan, tällä hetkellä pitäisi olla reilu tunti laskeutumiseen. Pitäisi kai alkaa taas käyttämään rannekelloa, jotta olisi edes jokin haju ajankulusta.. Eipä sillä, tämä Amerikassa seilaaminen on hyvinkin sekavaa, kun on niin monta aikavyöhykettä. Tälläkin reissulla niin koneen, suomipuhelimen kuin jenkkipuhelimenkin kellonajat ovat näyttäneet mitä halusivat, enkä edes laiskuuttani viitsinyt siirtää niitä kulloiseenkin oikeaan aikaan. Kun kyseessä on vain muutama tunti sinne tänne niin mitä sitä suotta vaivautumaan, vai mitä?
Tällä hetkellä toivoisin vain, että olisin perillä Phillyssä. Monen tunnin matkustaminen alkaa näkyä ja tuntua, eikä tämä lentokoneissa istuminen mitään kovin hauskaa hupia ole, lentokentillä istuskelemisen kehumisen taidan suosiolla jättää tuonnemmaksi.. Eikä tästä koneestakaan ihan hirveästi iloa ole, kun ei ole nettiä! Netti, netti, netti kuinka kaipaankaan sinua.
--
Phillyyn asti siis pääsin, lentokentällä seikkailin ja päädyin E-terminaalin baggage claimiin, josta pojat sitten mut kävivät hakemassa sen ihanan kylttinsä kanssa. Automatkalla tuntui siltä, että olin tullut lomalta kotiin, ja vaikka loman loppuminen harmittikin niin silti oli ihan jees olla taas kylmässä Phillyssä. Kiitos Tiia ihanasta viikosta, Suomessa nähdään sitten (:<)!
Tylsää. Istun Houstonin lentokentällä, Philadelphiaan suuntaavan lennon lähtöön on reippaat neljä tuntia ja nettiyhteyden saamiseksi joutuisin maksamaan vähintään 7,95 dollaria, joita mun tililtä ei siis tällä hetkellä löydy. Että se siitä netistä sitten. Sen sijaan olen raapustanut nämä postaukset ensin Wordiin, ja sitten myöhemmin tänne blogiin.. Lol.
Takaisin lentokentälle. Hyvin suurella todennäköisyydellä tulen kyllästymään kuoliaaksi näiden seuraavan neljän tunnin aikana. Laitoin juuri äidille viestin ”Houstonissa, soita, on tylsääää”, ruhtinaalliset neljä minuuttia sain kulutettua aikaa puhumalla äitin kanssa. Enää 228 minuuttia. Tästä tulee elämäni pisin ajanjakso.
Mutta tosiaan. Voisin niistä viimeisistä Seattle-päivistäkin kirjoitella, jotta tähän postaukseen tulisi jotain asiaakin kaikenmaailman liirunlaarumien lisäksi. Vaikka nyt on kyllä vähän vaikeuksia aloittaa, kun en muista mistä päivästä olen kirjoittanut viimeksi.. Maailma on mua vastaan! Tai sitten se on tämä armoton väsymys.
Perjantaina heräsin kuulutukseen ”aamupala on pöydässä, ei tarvitse vaihtaa vaatteita tai mitään”. Siellä pöydässä sitten odotti niin munakokkelit, leivät, jogurttiparfaitit kuin teet ja tuoreet cupcaketkin! Namii. Otettiin päivä ihan rennosti, minä jopa niin rennosti, että nukuin päikkärit. Heräsin sopivasti viisi minuuttia ennen päivällistä, joka oli muuten makaronilaatikkoa! Söin varastoon asti, jotta jaksaisin seuraavat kuukaudet ilman ihaninta suomiruokaa. Illalla mentiin viimeistä kertaa yhdessä vakkarikahvilaan, olin fierce ja otin yhden keksin sijaan kaksi, viimeisen kahvilaillan kunniaksi.. (Seliseli).
