lopun tunteet

Yhtenä hetkenä vollotat salaa vessassa sitä, että kotiinpaluuseen on vielä niin kauan, toisena poljet vihaisena jalkaa lattiaan, koska et voi uskoa, että nytkö jo se kotiinpaluu sitten koittaakin. Jos alussa tunteet heittelevät, niin ei tätä loppua kovin erilaiseksi voi kutsua. Up and down ja sitä rataa, eikä välillä meinaa edes kyydissä pysyä.

Itse olen alkanut puhua hostlasteni kanssa kotiinpaluustani- ihan vahingossa oikeastaan, mutta sen jälkeen kun asia tuli puheeksi, on siitä sitten saatu puhua päivittäin. Tänään hosttyttö kysyi, että kun menen kotiin, jäänkö sinne ikiajoiksi. Tulenko koskaan takaisin. Näemmekö enää. Selitin, että tulen vierailemaan, mutta silloinkin minun täytyy palata takaisin kotiin- siellä kun ovat perhe, ystävät ja koulu. Vaikka tämäkin on koti, en voi jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Arvatkaa kuinka vaikeaa 5-vuotiaan oli tajuta, että jätän kodin mennäkseni kotiin? Pari päivää sitten hän hyppi riemusta kattoon huutaen "I'm so excited about our vacation to Disney!!! I cannot wait to go there with you!" Hosttyttö oli aika down, kun sai kuulla, että en ole enää joulukuussa täällä heidän luonaan.. Alettiinkin sitten miettimään, että tulisin heidän seurakseen Disney Worldiin joulukuussa- saa nähdä onnistuuko, mutta olisin erittäin innoissani näistä suunnitelmista!

Mun pitäisi saada lentotiedot ensi viikon lopussa - sitä seuraavan viikon alussa.. Olen käynyt kurkistamassa accountiani joka päivä useaan otteeseen, koska jotenkin se lentojen varmistuminen tarkoittaa, että olen oikeasti täältä kohta tulossa kotiin! Olen myös kirjoitellut muistilistoja asioista, joita pitää vielä tehdä. Program completion form on hoidettu, joten CC:n kanssa olen sujut lentoja lukuun ottamatta. Tili pitää sulkea heinäkuun lopussa, vähäinen vaatevarastoni pitää käydä läpi poisheitettävien vaatteiden varalta, jäähyväislahjoja- ja kirjeitänikin voisi alkaa miettimään.. Scrapbook-kansiot pitäisi saada valmiiksi ennen Suomeen tuloa, ja kaikki yliopistoasiat tulee hoitaa täältä käsin. Ja se kämppä! En olekaan täällä hehkuttanut, että tulen muuttamaan Kuopioon "isosiskoni" kanssa. Olen NÄIN innoissani ensimmäisestä omasta kämpästä! Seuraavan vuoden opiskelun määrästä en sitten ihan niin riemuissani olekaan, mutta pakko jaksaa jos haluaa unelmien toteutuvan. Yliopistoasioiden lista onkin melkoisen pitkä, varsinkin verrattuna näihin au pair-vuoden lopun juokseviin asioihin. Toivottavasti en unohda mitään olennaista, elokuussa kun luultavasti olen niin pökerryksissä etten muista edes omaa nimeäni. Varattiin myös loma Williamsburgiin viimeisille päivilleni (literally, koska lomamme alkaa heinäkuun viimeinen päivä ja loppuu elokuun 4., ensimmäinen mahdollinen lentopäiväni on 5. ja viimeinen mahdollinen 7...) joten en ehdi pakkaamaan / hoitamaan pankkiasioita viimeisellä viikollani.

Vaikka siihen kotiinpaluuseen onkin vielä se 50 päivää, olen jo alkanut kunnolla valmistautumaan siihen- ihan vain siksi, että, että hoidan yleensä kaiken viime tipassa (mites olisi se "pakkaan USAan muutama tunti ennen lähtöä Helsinkiin", hups!) ja tällä kertaa aion yllättää itseni hoitamalla asiat reippaasti ennen deadlinea. Se Lady Gagan outfit on kyllä vielä tilaamatta, täytyy kunnostautua tässä asiassa ensi viikolla!

Viikko Connecticutin sielunsiskon näkemiseen! Cannot wait!