home sweet home

Olen todellakin kotona! Tämä viikko on ollut yhtä kiirettä, eikä ne kiireet siitä mihinkään katoa. Olen ehtinyt siivoamaan huoneeni ja vaatehuoneeni (heitin pois neljä jätesäkillistä tavaraa, huhheijaa!), kuokkimaan pottuja perunamaalta, käymään mustikassa (saalis oli surkea), viettämään yön henkisten sisarusten luona, pelaamaan Amerikanpokkaa, näkemään serkkua (kummia) lapsineen ja joitain muitakin sukulaisia sekä syömään paljon ruisleipää, karjalanpiirakoita ja lakritsia. Suomessa on kylmä, mutta silti kaunista. Huomenna lähden kavereiden vuokraamalle mökille, jossa pidetään hauskaa ja nautitaan kesän viimeisistä rippeistä! Pöydällä odottaa vielä iso pino papereita ja muita juttuja, jotka pitää mennä läpi, ja kohta pitää alkaa pakkaamaan Kuopiota varten.. Kyläläiset pysäyttelevät ja kyselevät, että joko on ikävä sinne Amerikanmaalle- ja rehellisesti saan sanoa, että ei ole. Ainakaan vielä. Tai no- hosteja kyllä kaipaan vähän.. On tässä viikon mittaan surrannut päässä (hienoja) ajatuksia vaikka millä mitalla, mutta enhän niitä ole tänne ehtinyt käydä raapustamassa, saati sitten paperille..

Jet lagia minulla ei muuten ollut, heräsin sunnuntaina kahdeksalta ja siitä lähtien olen hyvin päässyt Suomen rytmiin- osittain siksi, että olen tietoisesti mennyt oikeaan aikaan nukkumaan ja herännyt sitten aamulla kahdeksan-yhdeksän maissa. Ome huone on ihana, oman perunamaan potut herkullisia ja vaikka stressaankin jo syksyä aivan liikaa on tällä hetkellä jotenkin tosi hyvä olla. En ehdi tylsistymään, kun on koko ajan menoa, eikä missään vaiheessa ole ollut mitään "Suomi on paska maa"-angsteja. Tämä blogi jää luultavasti tähän, mutta olen jo perustanut uuden, sen osoite pärähtää tänne tässä lähiaikoina.. Ehkä sellaisen au pair-vuoteni-postauksen kera. Ehkä. En tiedä, mitä tuosta vuodesta enää sanoisi. Kasvoin, näin, koin, sain ihania ihmisiä elämääni. En antaisi sitä vuotta pois mistään hinnasta, ja vaikka Cultural Care onkin joskus ihan paska, au pairin homma joskus ihan paskaa, osa hostperheistä joskus ihan paskoja, ja vaikka joskus kaikki onkin ihan syvältä en kadu hetkeäkään sitä, että lähdin au pairiksi. Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Lähtekää tekin- mutta valitkaa perhe huolella, ja pitäkää kiinni oikeuksistanne. Nähkää, kokekaa ja muistakaa, että kyllä se kotiinpaluukin vielä koittaa:>

Noh, laitanpa sen bloginkin osoitteen.. En tiedä milloin aloitan sinne kirjoittamisen, mutta kyllä se tässä syksyn mittaan pärähtää käyntiin! Elokuu vaan on yhtä haipakkaa- taidan olla kotona yhteensä viikon päivät.. Tässä se siis:  http://roosalautanen.blogspot.com/. Siellä nähdään! Tämä oli nyt tässä. Kiitos teille, jotka jaksoitte mukana, teille, jotka jätitte puumerkkinne ja teille, jotka auttoivat jaksamaan niistä huonoistakin hetkistä. Kiitos.

PS En onnistunut saamaan Calin quarteria, joten Anne otan suhun yhteyttä tässä joskus, jos oot vielä halukas luopumaan siitä quarteristas! :>

home

I'm home!

Lento USAsta Lontooseen meni mallikkaasti, katsoin kolme leffaa ja sitten oltiinkin jo perillä (oli muuten maukasta vallata kaksi paikkaa, tyynyä ja peittoa, koska se lento ei todellakaan ollut crowded). Lontoossa kiertelin kauppoja kunnes oli aika siirtyä koneeseen.. Suomalaiset kyllä muuten erottaa muunmaalaisista, ja hetken aikaa vähän ahdisti kun sitä suomea kuului joka puolella englannin sijaan:D Toisen lennon käytin sitten nukkumiseen, kun siinä vaiheessa jo vähän väsytti.. Viimeiset puoli tuntia käytin minuuttien laskemiseen, sekä metsien ja peltojen katseluun. Ah sitä kotoista tunnetta, minkä nuo maisemat saivat aikaan! Kentällä selvisi, että yksi matkalaukuistani on teillä tietämättömillä, joten sain sitä asiaa alkaa hoitamaan ennen kuin viimein pääsin ulos ovista, joiden ulkopuolella odottivat äiti, isi, veli ja ihana Ella kyltin ja kameran kera! Pysähdyttiin kotimatkalla Riksun ABC:llä, koska mulla oli huutava nälkä:D Kotiin saavuttiin yhdentoista maissa, ja voi mikä yllätys täällä odottikaan! Avasin oven ja näin valtavan lakanan, jossa luki 'Tervetuloa kotiin Roosa' ja samassa hetkessä mun ihanat "sisarukset" hyppäsivät eteeni huutaen "YLLÄTYSTÄ". Olin ihan monttu auki enkä honestly muista siitä hetkestä hirveästi: D Olin vaan niiiiin onnellinen etten tiennyt mitä sanoa!

