I didn't get my flights....

...until the day I forgot to check my account. WHICH HAPPENED TO BE TODAY!

Siis se tunne, kun illalla kello 23.28. puhelinseikkailun ja hyvästien sanomisen jälkeen päähän pujahtaneen ajatuksen "oho unohdin tänään tarkastaa accountin, käynpäs kurkistamassa" ansiosta huomaa, että "we are currently working on booking your fllight home" on muuttunut "My Ticketed Flights"iksi on sanoinkuvaamaton. Mahassa muljahti, hymy hiipi kasvoille ja teki mieli hyppiä tasajalkaa. AIVAN USKOMATONTA! Mulla on mun paluulennot! Tuntui ihanalta saada ne tietoon juuri tänään vloggauksen aiheuttaman ystäväryntäyksen takia, jotenkin tämä vain kruunasi sen, että olen jutellut tänään niin monen ihanan ihmisen kanssa. SIIS MULLA ON MUN PALUULENNOT! Sain lennon ensimmäiselle haluamalleni päivälle, eli lähden täältä elokuun 5. ja saavun Suomeen lauantaina 6.8. kello 17.00. Paskaa on se, että lähden täältä vasta 21.50., joudun vaihtamaan Lontoossa terminaalia ja että saavun Suomeen tosiaan vasta 17.00. Noh, pieniä muttia kaiken tämän ilon keskellä!

Kuinkas tässä enää saa unta?

Niagara part two

vloggaus kehiin! Lähden tästä saman tien häpeämään nurkkaan, että älkää ihmetelkö jos mua ei muutamaan viikkoon näy..

ps kolmenkympin puolella!

Niagara weekend aka days 320, 321 and 322

Huh huh mikä viikonloppu! Janiika oli oikeassa pelkojensa kanssa, sillä kommelluksilta ei taaskaan vältytty..

Kaikki lähti perjantaista, kun melkein myöhästyin junastani (taas). Piiiiiitkän matkuspäivän päätteeksi kuitenkin pääsin kuin pääsinkin Connecticutiin ihananihananihanan Janiikan luo! Eihän sitä ihan heti päästy nukkumaan, kun ei vaan malttanut olla hiljaa. Käsivarret on kyllä mustelmilla kun se yks nipisteli koko ajan..

Lauantaina herättiin 4.46., heitettiin kuteet niskaan ja lähdettiin ajelemaan, kunnes vähän ennen seiskaa oli niin kamala nälkä, että oli pakko pysähdtyä IHOPiin aamupalalle (sen avautumista kyllä hemmetti ootettin 15 minsaa ihan turhaan, kun ne ovet olivatkin auki..). Jatkettiin matkaa kroppa täynnä energiaa, mikä aiheutti sen, että vloggaukset pääsivät kunnon vauhtiin! Ajomatkat oli jotain niin parhautta! Hoilattiin laululinnun tavoin, räkätettiin ja nautittiin toistemme seurasta. Itse pelasin Janiikan ipadilla, mistä Janiika vähintäänkin veti huumoria, kun jokaisen kentän alussa sanoin "tää on kyl vaikein" ja sen selvitettyäni "hitto tää oli kyl helppo". Illansuussa viimein päästiin perille, ja alkuvaikeuksien jälkeen kirjautumaan hostelliinkin. Niillä ei muka ollut meidän varausta, ja se hemmetin tiskin takana seissyt nainen teki kaikesta niin vaikeaa ettei mitään rajaa. Anyways, käytiin heittämässä uudet kuteet päälle ja suunnattiin Fallseille, joissa sanottiin WOW, otettiin kuvat ja häivyttiin syömään. Siellä viihdyttiin parisen tuntia, minkä jälkeen kävin ostamassa pakollisen Hard Rock Cafen pinssin. Vietettiin loppuaika huoneessamme räkätellen ennen suht aikaista nukahtamista.. Matkaseurani vaan oli niin parasta, että ei siinä muuta kaivannut.

tää on ehdoton lempparikuva! (vinkki: kysykää aasialaisia kuvaamaan, ainakin meidän poju oli us-ko-ma-ton!)

