day 188- moving day!

Hei hei hei Delawaren suunnalta!

Vau mitkä pari päivää takana.. Nukkumaanmeno ja unfinished unpacking vielä kolkuttelevat tämän illan suunnitelmissa, joten yritän kertoa teille pikaisesti pitkähköt muuttopäivän tapahtumat!

Lauantaina siis koitti pari viikkoa odoteltu muuttopäiväni. M koputteli aamulla oveen hädissään, hän kun oli yöllä unohtanut tulla mun viereen nukkumaan.. Sanoin, että no worries, pötkötellään nyt yhdessä! Siinä sitten jutskailtiin ja makoiltiin sängyssä, kunnes lähdettiin vähän leikkimään muiden kanssa. Parisen tuntia käytin skypettelyyn, viimeisiin pakkauksiin ja huoneen siistimiseen kunnes melkein tasan kahdeltatoista uusi host äitini lapsineen saapui entiselle kotiovelle. Sain heiltä vaaleanpunaiseen apinapaperiin käärityn pienen lahjan (joka myöhemmin paljastui Trader Joe'sin sydänsuklaatryffelirasiaksi. Hahah mikä sanahirviä) Hetki juteltiin, jonka jälkeen halasin lapsia hyvästiksi (ja ehkä itkin vähän, koska A toisti "I will miss u a lot", J ei meinannut päästää irti, M itki äitinsä sylissä ja L sanoi "don't hug me" :D) ja pakkauduin tavaroideni kanssa autoon. Otimme suunnaksi King Of Prussian lounaan merkeissä, pienten eksymisten ja lennokkaiden keskustelujen jälkeen sinne jopa löysimme ja saimme masutkin täyteen. Kierreltiin vähän kauppoja, ja minä ehdin jo hätääntyä, että tuleekohan tästä mitään kun Michael Korsilla host äitini halusi sovittaa vaatteita ja jäin sitten yksikseni kahden pienen lapsen kanssa niiden laukkujen ja aurinkolasien keskelle.. Taisin muutaman kerran ajatella, että jos tästä selviän, niin selviän mistä tahansa:D (välikommenttina kerrottakoon että uudet hoidettavani ovat 5-vuotias tyttö ja 1v 4kk poika, joka on sekä vilkas että temperamenttinen..) Pakko muuten kertoa teille hauska juttu, joka sattui Korsin liikkeessä.. Yhdessä vaiheessa host poikani nappasi hyllystä clutchin ja oli työntämässä sitä suuhunsa, joten obviously nappasin clutchin pois ja sanoin, että näitä ei laiteta suuhun. Siitäkös herra hermostui ja alkoi vääntämään itkua, johon eräs myyjä "hän ei näytä kovin iloiselta, pitäisikö sinun huolestua". Oli melko lähellä etten nauranut päin naamaa.. (anteeksi vain). Mutta hei! Koska olen vielä elossa, selvisin Korsilla koetuista tuskanhetkistä! Pakko vielä mainita sekin, että kuulin myöhemmin (vahingossa), kun host äitini kertoi puhelimessa host isälleni, että "..se Korsin liikkeen raskaana oleva myyjä oli erittäin vaikuttunut Roosan lastenhoitotaidoista, ja kyseli että mistä tuollaisia aarteita saa" HAHAHA eipä tainnut nähdä tuskaisia ilmeitäni ja otsallani vieriviä hikikarpaloita, kun yritin pitää laukut sekä lapset ehjinä.. Enivei, näyteikkunashoppailujen jälkeen otimme suunnan kohti kotia! Yritimme käydä Trader Joe'silla, mutta literally parkkipaikalla ei ollut yhtään parkkipaikaa vapaana, joten luovutimme sen suhteen ja ajoimme suoraan tänne uuteen USAn kotiini.. Hetken aikaa leikittiin ja juteltiin (kaikkien kymmenen matkalaukkuni sisäänkantamisen jälkeen), kunnes pääsin valitsemaan huoneeni. Host tyttö kiltisti näytti kummatkin vaihtoehdot, joista päädyin (obviously) ihanaan VAALEANPUNAISEEN basementin huoneeseen. Ja nyt en yhtään liioittele kun sanon, että tämä on täydellisen ihana USA kodin huone minulle! Kokolattiamatto on vaaleanpunainen, seinät ja katto (myös vessan) hennon vaaleanpunaiset, vaatehuone on iso, vessassa kaksi allasta (:D) ja kaiken lisäksi se on vielä yhteydessä tähän huoneeseeni! Täydellistä! Niin ja sanoinko jo, että minulla on jääkaappi huoneessani? :D Plus täällä basementissa on valtava televisio, guitar hero, wii, ja kirsikkana kakun päällä hieromatuoli.. Lokoisat oltavat, huh? Taisin vähän eksyä aiheesta, palataanpa takaisin päätielle! Huoneeseen rakastumisen jälkeen ehdin olla hetken aikaa lasten kanssa basementin leluvuoren keskellä, kunnes host isä saapui kotiin. Meinasi pistää naurattamaan, kun host isä oli hakemassa autostaan tavaroita, mistä pieni herran temperamenttinen ei oikein tykännyt ja päätti sitten pistää itkuksi ja kavuta syliini ja vihdoin isänsä tultua sisälle painautui olkaani vasten eikä meinannut mennä isänsä syliin. Eipä nämä pienet amerikkalaiset kiinny ihmisiin nopeasti? Itkujen jälkeen host vanhemmat laittoivat lapset petiin, minkä jälkeen söimme yhdessä päivällistä. Päivällisen jälkeen linnottauduin rättipoikkiväsyneenä huoneeseeni, ja onneksi onneksi onneksi Connecticutin sielunsiskoni ilmestyi Skypeen kuuntelemaan erittäin sekavia tunteidenpurskauksiani. Purin tavaroita (väsyneenä) taktiikalla "vielä yksi", joten pääsin nukkumaan vasta puoliyön maissa.. Ja sittenkin purettavaa jäi vaikka millä mitoin, nice.. Summa summarun, muuttopäivä sujui hienosti ja perhe vaikuttaa ihanalta, toivottavasti seuraavista kuukausista tulee even better kuin ensimmäisestä puolivuotisestani!