Lauantaina herättiin viimeiseen Seattle-päivääni, hieman oli haikeat tunnelmat.. Kaikesta haikeudesta huolimatta lauantai oli kyllä aivan mieletön päivä! Saimme itsemme ylös sängystä ja bussipysäkille jo hieman yli yhdeksitoista, minkä ansiosta ehdimme kiertämään Public Marketin uudemman kerran, löysinpä jopa parit tuliaisetkin (joita olin koko viikon stressannut). Market placen jälkeen käveltiin Alaskan wayta pitkin ferry boateille, Tiian painajaiseksi muodostuneelle päähänpinttymälleni.. Aurinko kuitenkin helli meitä (taas!), joten ferry boatteilu oli toitottamisen väärti, vaikkakin siellä tuuli ihan mahdottomasti.. Niin ja täytyy vielä mainita, että emme harmikseni esim. törmänneet mihinkään, joten siinä meni sitten sekin mahdollisuus törmätä Derekiin.. Shoot. Anyway, jätimme boatit taaksemme ja suuntasimme turistikauppojen Greyn anatomia ja Twilight-krääsän bongailun jälkeen Hard Rock Cafeeseen myöhäiselle lounaalle. Syötiin pekonipurilaiset ja maapähkinävoijälkkärit, kevyttä ja terveellistä toisin sanoen. Täysillä mahoilla oli hyvä lähteä kiertelemään kauppoja, kaikeksi onneksi tehtiin kuitenkin ihania löytöjä! Söpön turistikaupan shoppailujen jälkeen suuntasimme bussille laukoen huonoakin huonompia vitsejä, itsehän syytän tästä väsymystä enkä yleistä epähauskuuttani. Tiian luona painuttiin suoraan koneille, allekirjoittanut harrasti jossain välissä hieman pakkaustuskastumista ja suihkussa käyntiä ihan jo kanssakävijöiden iloksi. Yhdeksän maissa Tiian hostäiti lähti viemään minua kentälle, jossa suoriuduin vaadittavista lentokenttätoimenpiteistä noin kymmenessä minuutissa, mikä tarkoitti että päädyin tappamaan aikaa vanhoja suomipuhelimen viestejä lukien. Kehittävää, jos saan sanoa. Ensimmäisellä lennolla en saanut nukuttua oikeastaan ollenkaan, syitä tähän lienee tasan kaksi.
1) en löytänyt hyvää nukkumisasentoa, en sitten millään.
2) Maisemat olivat niin hienoja, etten malttanut nukkua.
Tässä vaiheessahan ollaan jo siirrytty sunnuntain puolelle, hups. Ja tässä vaiheessa ollaan siirrytty taas tänne Houstonin kentälle, jossa tapan aikaa kirjoittaen näitä postauksia. Aamupalaksi söin jogurttiparfaitin, banaanin ja mini-Oreoita, jotakuta aivan varmasti kiinnosti tämä tieto. Haluaisin teetä, mutta
1) olen liian laiska hakeakseni sitä
2) en tiedä mistä saisin sitä mahdollisimman ison pahvimukillisen
johtopäätös: en juo tänä aamuna teetä:<
Väliaikatietoja: 180 minuuttia, voisi olla yhtä kuin ikuisuus.
Tällä hetkellä väsyttää, olo on lamaantunut ja silmiin sattuu. En kuitenkaan pysty nukkumaan, joten ei kai auta kuin odottaa Phillyyn pääsyä ja toivoa, että saan levähtää minipäikkäreiden muodossa omassa sängyssäni. On muuten masentavaa katsoa näitä nukkuvia ihmisiä ympärilläni. Paitsi tietenkin heti, kun olin tuon kirjoittanut jokin tyypillinen amerikkalainen sai kohtauksen aikaiseksi, kun hänen piti ehtiä lennolle ja lipussa luki portti C41, mutta todellisuudessa se olikin jossain aivan muualla. Paras kohta oli se, kun hän ilmoitti kuuluvasti, että ”we should make it to a funeral service!”. Heräähän tämä kenttä, vihdoin ja viimein!
Kaksi tuntia boardingin aloittamiseen.. KAKSI. Ihan oikeasti, elämäni pisimmät tunnit. Tekisi mieli soittaa jollekin, mutta kukapa tähän aikaan olisi hereillä (enkä tietenkään raaski herättää ketään). Sen sijaan voin ulkonäkökriiseillä ja suunnitella tulevaa kunto-ohjelmaani, joka alkaa tämän päivän sijasta huomenna, ihan vain koska olen niin poikki etten jaksa aloittaa sitä tänään. Mutta huomenna, huomenna se alkaa! Aivan varmasti.