Sunnuntaina herättiin taas 4.46., herätettiin työntekijä kirjaamaan meidät ulos hostellista ja lähdettiin ajelemaan. IHOPiin seiskalta, muutama tunti ajelua, sekoilua ja räkätystä kunnes KABOOM. Janiika huusi "MEIDÄN TAKANA ON VILKKUVA POLIISIAUTO" mikä herätti mun suomalaisuuden kirosanojen muodossa.. Ei muutaku tiensivuun kuulemaan "Hello, how are you? Can I have your license and registration, please. Did you happen to notice the speed limit is 65mph.. You were driving 80mph..". Eipä siinä auttanut mumista, kun SPEED LIMIT 65 luki kyltissä kahden metrin päässä: D Sain kamalan ison lappusen, joka käskettiin lähettämään New York staten oikeudelle.. Siinä sitten vitutuksissani mietin jo, että mitä 15 mailin ylinopeusta seuraa, kun Janiika huutaa "SIIS MIKÄ TÄÄ LUKU 1180D ON?!?!". Sitä sitten selviteltiin ja mietittiin (aka panikoitiin) että voiko se olla dollareita.. Järkeiltiin, että ei sieltä mitään ihan pientä sakkoa tule, joten heitin jo pitkäaikaiselle unelmalleni (josta kuulette lisää myöhemmin) hyvästit.. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että KABOOM herätti sellaisen paskan tuurin aallon että oli ihme, että pääsin eilen illalla kotiin.. Connecticutista lähtenyt "ei ne oo koskaan myöhässä!"-juna oli nimittäin 16 minuuttia myöhässä, joten juoksin Nycissä bussiasemalle (ja olin sitten unohtanut, että siellä oli se Pride-paraati eli JOKA PAIKKA oli ihan hemmetin tukossa) vain kuullakseni, että bussi on myöhässä. Istuin sitten kännykkä kourassa minuutteja laskeskellen koko matkan (okei kuuntelin vähän Reggaerekkaa youtubesta, nostatti mielealaa nimittäin), kunnes hyppäsin extempore Philadelphiassa pois kyydistä ennen oikeaa päätösasemaa, koska aikaa junan lähtöön oli noin 14 minuuttia.. Otin junan 30th streetille, jossa arvelin, että en saavu oikeaan rakennukseen, ja niinhän siinä sitten kävi. Junasta ulos päästyäni junan lähtöön oli 3 minuuttia, joten heitin flip flopit pois jaloista ja lähdin juoksemaan. Pääsin oikeaan rakennukseen (harrastin vahinko-parkourastakin matkalla) 20.37, junan piti lähteä 20.37. Rukoilin junan olevan myöhässä, mitä se olikin, nimittäin sen ratkaisevan minuutin! Laiturille vievät ovet avasin juuri, kun viimeiset ihmiset olivat astumassa kyytiin, joten ehdin junaan kymmenen sekunnin turvin.. Olin jo itkuni itkenyt, joten junassa kysyin vain "ONHAN TÄÄ WILMINGTONIIN MENEVÄ JUNA?", koska se siitä olisi puuttunut, että olisin ollut väärässä junassa.. Pääsin siis kotiin niin kuin olin suunnitellutkin, eikä rehellisesti sanottuna ole koskaan tuntunut paremmalta päästä tänne kotiin. Otin Ihaan kainaloon nukkumaan mennessä, ja kaikesta sakkopanikoinnista huolimatta nukahdin silmänräpäyksessä.. Enkä ole koskaan nukkunut yhtä hyvin!

Kuvia tuli otettua alle 50, nekin kaikki putouksilta. Nautin vain yhteisestä ajastamme niin paljon, ettei siinä ehtinyt kuvailla (muuta kuin videokuvaa). Vloggaus heitetään netin syövereihen heti kun se valmistuu. Valmistuminen riippuu täysin Janiikasta, joten jos haluatte jotakuta hoputtaa, älkää ainakaan sielunsiskoani.

PS soitin tänään oikeuteen ja sain selville, että joudun maksamaan max. 200 dollaria eli voin taas hengittää. Olisihan ne paremminkin voinut käyttää, mutta eipä tarvitse sanoa hyvästejä unelmalle (eikä kortille ehe ehe). Pitää varmaan tästä lähteä salille kaasujalkaa keventämään..

perillä

OON JANIIKAN LUONA. En kestä tätä. En voi uskoa tätä. Juna-asemalla kiljuttiin, perinteiseen tapaan. Viiden tunnin päästä tohelo ja torvelo lähtevät ajamaan kohti Niagaraa, joten kuullaan myöhemmin!

Megabussissa

Olen talla hetkella bussissa, jonka maaranpaa on New York. Sielta juna ihanaisen luo ja yksi elamani parhaista viikonlopuista on officially korkattu! Ei enaa kauaa.. IIIIKS!!

PS 6 viikkoa jaljella, huimaa!

NiagarajuhannusJaniika

TÄÄLTÄ TULLAAN. Okei, vielä muutama tunti, mutta periaatteessa..

(ei sitten Janiika enää naureta sille vuosisadan failille. Tai ehkä vielä pari viikkoa)

days 317, 318 and 319

HUOMENNA! Huomenna räjähtää. Koska en täpinöissäni (ja viime hetken pakkailuistani johtuen) ehdi vielä nukkumaan, ajattelin tulla piristämään teitä kuvallisella postauksella ja ylenmalkaisella höpinällä.

Rosa oli tänään taas meillä, joten pääsin puhumaan suomea ja tattadadaa- syömään ruisleipää! Rosan ihana isi oli tuonut Rosalle ruisleipää, josta sain surkean näköisenä aneltuani kokonaisen leivän! Eli ihanan ylä- ja ihanan alapuolen. Oli niin hyvää ettei sanotuksi saanut.

tässä vaiheessa muistettiin, että ai niin sitä ruisleipää piti kuvata.

