Olen tässä surffaillessani kuunnellut repeatilla Bieberin babya (kadun tämän tunnustamista jo nyt) sekä erään huipun linkittämää Haloo Helsingin biisiä, joka koskettaa syvältä! Tiedättekö ne hetket, kun tuntuu, että maailma mullistuu, ymmärtää elämää paremmin ja on vain jotenkin niin filosofinen olo? Koin sellaisen hetken kun kuuntelin tämän biisin ensimmäistä kertaa. Toisen samanlaisen, mutta silti niin erilaisen hetken koin tänään kun katsoin hostien kanssa American Idolia ja Lee Dewyze lauloi. En tiedä miksi, mutta pieni filosofistinen ihmettelijä sisälläni kokee näitä mullistavia hetkiä aina silloin tällöin.
Anyways, tässä siihen Haloo Helsingin lauluun sanat:
Nyt hihnalle laukku
ja viimeinen kuppi naamaan
Kohta pilvien päältä
voin muistaa tämän maan
Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa
Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Mä oon kujia kulkenut
jäljessä lapsien parvet
Niiden silmissä iloa
ja kovan elämän arvet
Sydän huutamaan jää joka hetkeen
mutta tartun niihin muistoissa
Vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa
Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Ja ei, en ole surullinen vaan oikeasti tosi onnellinen. Sanoin tämän siksi, että en osaa päättää antaako tuo laulu surullisen vai onnellisen kuvan.
Hauskaa sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti