Kuinka viikot voivat hujahtaa ohi toinen toistaan nopeammin?
Tämä oli se kuuluisa backwards-viikko. Käsistä tippuivat niin lelut, ruokapaketit kuin puhelimetkin- host äidin siihen malliin, että uusimaan jouduttiin. Tällä viikolla myös hikoiltiin- erityisesti tiistain kickboxingissa ja torstain sweat-tunnilla. Kaksi tuntia, jotka päätyvät kalenteriini varatuiksi. Tuloksia kehiin! Tällä viikolla saimme lasten pääsiäiskuvat, minäkin omat kappaleeni. Ovat kovin suloisia. Perjantaina vietin melkein koko päivän lasten kanssa, ja olin vakaasti päättänyt olla ensimmäisenä autojonossa tyttöä hakemassa, joten istuimme host pojan kanssa autossa tunnin ja vielä kymmenen minuuttia päälle. Olipa tyttö kumminkin tyytyväinen, kun kerrankin "I got to be called first!". Lauantain pilates-tunti oli hauska, ei edes tuntunut treeniltä kun sai nauraa niin paljon. Ja kuinka se rentouttikaan! Tänään kärsin pienimuotoisesta paniikkikohtauksesta, kun en meinannut saada ketään puhelimen päähän ja au pair-tapaamiseen lähtö häämötti parin tunnin päässä, eikä itselläni mitään käsitystä reitistä. Backwards-viikosta huolimatta selvisin, eikä edes tarvinnut itse löytää perille. Sain jopa esseen valmiiksi. Se kemian ykköskurssi on vieläkin vähän kesken, mutta into ja himo lukea on suuri, joten eiköhän sekin saada listalta pian pois.
Haluaa opiskella! (kysykää uudelleen syyskuussa, vahva veikkaus on, että vastaus on muotoa ei halua opiskella!)
Nyt kamppailen itseni kanssa, sillä uni olisi viisaampaa kuin kemia. Entä jos ihan vain vähän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti