suomijengin paluu

Kuten varmasti tiedätte, viime vuonna 9.8. tähän maahan saapui kolme suomalaista au pairia. Suomikoplaksi itsemme ristimme training school-viikon aikana ennen kuin lähdimme jokainen omaan osavaltioomme kokemaan ja näkemään. Tällä hetkellä yksi meistä on kotona, toinen lähtee huomenna ja kolmas ensi viikon perjantaina. Olen hieman kateellisena lukenut Tiian blogipostauksia Suomesta, ja itku kurkussa lopetin viimeiset skypetreffit Amerikassa Janiikan kanssa.. Viikko tuntuu niiiiiin pitkältä ajalta..

Huone alkaa näyttämään aika yksinäiseltä. Vessasta olen tyhjentänyt jokaisen laatikon, muista laatikoista on käytössä enää tasan yksi. Olen laittanut lentokonevaatteet syrjään, kerännyt kasan tavaroita, jotka päätyvät käsilaukkuun ja pakannut kaiken muun mahdollisen isoihin matkalaukkuihin. Isompi ruumaan menevä laukku painaa nyt jotain 55 paunaa, eli se on himppasen ylipainoinen.. Pienemmän pitäisi mennä painorajojen sisäpuolelle, mutta sinne ei enää mahdu paljoa mitään: D Käsimatkatavarat sen sijaan ovat oma lukunsa.. Käsimatkatavaralaukkuni on paljon sallittua suurempi plus se painaa niin paljon, että joudun varmasti kysymään jonkin kivan pojan apua, jotta saan sen sinne hattuhyllylle.. No kunhan selviän koneeseen (x2..). Niin outoa. Ou-to-a. Mutta oikeasti, mitä jos viimeinen viikko ei lopu koskaan?

PS En enää ikinä yritä tilata mitään Ebaysta. Vihaan koko laitosta.