Hostlapseni muuten pienten ujostelun jälkeen innostuivat Rosasta aivan täysin, kauhea esitys oli päällä tunnin verran.. Onneksi vanhempansa veivät heidät sitten tv:n ääreen rauhoittumaan, jotta me pääsimme photoshootailemaan: D Piti nimittäin kuvauttaa ne uudet vaatehankinnat, jotta saisin edes jotain kuvamateriaalia tähän blogiin, plus Juuson iloksi päätin muotibloggaajaposettaa, muahaha. Muotibloggajaaposetuksessani on kyllä pientä hiomista, mutta eiköhän se siitä harjoituksen siivittämä kohene. (not:D) (valitukset kuvauspaikasta, valotuksesta, asennoista, ilmeistä, "kampauksista", reisien lihavuudesta yms yms yms voi osoittaa kommenttiboksiin, mutta luultavasti en tulevaisuudessakaan jaksa välittää nykyistä tilannetta enempää. Sorry folks!) Koska leikin muotibloggaajaa, niin sanon, että kun kumminkin haluatte tietää mistä mikin vaate on, niin voin uhrautua ja kirjoittaa ne kuvien alle. En sentään hintoja kumminkaan!

housut: Marc O' Polo

toppi: Marwin

jakku: Calvin Klein

"tee sellanen pussaan Johnny Deppiä muotibloggaaja-asento" Ai hitto en ihan tainnu onnistua:D

neule: Banana Republic

"ota toi muodikas CC:n laukku ja tee sellanen muotibloggaaja-asento" (pakko mainita tässä välissä, että googlasimme muotibloggaaja-asentoja, joita sitten erittäin loistokkaalla tuloksella imitoin..)

tässä vaiheessa alkaa kaduttaa näiden kuvien julkaiseminen..

koko setti: Tommy Hilfiger

koko setti: Tommy Hilfiger

no veikatkaapa mistä nää olis?

Mitäs muuta täällä on tapahtunu.. Oltiin tänään uimassa health clubilla, kunnes meidät komennettiin altaasta pois "ukkosen" takia.. Leikittiin myös basementissa.. Tylsistyin.

Eilen oli tylsää. Tiistaina oli tylsää. EIKUN eilen oli huippuilta! Olin töissä illan pitkästä aikaa- suoraan sanottuna tykkään olla yksin lasten kanssa! Aika oikeasti menee eteenpäin, koska pitää olla koko ajan liikkeessä.. Ilmoitinkin siis hosteille, että olkaa hyvät vaan ja käykää ulkona viikoittain: D Eilen sitten leikittiin basementissa, syötiin päivällistä, kylvettiin ja katsottiin leffa ennen nukkumaanmenoa. Oli iiihanaa, ja lapsetkin olivat todella kiltillä tuulella. Mutta tiistai oli tylsä, siitä ei pääse mihinkään.

Huomenna, huomenna, huomenna päättyy piiiiiitkä piina kun sielunsiskot tapaavat taas iloisissa merkeissä! En kestä odottaa, tästä viikonlopusta tulee jotain niin parasta.

//okei, sellaistakin jänskää tapahtui tänään, että sain drugstore.comin pakettini. Hamstrasin maailman parasta huulirasvaa kotiin vietäväksi, sekä ostin pari kolmenkymmenen euron hiustuotetta muutamalla dollarilla- nekin kotiin vietäväksi. Jee, olen iloinen- siitä huulirasvasta erityisesti!

myrsky amerikkalaisittain

Vähintään katto lähti varmasti viime yönä myrskyn matkaan, siihen malliin se jyrisi, viimoi ja salamoi. Se sade, ei herranjumala. Ja se jyrinä! Olen yleensä todella hyväuninen, joten en vähästä herää, mutta tähän myrskyyn jopa minä heräsin, ja vieläpä siihen malliin etten meinannut saada enää nukuttua sen paukkeen kovaäänisyyden vuoksi. Muutenkin olen tällä viikolla nukkunut huonommin kuin yleensä, hieman ärsyttää herätä aamulla huonosti nukutun yön jälkeen.

PS YLIHUOMENNA! <3

asioita, joita unohtui sanoa

Ei kannattaisi unenpöppörössä päivittää, koska viime postauksesta unohtui sanoa, että

-täällä vietettiin sunnuntaina isänpäivää

-eilen olimme lähdössä health clubilta, kun hosttyttöni katsoi minua silmiin, hymyili ja sanoi "I love you Roosa". Sydämeni suli! Myöhemmin hän sanoi, että "people I love most are my brother, daddy, mommy and Roosa". (okei, sillä hetkellä hän ei sanonut äitiä, mutta lisäsin sen siihen nopeasti hosttyttöni kuullen, koska hostäidilläni oli eilen "my kids don't love me"-päivä, enkä halunnut hänen pahoittavan mieltään)

-sairastin tietämättäni angiinan, aijai ja auts (se kurkkukipu silloin Nyc-päivän aikoihin..). Ihmekään, kun sattui niiiiin pirusti:D

// kuva täältä: http://free-extras.com/images/black_and_white_heart-1555.htm

days 312, 313, 314, 315 and 316

Maanantaista selvitty, mikä tarkoittaa sitä, että kohta on viikon puoliväli, mikä tarkoittaa sitä, että kohta on viikonloppu!

