yöeläin

Se tapahtuu joka ilta kymmenen ja yhdentoista välillä. Sammutan yövalon ja painan pääni tyynyyn- PUM, aivoissa alkaa surista. Surisurisuri, huoneeseen ripotellut to do-listat huutavat täyttämistä ja pään sisällä muodostuvat blogikirjoitukset vaativat paperille pääsyä. Perhana. 22.05. laitan yövalon päälle ja kirjoitan muutaman asian muistiin.

"muista varata Disney worldin lippu"

"muista sopia mallille meno Franzin kanssa"

"soita delfiini-tyypeille"

Sammutan valon ja painan pään uudelleen tyynyyn. Surisurisuri. Blogikirjoitukset hahmottuvat mielessä. Loistokkaat, lennokkaat, hauskat blogikirjoitukset- kaikkea muuta kuin "tänään vaihdoin kolme vaippaa ja sanoin ei viisitoista kertaa"-tyyliset blogikirjoitukset. Uudet ideat sinkoilevat aivojeni yleensä kovin kumisevassa tyhjyydessä, ei kai auta kuin kirjoittaa niitä ylös.

22.13. laitan yövalon päälle ja kirjoitan blogikirjoitusten ideoita ja alkuja.

22.17. Valo pois päältä, ja pää tyynyyn.

Surisurisuri.

Vaihdan asentoa. Vaihdan uudelleen. Käännän tyynyn. Katson kelloa: 22.23. Makaan turhautuneena ja toitotan mielensisäisesti "rentoudu, älä ajattele mitään, rentoudu, nukahda". Kuinka turhaa.

Surisurisuri jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu.

Tätä kestää sen tunnin verran, sen jälkeen lopetan ideoiden suodattamisen paperille, suljen silmät ja turhautuneena pakotan itseni uneen.. Aamulla väsyttää ja torkku on kova sana, niinkin kova, että pukeutuminen ja hampaiden pesu tapahtuu parissa minuutissa. Miksi, oi miksi minun pitää olla henkeen ja vereen yöihminen?

PS Monen pohdinnan tuloksena aloitan syömään rautaa ja vitamiineja, kunhan liian kalliiseen troppikauppaan ehtisi, tai edes sinne Walgreensiin asti.. Minähän en siis lisäravinteisiin usko, mutta nyt on pakko niitäkin kokeilla.