Lentokoneessa. Tällä lennolla nukahdin ennen kuin nousimme ilmaan, tällä hetkellä pitäisi olla reilu tunti laskeutumiseen. Pitäisi kai alkaa taas käyttämään rannekelloa, jotta olisi edes jokin haju ajankulusta.. Eipä sillä, tämä Amerikassa seilaaminen on hyvinkin sekavaa, kun on niin monta aikavyöhykettä. Tälläkin reissulla niin koneen, suomipuhelimen kuin jenkkipuhelimenkin kellonajat ovat näyttäneet mitä halusivat, enkä edes laiskuuttani viitsinyt siirtää niitä kulloiseenkin oikeaan aikaan. Kun kyseessä on vain muutama tunti sinne tänne niin mitä sitä suotta vaivautumaan, vai mitä?
Tällä hetkellä toivoisin vain, että olisin perillä Phillyssä. Monen tunnin matkustaminen alkaa näkyä ja tuntua, eikä tämä lentokoneissa istuminen mitään kovin hauskaa hupia ole, lentokentillä istuskelemisen kehumisen taidan suosiolla jättää tuonnemmaksi.. Eikä tästä koneestakaan ihan hirveästi iloa ole, kun ei ole nettiä! Netti, netti, netti kuinka kaipaankaan sinua.
--
Phillyyn asti siis pääsin, lentokentällä seikkailin ja päädyin E-terminaalin baggage claimiin, josta pojat sitten mut kävivät hakemassa sen ihanan kylttinsä kanssa. Automatkalla tuntui siltä, että olin tullut lomalta kotiin, ja vaikka loman loppuminen harmittikin niin silti oli ihan jees olla taas kylmässä Phillyssä. Kiitos Tiia ihanasta viikosta, Suomessa nähdään sitten (:<)!
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
welcome back from Chicago Mrs President (farmer)
Svenska pojkarnat olivat otsikon mukaisen kyltin kanssa kentältä mua hakemassa, oli kyllä piristävä kotiinpaluu 16 tunnin matkustelun ja parin nukutun tunnin jälkeen! Ei mulla sen enempää (vielä), oon ollut väsynyt koko päivän ja illan, joten ajattelin nukkua.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Goodbye Seattle, goodbye Derek..
Vaikka sitä Derekiä ei täältä taitanutkaan löytyä (höh) niin ei se mitään, oli sen verran ihana lomaviikko! Kotiin paluulle en kovin suurta innostusprosenttia saanut aikaiseksi, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.. Matkalaukku pursuilee (kuinka yllättävää), neitiä väsyttää (vaihto tuossa aamuyöstä, jes), ja tili on tyhjä (kuten myös Suomen tili, hupsista). Hienoa palata Philadelphiaan! Onneksi, onneksi, onneksi on sentään vastaanottojoukot hälytetty paikalle, joten kotiin pääsee turvallisesti auton takapenkillä nuokkuen scandinaviaa kuunnellen (tai yliväsyneenä papattaessa, saa nähdä kuinka käy).
Parista loppupäivästä on tulossa erittäin kuvapainoitteinen postaus, kunhan saan
1) kirjoitettua sen
2) lisättyä ne miljoonat kuvat
katsotaan sitä sitten viikon puolivälissä, okei?
PS mitä tykkäätte hiuksistani? Minä rakastan! Ensi viikon aikana laitan vielä toisen purkin väriä latvoihin ja niihin varsinaisiin pitkiin kutreihin, jotta saan ne yhtä ihanan punertavan tummiksi kuin tuon pääliosankin. Ah.
Parista loppupäivästä on tulossa erittäin kuvapainoitteinen postaus, kunhan saan
1) kirjoitettua sen
2) lisättyä ne miljoonat kuvat
katsotaan sitä sitten viikon puolivälissä, okei?