Tänään oli tyypillinen "mua väsyttää"-maanantai. Käytiin tutustumassa lähikouluun, johon hosttyttö sitten siirtyy syksyllä nykyisen yksityiskoulun sijaan. Katsottiin Tangled ja käytiin salilla, sitten olikin jo ilta (onneksi). Kuurasin huonetta tunnin verran, nyt on taas kivan siistiä (imuroidakin kai voisi useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa, paitsi jos haluaa kuulla sellaista jatkuvaa ropinaa imuroidessaan.) En tosin haluaisi mennä nukkumaan, koska pitäisi vielä scrapbookata, tilata kuvia, vastata pariin viestiin, raivata yksi laatikko.. Miksi illat menevät aina niin nopeasti?

Eilen lähdin aamupäivällä kymmenen minuutin varoitusajalla outleteille kiertelemään Saksan tyttöjen kanssa. Eihän sieltä ilman tuhoa selvitty, mutta ostokset olivat kyllä ihanaakin ihanampia! Kierreltiin siellä kirjaimellisesti koko päivä, siis siitä yhdestä asti, kun eihän me sinne aikaisemmin selvitty.. Illalla käytiin vielä lähifarmin jätskeillä, kotiin selvisin joskus yhdeksän maissa hostpojan riemunkiljahdusten saattamana. Ainakin oli ihana vastaanotto!

Lauantaina meillä oli (taas) yhdet valmistujaisjuhlat, jotka muuten olivat vieläkin tylsemmät kuin ne edellislauantain juhlat.. Olin taas reippaasti ylipukeutunut, varsinkin kun neiti graduate oli pukeutunut t-paitaan. Öh? Hostpoika muuten veti juhlissa raivarit, koska otin haukun hänen suklaakakkupalastaan. Puolustaudun sillä, että se pala oli alunperin mun, ja hostpojalla oli toisessa kädessään brownies-pala. Kai niistä nälkäiselle au pairille pitäisi yksi suupala liietä? (joku kertokoot, mikä tuossa lauseessa mättää:D). Kävin sitten sniikkaamassa itselleni pari suklaakakkupalaa, ja pidin huolen siitä, että ne päätyivät tasan tarkkaan nälkäisen au pairin isoon masuun.

Perjantaina käytiin Sesame Street-huvipuistossa. Päätin fiksuna mennä hosttyttöni kanssa vesilaitteisiin vaatteet päällä.. En suosittele:> Päivä oli ihan huippuhuippu, varsinkin kun mentiin vielä illaksi outleteille. Kotiutin Hilfigeriltä ihan mukavan pinon ihania vaatteita, niistä lisää myöhemmin! (Ja kuvia huvipuistoilusta, ehkä, riippuen hostlasteni esiintymisestä). Esiintymisestä puheen ollen- hosttyttöni pääsi erään huvipuiston shown aikana lavalle, mutta unlike other kids meidän tyttö vain murjotti sivussa: D

Torstaina oli uimatunnit ja öö siinäpä se varmaan olikin.. Ei jaksa enää muistaa viiden päivän takaisia tapahtumia..

Yritän oikeasti saada jotain kuvia kehiin asap.. Nyt voisin kumminkin painua pehkuihin, kun väsyttää taas niin paljon, että pyörin sängyssä varmaan vain tunnin!

nyyhkis

Tälläisiä ei saisi katsoa, mutta kun minut pakotettiin, nin ei tarvitse itseään syyttää. Hähä. 0:29 asti pinnistelin, siitä eteenpäin ei tarvinnut juomapolitiikasta keskustella, suolainen kyynelneste kun hoiti homman oikein mainiosti.

lopun tunteet

Yhtenä hetkenä vollotat salaa vessassa sitä, että kotiinpaluuseen on vielä niin kauan, toisena poljet vihaisena jalkaa lattiaan, koska et voi uskoa, että nytkö jo se kotiinpaluu sitten koittaakin. Jos alussa tunteet heittelevät, niin ei tätä loppua kovin erilaiseksi voi kutsua. Up and down ja sitä rataa, eikä välillä meinaa edes kyydissä pysyä.

Itse olen alkanut puhua hostlasteni kanssa kotiinpaluustani- ihan vahingossa oikeastaan, mutta sen jälkeen kun asia tuli puheeksi, on siitä sitten saatu puhua päivittäin. Tänään hosttyttö kysyi, että kun menen kotiin, jäänkö sinne ikiajoiksi. Tulenko koskaan takaisin. Näemmekö enää. Selitin, että tulen vierailemaan, mutta silloinkin minun täytyy palata takaisin kotiin- siellä kun ovat perhe, ystävät ja koulu. Vaikka tämäkin on koti, en voi jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Arvatkaa kuinka vaikeaa 5-vuotiaan oli tajuta, että jätän kodin mennäkseni kotiin? Pari päivää sitten hän hyppi riemusta kattoon huutaen "I'm so excited about our vacation to Disney!!! I cannot wait to go there with you!" Hosttyttö oli aika down, kun sai kuulla, että en ole enää joulukuussa täällä heidän luonaan.. Alettiinkin sitten miettimään, että tulisin heidän seurakseen Disney Worldiin joulukuussa- saa nähdä onnistuuko, mutta olisin erittäin innoissani näistä suunnitelmista!

Mun pitäisi saada lentotiedot ensi viikon lopussa - sitä seuraavan viikon alussa.. Olen käynyt kurkistamassa accountiani joka päivä useaan otteeseen, koska jotenkin se lentojen varmistuminen tarkoittaa, että olen oikeasti täältä kohta tulossa kotiin! Olen myös kirjoitellut muistilistoja asioista, joita pitää vielä tehdä. Program completion form on hoidettu, joten CC:n kanssa olen sujut lentoja lukuun ottamatta. Tili pitää sulkea heinäkuun lopussa, vähäinen vaatevarastoni pitää käydä läpi poisheitettävien vaatteiden varalta, jäähyväislahjoja- ja kirjeitänikin voisi alkaa miettimään.. Scrapbook-kansiot pitäisi saada valmiiksi ennen Suomeen tuloa, ja kaikki yliopistoasiat tulee hoitaa täältä käsin. Ja se kämppä! En olekaan täällä hehkuttanut, että tulen muuttamaan Kuopioon "isosiskoni" kanssa. Olen NÄIN innoissani ensimmäisestä omasta kämpästä! Seuraavan vuoden opiskelun määrästä en sitten ihan niin riemuissani olekaan, mutta pakko jaksaa jos haluaa unelmien toteutuvan. Yliopistoasioiden lista onkin melkoisen pitkä, varsinkin verrattuna näihin au pair-vuoden lopun juokseviin asioihin. Toivottavasti en unohda mitään olennaista, elokuussa kun luultavasti olen niin pökerryksissä etten muista edes omaa nimeäni. Varattiin myös loma Williamsburgiin viimeisille päivilleni (literally, koska lomamme alkaa heinäkuun viimeinen päivä ja loppuu elokuun 4., ensimmäinen mahdollinen lentopäiväni on 5. ja viimeinen mahdollinen 7...) joten en ehdi pakkaamaan / hoitamaan pankkiasioita viimeisellä viikollani.

Vaikka siihen kotiinpaluuseen onkin vielä se 50 päivää, olen jo alkanut kunnolla valmistautumaan siihen- ihan vain siksi, että, että hoidan yleensä kaiken viime tipassa (mites olisi se "pakkaan USAan muutama tunti ennen lähtöä Helsinkiin", hups!) ja tällä kertaa aion yllättää itseni hoitamalla asiat reippaasti ennen deadlinea. Se Lady Gagan outfit on kyllä vielä tilaamatta, täytyy kunnostautua tässä asiassa ensi viikolla!

Viikko Connecticutin sielunsiskon näkemiseen! Cannot wait!

days 310 and 311

Tämä ilta ei ollut mun ilta. Myöhästyin kettlebells-tunnilta, en saanut kuvia muistitikulle eikä PNC points päästänyt kirjautumaan sisään. Kahvakuulat vaihtuivat core fusion-tuntii, kuvien suhteen luovutin ja pointseihin pääsin lopulta kirjautumaan raivokkaan näppiksen hakkailun tuloksena.. Tänään(kään) ei muuten tapahtunut mitään erikoista, oltiin laiskoja koko päivä. Eilen hosttyttö kävi leikkauttamassa hiukset polkkamittaisiksi, joten huristeltiin sitten hostpojankin hiukset lyhyemmiksi.

Itse olen Janiikan innoittama alkanut seuraamaan Army Wivesia, seitsemän jaksoa takana ja vasta kolmannessa herkistyin! Loppuaika meneekin näitä jaksoja kuroessa, vaikka pitäisi sen private practisenkin uusimmat kaudet katsoa!

Pitäkää peukkuja huomisen säälle, pakko nimittäin päästä ruskettumaan! Alkaa jo kyllästyttämään tämä laiskottelu sisällä: D

päiväunet

Laitoin 1,5-vuotiaan päiväunille, jolloin 5,5-vuotias ilmoitti, että hänkin menee nukkumaan. Viiden minuutin päästä oli oudon hiljaista pientä supatusta lukuun ottamatta.. Tarkastuskierroksella selvisi, että hostneitini oli sniikannut itsensä hostpojan huoneeseen! Siellä he sitten yhdessä virnuilivat, kunnes ilkeä au pair laittoi käytäntöön uuden päiväunimääräyksen.

