ikävä

Se on se tunne, kun huomaa kaipaavansa euroja. Salmiakkia. Lakritsia. Perunamuusia ja savustettua lohta lauantaina. Lihapataa sunnuntaina. Omaa vaatehuonetta. Saunaa. Kinastelua parhaista karkeista. Äidin tekemiä hedelmälautasia sohvalla nautittuna. Omaa työpöytää. Mummulaa. Mummun sämpylöitä. Kummilapsia. Sitä ettei koko ajan tarvitse harrastaa small talkia vaan voi vain olla hiljaa. Patiota ja suihkulähdettä. Perunamaata. Pyörää. Ystävien naurua. Pannuhuoneeseen juoksemista 30 asteen pakkasessa (no okei tätä ei ole ikävä). Ruisleipää. Jauhelihakeittoa. Koulua. Suomea.

Äitiä. Isiä. Veljeä. Ei mulla muuten, mutta tänään oli raskas päivä. Heräsin superväsyneenä, lapset kiukutteli, kaikki kiukutteli, satoi ja joogassakaan ei mennyt niin hyvin kuin viime kerralla. Ja jalkakin vihoittelee. Onneksi pääsen kohta toiseen joogaan, ehkä se auttaa.

Onneksi torstai on vain kerran viikossa.