PS mitä tykkäätte hiuksistani? Minä rakastan! Ensi viikon aikana laitan vielä toisen purkin väriä latvoihin ja niihin varsinaisiin pitkiin kutreihin, jotta saan ne yhtä ihanan punertavan tummiksi kuin tuon pääliosankin. Ah.
perjantai 21. tammikuuta 2011
viikon urotyöt
Miten Tiia on koskaan pärjännyt ilman minua? Tällä viikolla
- korjasin tyttösen takin
- fiksasin noin kymmenen blogipostausta
- muistutin hiuslääkkeistä
- korjasin hostpojan liiman
- näytin uusia blogeja
- autoin neitiä ottamaan kuvia järkkärillä
Olenpa tarpeellinen!
PS Ei vaan, Tiia on ihana ja pärjää hyvin! <3
- korjasin tyttösen takin
- fiksasin noin kymmenen blogipostausta
- muistutin hiuslääkkeistä
- korjasin hostpojan liiman
- näytin uusia blogeja
- autoin neitiä ottamaan kuvia järkkärillä
Olenpa tarpeellinen!
PS Ei vaan, Tiia on ihana ja pärjää hyvin! <3
torstai 20. tammikuuta 2011
days 164 and 165
Kuinka ihanaa onkaan olla lomalla. En varmaankaan ole tätä kyllästymiseen asti hehkuttanut?
Pariin viime päivään on mahtunut niin ylitäysi masu, naurettavin jälkkäri kuin uusi kuontalokin!
Keskiviikkona otettiin muuten rennosti lasten ja toistemme kanssa hengaillessa, mutta illalla vähän laittauduttiin ja lähdettiin illalliselle ihanaan (ja suosittuun sekä todella hyvään) kalaravintolaan, Ivar'siin. Mulla oli kiljuva nälkä ja jostain syystä maha tuli niin täyteen, että 300 metrin kotimatka tuntui tuskallisesta taipaleelta helvettiin. Seuraavat 1,5 tuntia maattiinkiin sitten sängyllä (puhumatta.. voiko joku uskoa tätä?), kunnes mahaan mahtui pala mustikkakakkua ja pari mandariinia.. Syöppö ilmoittautuu! Niin ja siitä naurettavasta jälkkäristä sen verran, että älkää ikinä menkö linjalla "otetaan yllätys". Kuudella dollarilla saimme kuivan, säälittävän pienen kääretorttupalan, jonka päällä kuulemma piti olla vaniljakastikettakin. Oli sitä siinä lautasella pari ruokalusikallista, että terve vain.
Ivar's
Ivar's ja nättimys
Tänään harrastettiin hiustenvärjäystä, niin aamusta kuin illastakin. Taloon tuli niin blondi kuin ehkä hieman punertava brunettekin.. Päivällä harrastin omatoimista KitKattien hakua, illalla kiertelin taas tunnin verran mallilla, löysin ihanan kaulakorun!
että sellasta..
vanha kuontalo..
..kaipaa väriä päähän!
kotiparturini!
PS Miikkakin nauttii, mutta raukkaparka on unohtunut melkein kaikista kuvista.. Onneksi vielä aikaa korjata vahingot!
PPS Hieman rakastan amerikkalaista kulttuuria, tänäänkin bussissa random tyyppi istui eteeni ja sanoi, että rakastan hiuspantaasi, se saa sinut näyttämään todella kauniilta. Piristikö päivää? Javisst!
PPPS NYT LÄHTI!
Pariin viime päivään on mahtunut niin ylitäysi masu, naurettavin jälkkäri kuin uusi kuontalokin!
Keskiviikkona otettiin muuten rennosti lasten ja toistemme kanssa hengaillessa, mutta illalla vähän laittauduttiin ja lähdettiin illalliselle ihanaan (ja suosittuun sekä todella hyvään) kalaravintolaan, Ivar'siin. Mulla oli kiljuva nälkä ja jostain syystä maha tuli niin täyteen, että 300 metrin kotimatka tuntui tuskallisesta taipaleelta helvettiin. Seuraavat 1,5 tuntia maattiinkiin sitten sängyllä (puhumatta.. voiko joku uskoa tätä?), kunnes mahaan mahtui pala mustikkakakkua ja pari mandariinia.. Syöppö ilmoittautuu! Niin ja siitä naurettavasta jälkkäristä sen verran, että älkää ikinä menkö linjalla "otetaan yllätys". Kuudella dollarilla saimme kuivan, säälittävän pienen kääretorttupalan, jonka päällä kuulemma piti olla vaniljakastikettakin. Oli sitä siinä lautasella pari ruokalusikallista, että terve vain.
Ivar's
Ivar's ja nättimys
Tänään harrastettiin hiustenvärjäystä, niin aamusta kuin illastakin. Taloon tuli niin blondi kuin ehkä hieman punertava brunettekin.. Päivällä harrastin omatoimista KitKattien hakua, illalla kiertelin taas tunnin verran mallilla, löysin ihanan kaulakorun!
että sellasta..
vanha kuontalo..
..kaipaa väriä päähän!
kotiparturini!
PS Miikkakin nauttii, mutta raukkaparka on unohtunut melkein kaikista kuvista.. Onneksi vielä aikaa korjata vahingot!
PPS Hieman rakastan amerikkalaista kulttuuria, tänäänkin bussissa random tyyppi istui eteeni ja sanoi, että rakastan hiuspantaasi, se saa sinut näyttämään todella kauniilta. Piristikö päivää? Javisst!
PPPS NYT LÄHTI!
herkuttelua
Tälllä Seattlen lomaviikolla on tullut "vähän" herkuteltua.. Niin vakkarikahvilan keksit kuin kaupan tarjonnatkin ovat tulleet tutuksi, niistä hampurilaisista ja pikkunaposteluista puhumattakaan.. Ensi viikolla on pakko palata ruotuun, muuten masentaa ja kunnolla!
makaronimössöä, finally!
herkkumuffinsit
lohta ja muusia, herkkua tämäkin
makaronimössöä, finally!
herkkumuffinsit
lohta ja muusia, herkkua tämäkin
ja loppuun täydellisin floppi ever:D Naurettiin niin paljon.
tiistai 18. tammikuuta 2011
days 162 and 163
Muutama päivä Seattlessa takana, täällä on niin ihanan vihreää ja lämmintä (verrattuna Philadelphiaan)!
Maanantaina otettiin rennosti nukkumalla pitkään ja nauttimalla rauhallinen aamupala, minkä jälkeen lähdimme aikaisemmin aamulla vilahtaneen auringon innoittamina ulkosalla hieman kuvailemaan.. Siellähän oli kumminkin jäätävän kylmä (siis plussaa pienellä tuulella), joten ei ihan hirveän kauaa ulkona viihdytty.. Iltapäivällä hengailtiin Tiian kotona lasten kanssa, Tiian hostäidin tultua kotiin lähdimme bussilla downtowniin, koska olin ruinannut pääsyä Harry Potter-näyttelyyn. Saimme kuin saimmekin liput päivän toiseksi viimeiseen esittelyyn (jostain kumman syystä näyttely on ollut loppuunmyyty), jee! En voi kuin hypettää kuinka ihana se näyttely oli! Esittelijätyyppien suista soljui kauniita brittisanoja, ja kun koko näyttely alkoi vapaaehtoisen tupiin lajittelemisella niin ei voi kovin paljoa mennä metsään. Itsehän nostin Hermionen tavoin käteni ylös ja päädyin Rohkelikkoon, hi hi hi! Tiia nauroi vieressä kun Roosa 11 (19) vuotta istui jännittyneenä lajittelutuolille ja hymyili typeränä lajitteluhattu päänsä päällä.. Koko näyttelyhän siis koostui leffoissa käytetyistä vaatteistaja muusta rekvisiitasta. Hienoo! Näyttelyn jälkeen päädyimme vakkarikahvilaan (what a surprise), jossa oli vaihteeksi sama myyjä, taisipa hän antaa meille hieman alennustakin:D kotimatkalla haimme suositusta hampurilaispaikasta (Dicks) hampparit ja ranskikset iltapalaksi, oli kyllä ihan sairaan hyvää!
Jee jee Harry Potter. (siellä näyttelyssä ei saanut kuvata, siksi vain tämä:<)
vihreää
Tänään heräilimme taas myöhään (kuinka totun taas aikasiin herätyksiin? -.-) ja käytimme aamupäivän aamupalailuun, jutteluun ja facebookailuun, minkä jälkeen haimme Tiian nuoremman hostpojan koulusta. Hengailimme O:n päiväunien ajan, minkä jälkeen haimme vanhemman hostpojan ja söimme ennen urheilemaan ja shoppailemaan lähtöä. Tiia siis tietysti urheili (koulukurssi), minä puolestani shoppasin. Ilta on mennyt rupatellessa ja katsoimmepa yhden Greyn jaksonkin, jotta voin sanoa katsoneeni Greytä Greyn kaupungissa!
Maanantaina otettiin rennosti nukkumalla pitkään ja nauttimalla rauhallinen aamupala, minkä jälkeen lähdimme aikaisemmin aamulla vilahtaneen auringon innoittamina ulkosalla hieman kuvailemaan.. Siellähän oli kumminkin jäätävän kylmä (siis plussaa pienellä tuulella), joten ei ihan hirveän kauaa ulkona viihdytty.. Iltapäivällä hengailtiin Tiian kotona lasten kanssa, Tiian hostäidin tultua kotiin lähdimme bussilla downtowniin, koska olin ruinannut pääsyä Harry Potter-näyttelyyn. Saimme kuin saimmekin liput päivän toiseksi viimeiseen esittelyyn (jostain kumman syystä näyttely on ollut loppuunmyyty), jee! En voi kuin hypettää kuinka ihana se näyttely oli! Esittelijätyyppien suista soljui kauniita brittisanoja, ja kun koko näyttely alkoi vapaaehtoisen tupiin lajittelemisella niin ei voi kovin paljoa mennä metsään. Itsehän nostin Hermionen tavoin käteni ylös ja päädyin Rohkelikkoon, hi hi hi! Tiia nauroi vieressä kun Roosa 11 (19) vuotta istui jännittyneenä lajittelutuolille ja hymyili typeränä lajitteluhattu päänsä päällä.. Koko näyttelyhän siis koostui leffoissa käytetyistä vaatteistaja muusta rekvisiitasta. Hienoo! Näyttelyn jälkeen päädyimme vakkarikahvilaan (what a surprise), jossa oli vaihteeksi sama myyjä, taisipa hän antaa meille hieman alennustakin:D kotimatkalla haimme suositusta hampurilaispaikasta (Dicks) hampparit ja ranskikset iltapalaksi, oli kyllä ihan sairaan hyvää!
Jee jee Harry Potter. (siellä näyttelyssä ei saanut kuvata, siksi vain tämä:<)
vihreää
Tänään heräilimme taas myöhään (kuinka totun taas aikasiin herätyksiin? -.-) ja käytimme aamupäivän aamupalailuun, jutteluun ja facebookailuun, minkä jälkeen haimme Tiian nuoremman hostpojan koulusta. Hengailimme O:n päiväunien ajan, minkä jälkeen haimme vanhemman hostpojan ja söimme ennen urheilemaan ja shoppailemaan lähtöä. Tiia siis tietysti urheili (koulukurssi), minä puolestani shoppasin. Ilta on mennyt rupatellessa ja katsoimmepa yhden Greyn jaksonkin, jotta voin sanoa katsoneeni Greytä Greyn kaupungissa!
maanantai 17. tammikuuta 2011
See you in Finland, my friend
I remember my first Sunday in the States. Leena took me to the Cheesecake Factory (välikevennys: rakkautta siitä lähtien) and on the way back home we discussed how fast time is going to fly. Leena mentioned that when she has to leave in January, I'll only have about seven months left. I remember looking horrified and thinking "oh my god, that day is never going to arrive". Well, now the day has passed.. Yesterday Leena went home so now I will only have about seven months left. Now I am horrified, cuz the time is really flying and I do NOT want the homecoming day to arrive in seven months....