Jokos sitä sitten laittaisi päivävaatteet ylleen? Näh, katson mieluummin telkkaria.

kesä

Vieläkin yökkäreissä, eikä kiire mihinkään. Se on pojjaat kesää se.

day 309

"Roosa, Roosa" kajahtaa hostpojan suusta vähän väliä. Viimeisin "Roosa, Roosa" kuului kun tulin kotiin salilta, meinasi itku tulla, kun iski tajuntaan, että kohtahan täältä lähdetään. Vaikka kotiinpaluuta odotankin, tulee näitä pieniä riiviöitäni ikävä. Niitä spontaaneja haleja, suloisia sanoja, väänneltyjä naamoja ja aitoja hymyjä. Varsinkin niitä. Ja niitä hetkiä, kun lapsi juoksee kädet ojossa syliin ja nojaa olkapäätä vasten, kääntää kasvot itseään kohti ja antaa pusun!

Ps tänään oli sellainen "ei tehdä mitään"-päivä. Istuttiin telkkarin ääressä lounasaikaan asti yökkäreissä, sen jälkeen hoksattiin, että kappas vaan kohta on hostpojan päiväuniaika. Kärräsin poikaa polkupyörän kyydissä, kunnes pää putosi rintakehää vasten. Loput iltapäivästä käytin hosttytön viihdyttämiseen ja illan kettlebells-tunnilla hikoiluun (saan siirtyä painavempiin kahvakuuliin!). Päivä on ohi, ja maanantaista selviäminen tarkoittaa aina sitä, että kohta on viikonloppu!

days 306, 307 and 308

Ihana viikonloppu takana! Tekemistä riitti, joten menossa olin melkein koko viikonlopun, harmi vain että nämä pari viikonlopun päivää menevät viikonpäivien kulkuun nähden aivan liian nopeasti..

Perjantaina nimittäin lähdettiin koko perhe, sekä saksalainen ystäväni Franzi kyytiin napattuna kohti Hagley-museon ulkoilmatapahtumaa, joka suomeksi sanottuna oli funnel caken ja eväiden syöntiä kunnes ilotulitusshow alkoi. Meillä oli kyllä ihan hurjan kivaa! Pelleiltiin, nautittiin auringosta ja ihan vain nautittiin sekä pidettiin hauskaa..

(koska unohdin kysyä Franzilta, että saanko julkaista hänestä muitakin kuvia kuin tuon yhteiskuvamme, niin saatte nyt tyytyä kuvaoksennukseen MINUSTA, hah)

täällä valmistaudutaan jo itsenäisyyspäivään!

Lauantaina sain aamupäivän vapaaksi, ettekä ikinä usko miten ihana tunne on tietää, että ei tarvitse herätä aamulla lasten takia. Se, että vaikka herää aikaisin, herää minun takia, ei kenenkään muun. Aika itsekästä, mutta au pairina ollessa joskus kaipaa sitä, että ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Anyways, yritin tuossa myös sanoa, että pääsin siis salille ihan yksin ja rauhassa, mikä luksusaamu se olikaan! Iltapäivä menikin sitten juostessa paikasta toiseen, ja ilta hostisän siskontytön graduation partyissa.. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan sulkapalloa, mikä pelasti muuten melko tylsähköt partyt! Sulkapalloa on kyllä pakko taas päästä pelaamaan ihan kunnolla. Täällä ei muuten asuilla koreiltu graduation pirskeissa; olin ainut mekkoon pukeutunut! Olo oli hieman ylipukeutunut, varsinkin kun olin hieman sutinut meikkiä naamaan ja taisin olla siinäkin suhteessa ainoa laatuani:D

Tänään heräilin taas aikaisin skypettelemään perheen ja suvun kanssa, veljellä kun oli rippijuhlat.. Siinä sukulaisten kanssa jutellessa iski sellainen "minäkin haluan olla tuolla"-olo, mutta muistuttelin sukulaisten lisäksi itseäni siitä, että enää noin 50 päivää kotiinpaluuseen. Toisaalta, parin tunnin päästä olin valmis itkemään sitä, että kotiinpaluu on noin 50 päivän päässä:D Tänään meillä oli siis myös au pair-tapaaminen. Tällä kertaa saimme kokea äärimmäistä rentoutusta water tubingin muodossa (ei hajuakaan mitä hemmettiä ne rinkulat ja niillä lilluminen on suomeksi..). En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun sai maata rinkulan päällä auringonpaisteessa virran kuljettama.. Ah ja ihanuus. Tapaamisen jälkeen lähdin Franzin luo (ne asuu kartanossa! Oikeasti, kartanossa. Sellaisen talon haluan isona!) vaihtamaan vaatteet päivällistä varten.. Eksyttiin pienelle ostosreissulle, eikä se sushi-päivällinenkään mistään halvimmasta päästä ollut, että sinne meni mun kuukauden käyttörahat: D No ei sentään, mutta vähän piti omaa peppua potkia. Onko huomenna pakko työskennellä? Oli taas niin kiva viikonloppu, että en soisi sen loppuvan laisinkaan!

PS jos joku oikeasti luulee, että mulla on noin iso haba niin sorry, se oli vain lavastusta:<

days 303, 304 and 305

Sanan kuuma merkitystä en täysin ymmärtänyt ennen Amerikkaan saapumista.. Nimittäin täällä on ollut kuuma.

Tämä viikko on ollut ja tulee olemaan yksi USAn vuoteni kiireisimmistä, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että emme ole kuin makoilleet altailla.. Silti, kiireistä on ollut! :D

Tiistaina nimittäin makoiltiin altailla tarkoituksenamme ruskettua.. Olen jo päässyt normaalivalkoisen puolelle! :> Tiistai-iltana viihdyttiin karnevaalissa, juostiin hosttytön kanssa laitteesta toiseen ja välissä syötiin funnel cakea. Viiden minuutin kotimatkalla naurettiin, mutta kotipihassa jo melkein nukuttiin.

Eilen makoiltiin altailla, hosttytön kanssa leikittiin hippaa altaassa. Sääntö kuului, että au pair ei saa ottaa kiinni eikä liikkua liian nopeasti. Kuka arvaa ken voitti? Illalla katsoin hostien kanssa The Tourist-leffan, mistä tykkäsin kovasti, vaikka hostisä viisaana arvasikin juonen ääneen ensimmäisen minuutin jälkeen.

Tänään ei sentään makoiltu altailla, vaan pelkästään lilluttiin niissä. Johonkin se päivä meni, vaikka ei me edes hirveästi mitään tehty.. Illalla oli pakko päästä lähifarmille jätskille, vaikka myrskysikin. Rakeet olivat pikkurillin kynnen kokoisia, mutta onneksi sitä kesti vain kymmenisen minuuttia. Ainakin vähän viilenee!

Olen muuten tällä viikolla joutunut urheilemaan yksin, koska hostäiti aloitti dieetin personal trainerin avustuksella, eikä hän saa enää tehdä perinteistä viikkorutiiniamme liikunnan suhteen.. Tylsää:< Huomenna yritän kyllä päästä taas juoksentelemaan! Harmittaa vain, että iltaisin olen niin kamalan poikki, että en jaksaisi tehdä yhtään mitään. Ehkä se taas tästä, jos meitä piinannut helleaalto vain suostuisi matkata viileämmille seuduille hetkeksi..

hemmetti

Kiitos Microsoft, kiitos. Skype ei toimi. Eihän sitä olisi tarvittukaan.. Jos se ei saakeli sunnuntaina toimi, niin kuolen.

days 298, 299, 300, 301 and 302

Miten nää päivät viilettää ohi maantiekiitäjän nopeudella.. 300 päivääkin tuli näköjään täyteen, enkä edes huomannut.. Joudun taas tekemään pikakatsauksen viime päiviin, koska olen ollut kiireinen, ja tulen olemaan kiireinen. Tällä hetkellä vastauksia odottavat yksi inbox-viesti ja kolme sähköpostia, skypeen on varattu pari aikaa ja tänne blogiinkin on kiva itsestään ilmoitella, joten joudun tekemään näitä tylsiä pikapostauksia.. (anteeksi niille, jotka tunnistavat itsensä rästihommistani, vastaan mahdollisimman pian..)

Torstai: Normipäivä, koska en muista siitä mitään.. Eikun! Torstai oli se ihanin päivä viikkoihin (lomaa lukuunottamatta)! Uimatuntien jälkeen tulin kotiin, juoksin alakertaan vaihtamaan itseni bikineihin, hain saksalaisen Andrean kyytiin ja ajelin hänen kanssaan takaisin health clubille. Lilluimme altaissa puolisentoista tuntia jutellen niitä näitä, minkä jälkeen kävimme vielä lähifarmilla kotitekoisilla jätskeillä. Parasta jäätelöä, mitä Amerikasta saa, ja vieläpä viiden minuutin päässä..

Perjantai: Tämä oli kai se peruspäivä, paitsi, että babysittasin illan ja pakkasin viikonloppua varten..

Lauantai: Kävimme aamulla urheilemassa, iltapäivän hengasimme kotona ennen junalle lähtöä. Olimme myöhässä (en ole koskaan ollut yhtä hermostunut: D), mutta niin oli junakin. Kiitos siis ylemmille voimille (tai hitaalle junakuskille) siitä, että ehdin junaan, Phillyyn ja A-C:n luo! Kävimme illalla perinteisesti Broad Axessa syömässä, ja pelailimme hauskoja lautapelejä.