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
days 160 and 161
Jospa kirjoittelisin pitkästä aikaa suomeksi.. Tuntuupa hassulta, mutta yritetään:D
Eilen lauantaina lähdin siis matkaan kohti ensimmäisen lomaviikkoni päämäärää, Seattlea! Heräilimme A-C:n kanssa (joka muuten suuntasi Miamiin bongailemaan ylihotteja yläosattomia ruskeaverikköjä..) aikaisin aamulla/myöhään yöllä, en osaa päättää kummassa on enemmän järkeä.. Kentällä oleskelimme muutaman tunnin ajan, jutellen ja syöden aika kului loppujen lopuksi ihan mukavasti.. Ensimmäisen lentoni käytin nukkumiseen, Minneapolisin kentällä vietetyn vaihtoajan tylsistymiseen, koska en saanut sitä hemmetin nettiä toimimaan. Lento Seattleen tuntui kestävän ikuisuuden, melkein jopa sorruin wi fin ostamiseen, mutta selvisin kuin selvisinkin iTunesin ja iPhoton avulla läpi tylsän lennon. Sateisen Seattlen päässä Tiian ihana hostisä tuli hakemaan minut kentältä, jonka kanssa automatkalla tuli rupateltua niitä näitä Seattlesta ja Amerikasta yleensäkin. Loppuilta otettiin rennosti ensin ostoskeskuksessa kierrellen ja myöhemmin Tiian vakiokahvilassa, hot chocolatessa, johon ihastuin palavasti! Se on niin söpö, tunnelmallinen ja lämmin, työntekijätkin ovat hirveän mukavia ja juttelevat kivoja. Kotiin palattuamme olin on cloud nine (se siitä suomesta sitten..), ja vaikka 24 valvottua tuntia oli takana, ei maltettu hiljentyä ennen mun totaalista sammumista:D
Tänään päätettiin käydä vähän sightseeilemassa Seattlen downtownissa, joten hypättiin Tiian tanskalaisen kaverin kyytiin ja suunnattiin ensimmäisenä Space Needlelille. Vaikka tänään ei satanut (itse asiassa saatiin nauttia jopa auringonpaisteesta!) niin taivas oli niin jumalattoman pilvinen, että ei haluttu mennä Space Needlen näköalatasanteelle vaan päädyttiin vain ottamaan parit pakolliset turistikuvat needlestä ennen turistikierroksen jatkamista. Käytiin katsastamassa jokin suihkulädesysteemi, jossa melkein vedin lipat ja päädyin jonkin toisenturistin videolle kun kiipeilin sen suihkulähdesysteemin suht jyrkkää seinämää ylös, lol. Ainakin kaikilla oli hauskaa.. Kiipeilyjen jälkeen käveltiin Pacific Science centeriin, jossa eksyttiin Tropical Butterfly Houseen, ettekä ikinä usko kun kerron, että jättiperhonen istahti selälleni!! Hihihiii olin koko ajan toivonut, että joku perhonen laskeutuisi mun päälle, ja juuri ennen poistumista kumarruin ottamaan kuvaa, jolloin se ihanin perhonen päätti tykästyä muhun! :D
Siinä teille se Space Needle, tosi hätkähdyttävä:P
Osasin jopa melkein pitää tota asetta käsissäni..
Siiiiiistiä.
Perhosten ja dinojen ja muun random stuffin jälkeen käveltiin rannan kautta Pike Marketille, yhdelle USAn vanhimmalle market placelle. Maisteltiin makupähkinöitä, hulluteltiin prinsessatavaroilla (korjaus: hulluttelin), kierreltiin ja nähtiinpä se alkuperäinen Starbucksikin. Kävimme myös Suomikaupassa (ostin Marimekkoa, hahah) sekä Hard Rock Cafessa (<3>). Illalla suunnistettiin (mihinkäs muuhunkaan kuin) Tiian vakkarikahvilaan! Eilisillan työntekijät olivat vuorossa tänäänkin, ja päädyimmepä vielä samoille paikoille kuin eilenkin, ah ja ah. What a wonderful day I had^^
Needlekin näkyy!
tänään täällä ei ainakaan tuullut..
yks siisteimmistä katusoittajista evö!
market place
market place
original Starbucks
market place ja prinsessahörhelöitä!
pitihän sen possun päälle kavuta..
do I need to say more?
PS Täällä on niin vihreää, minä tykkään!
Eilen lauantaina lähdin siis matkaan kohti ensimmäisen lomaviikkoni päämäärää, Seattlea! Heräilimme A-C:n kanssa (joka muuten suuntasi Miamiin bongailemaan ylihotteja yläosattomia ruskeaverikköjä..) aikaisin aamulla/myöhään yöllä, en osaa päättää kummassa on enemmän järkeä.. Kentällä oleskelimme muutaman tunnin ajan, jutellen ja syöden aika kului loppujen lopuksi ihan mukavasti.. Ensimmäisen lentoni käytin nukkumiseen, Minneapolisin kentällä vietetyn vaihtoajan tylsistymiseen, koska en saanut sitä hemmetin nettiä toimimaan. Lento Seattleen tuntui kestävän ikuisuuden, melkein jopa sorruin wi fin ostamiseen, mutta selvisin kuin selvisinkin iTunesin ja iPhoton avulla läpi tylsän lennon. Sateisen Seattlen päässä Tiian ihana hostisä tuli hakemaan minut kentältä, jonka kanssa automatkalla tuli rupateltua niitä näitä Seattlesta ja Amerikasta yleensäkin. Loppuilta otettiin rennosti ensin ostoskeskuksessa kierrellen ja myöhemmin Tiian vakiokahvilassa, hot chocolatessa, johon ihastuin palavasti! Se on niin söpö, tunnelmallinen ja lämmin, työntekijätkin ovat hirveän mukavia ja juttelevat kivoja. Kotiin palattuamme olin on cloud nine (se siitä suomesta sitten..), ja vaikka 24 valvottua tuntia oli takana, ei maltettu hiljentyä ennen mun totaalista sammumista:D
Tänään päätettiin käydä vähän sightseeilemassa Seattlen downtownissa, joten hypättiin Tiian tanskalaisen kaverin kyytiin ja suunnattiin ensimmäisenä Space Needlelille. Vaikka tänään ei satanut (itse asiassa saatiin nauttia jopa auringonpaisteesta!) niin taivas oli niin jumalattoman pilvinen, että ei haluttu mennä Space Needlen näköalatasanteelle vaan päädyttiin vain ottamaan parit pakolliset turistikuvat needlestä ennen turistikierroksen jatkamista. Käytiin katsastamassa jokin suihkulädesysteemi, jossa melkein vedin lipat ja päädyin jonkin toisenturistin videolle kun kiipeilin sen suihkulähdesysteemin suht jyrkkää seinämää ylös, lol. Ainakin kaikilla oli hauskaa.. Kiipeilyjen jälkeen käveltiin Pacific Science centeriin, jossa eksyttiin Tropical Butterfly Houseen, ettekä ikinä usko kun kerron, että jättiperhonen istahti selälleni!! Hihihiii olin koko ajan toivonut, että joku perhonen laskeutuisi mun päälle, ja juuri ennen poistumista kumarruin ottamaan kuvaa, jolloin se ihanin perhonen päätti tykästyä muhun! :D
Siinä teille se Space Needle, tosi hätkähdyttävä:P
Osasin jopa melkein pitää tota asetta käsissäni..
Siiiiiistiä.
Perhosten ja dinojen ja muun random stuffin jälkeen käveltiin rannan kautta Pike Marketille, yhdelle USAn vanhimmalle market placelle. Maisteltiin makupähkinöitä, hulluteltiin prinsessatavaroilla (korjaus: hulluttelin), kierreltiin ja nähtiinpä se alkuperäinen Starbucksikin. Kävimme myös Suomikaupassa (ostin Marimekkoa, hahah) sekä Hard Rock Cafessa (<3>). Illalla suunnistettiin (mihinkäs muuhunkaan kuin) Tiian vakkarikahvilaan! Eilisillan työntekijät olivat vuorossa tänäänkin, ja päädyimmepä vielä samoille paikoille kuin eilenkin, ah ja ah. What a wonderful day I had^^
Needlekin näkyy!
tänään täällä ei ainakaan tuullut..
yks siisteimmistä katusoittajista evö!
market place
market place
original Starbucks
market place ja prinsessahörhelöitä!
pitihän sen possun päälle kavuta..
do I need to say more?
PS Täällä on niin vihreää, minä tykkään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)