Sunnuntai: Suuntasimme aikaisin aamusta Nyciin, jossa A-C johdatti minut Broadwaylle (yllätyssynttärilahjani)... Hän oli ostanut meille liput Billy Elliotin näytökseen! Tarvitseeko edes sanoa, että kyllä, se oli mieletön. Seuraavana Broadway-listalla komeilevat Mamma Mia ja How To Succeed In Business Without Really Trying. Onnistuin saamaan jonkin oudon pöpön viikonlopun aikana, joten sunnuntai-iltana teki mieli itkeä nieleskeltäessä, niin paljon kurkkuun ja korviin sattui! Onneksi suihku ja lääkkeet auttoivat.. Katsoimme illalla vielä MTV:n movie awardsien lopun sekä Teen Wolfin pilotin, pakko kai sitä on alkaa seuraamaan, koska se pääheppu on niiiiiiin söpö.

Maanantai: Oli aika palata kotiin, väsyneenä ja kurkkukipuisena, mutta päivästä tulikin ihan mieletön. Läksin hostäidin kanssa iltapäivän puolella health clubille ottamaan aurinkoa, minkä lisäksi päädyimme juttelemaan uima-altaassa parin au pair-kaverini kanssa. Näitten aurinko (heh heh) on muuten todella petollinen! Tänään ei ensinnäkään ollut kuuma päivä, eikä aurinko edes paistanut kunnolla, mutta sain silti rajat alle tunnin auringonotosta.. Voisi jopa sanoa, että hieman paloin joistain kohdista.. Siis minä, johon aurinko ei ikinä tartu, tai jos se tarttuu niin koko päivän auringonotosta ja väri on kauniin kirkkaanpunainen! Oon jo nyt ruskettuneempi kuin Suomessa vietettyjen kesien aikana yhteensä. Iltakin oli muuten huippu! Sain viettää laatuaikaa hostlasten kanssa, meillä olikin sitten ihan mielettömän hauskaa. Leikittiin basementissa 1,5 tuntia, jonka jälkeen siirryttiin yläkertaan leffan ääreen söpöstelemään. Loppuillasta päätin vielä vähän urheilla, joten hyppäsin juoksumatolle ja oikeasti juoksin. Minä, joka vihaan juoksemista. Minä, joka jaksoin ennen juosta kaksi minuuttia, minä, joka vihaan coopereita ja naisten kymppejä ja kaikkea juoksuun liittyvää. Juoksin viisitoista minuuttia ja olisin voinut vielä juosta enemmänkin. This is big for me! Oikeasti, olin niin iloinen, innoissani ja ylpeä itsestäni sillä hetkellä, kun painoin stoppia ja tajusin, että juoksin viisitoista minuuttia. En mitään huimaavaa vauhtia juossut, enkä tosiaan sitä viittätoista minuuttia enempää, mutta silti, se on iso juttu minulle! Olen ollut niin rapakunnossa, että hädin tuskin jaksoin juosta kolme minuuttia, joten muutosta on oikeasti tapahtunut. JEE tämä päivä oli mieletön. Tälläisinä päivinä kotiinpaluu tuntuu uskomattoman vaikealta tehtävältä.

days 296 and 297

Kesäkuu on täällä! Kesäkuu. Kaksi kuukautta kotiinpaluuseen! Viime päivinä olen kokenut sekä valaistumisen, ilon ja kauhun tunteita. Valaistuin rematch-kokemuksestani sekä sen synnyttämistä tunteista, koin iloa kotiinpaluun lähenemisen aiheuttamista tunteista sekä kotiinpaluuseen liittyvistä jutuista sekä kauhustuin siitä, että kotiinpaluuseen on oikeasti enää se kaksi kuukautta. Vastahan oli elokuu ja suomikopla seikkaili training schoolissa, vastahan oli Halloween, ensilumi, joulu, Seattlen loma, muutto, Ellan ja perheen visiitit, pääsiäinen, Floridan loma, synttärit.. Ja nyt on kesäkuu. Välillä tuntuu, että päivät eivät lopu koskaan, välillä taas tekee mieli huutaa STOP ja pysäyttää aika hetkeksi. Odotan kotiinpaluuta kuin kuuta nousevaa, mutta nään jo nyt unia kuinka itken koko kahdeksan tunnin lentomatkan kotiin (näin myös unta, jossa lento jouduttiin perumaan itkemiseni vuoksi). Oudointa on kuitenkin se, että vastahan olin baby au pair, joka opetteli dimen ja viisisenttisen eroja, mutta nyt jakelen neuvoja muille, täyttelen kotiinpaluulappuja ja stressailen pakkaamisesta. Ei tätä voi uskoa.

Eipä tänne muuta, helleaalto on pitänyt meitä otteissaan ikuisuuden, eikä loppua näy ainakaan tällä viikolla.. Eilen ja tänään olemme siis viettäneet aikaa sisällä ja salilla, onneksi huomenna on sentään uimatunnit, joten emme ihan tylsisty.

Hauskaa kesäkuuta kaikille! Can't wait to see ya all in a couple of months!

PS I really feel like writing in English again.. Maybe just a couple of blog posts? Please?