Yön edetessä vielä syötiin lisää (ruisleipää!), juteltiin ja ihmeteltiin painavia laukkuja.. Sisarusten lähdettyä kävin vielä suihkussa ja juttelin äitin kanssa kunnes viimein puoli kolmelta kömmin vällyjen väliin.. Tänänä heräsin sitten kahdeksalta, ja koska en saanut enää unta hyppäsin pikkuveljen viereen ja herätin sen katsomaan Lilo&Sticthiä mun kaa:D Syötiin myös aamupalaa, ja odotettiin, että porukat heräis.. Loppupäivä menikin sitten hurjan nopeaa.. Kummi kävi nuoremman poikansa kanssa, seuraavaksi ovella odotti sukulaisperhe ja sainpa vielä nuorimman "pikkuveljenkin" isosiskon kanssa meille. Yhdessä hetkessä olikin jo taas ilta! Uskomatonta, että olen ollut Suomessa vasta 30 tuntia.. Kuinka outoa, että au pair-vuosi on ohi, ja kuinka ihanaa, että olen taas kotona. Ei tätä voi sanoin kuvailla, toisaalta tuntuu, että en ole päivääkään ollut poissa vaikka elämä täällä onkin jatkunut normaaliin tapaan. Ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja ystäviä, ja ihanaa ihan vain olla kotona!

I'm coming home

Tällä hetkellä liitelen tuolla jossain Atlantin yllä, joko vollottaen tai omaa pientä ruutuani tuijotellen. Ihan ihan kohta olen kotona. Ihaan otin tietenkin koneeseen seuraa pitämään, ja onnetonta piristämään.. Dear Finland, I've missed you! Ja rakkaat, teitä myös;)

at the airport- day 364

Saavuin kentälle noin tunti sitten, hostäitini sekä hostisäni siskon mies ajoivat minut tänne (tarvitsimme lisäapua laukkujen raahaamiseen: D). Sanoin lapsille hyvästit jo hostisän siskon kotona, ja heitä halatessa alkoivat kyyneleet ensimmäistä kertaa virrata poskia pitkin.. Heidän talonsa ohi ajaessa hosttyttö teki käsillään ilmaan sydämen ja siinä vaiheessa itkinkin jo ihan kunnolla.. Kentälle kuitenkin selvittiin ja check-inniin sain ihana brittimiehen, joka kärsivällisesti toisti kaikki kysymykset kahteen kertaan, kun en vaan pystynyt keskittymään:D Hän otti viisumini, ja kysyi kauanko olen ollut Amerikassa. "Vuoden" sai aikaan ihailevia katseita, ja kommentin, että ihan näin by the way Philadeplhiassa käy paljon suomalaisia. Jouduin maksamaan ylimääräisestä laukusta ja ylipainosta 120 dollaria (toinen laukku oli TASAN 32 kiloa, haha, hyvin pakattu, vai?), mutta ei se mitään, koska sain kuitenkin ottaa hemmetin ison käsimatkatavaralaukkuni lentokoneeseen vietäväksi (no okei en edes näyttänyt sille tyypille sitä laukkua..:D). Olen nyt tässä istunut parikymmentä minuuttia I'm coming homea kuunnellen. Itkettää ja naurattaa, olen tyhjä ja samalla innostunut.

Pääsin eilen nukkumaan kahden maissa, joten aamulla väsytti.. Rosa tuli pitämään seuraa iltapäivään asti, joten hosttyttö seuranamme pakkasimme laukkuni loppuun ja siivosimme huoneeni. Se oli niiiin tyhjä. Autio aivan. Avasinpa siinä muuten vielä yhden tukkeutuneen vessanpöntön, ihan näin viimeisen päivän kunniaksi:D Niin se loppuu kuin alkaakin? Hostpoika nukahti syliini, ja hiukset pääsivät letille. Myöhemmin kannoimme hostäitini kanssa tavarat yläkertaan, minkä jälkeen vielä skypetin hetken äitin kanssa ennen kuin otin koneeni, sammutin valot ja suljin oven perässäni.. "Huomenna nähdään" ei vieläkään tunnu todelliselta, ehkä siksi, että olen vielä niin kiinni tässä elämässä ja maassa. En pysty ajattelemaan vielä muuta kuin sitä, että sanoin juuri hyvästit ihmisille, joita en tule näkemään hyvin pitkään aikaan.

Meidän kone on saapunut portin luo, eikä mulla olekaan enää kuin tunti aikaa koneeseen pääsyyn.. Laukku painaa tuhatsata kiloa, mutta ehkä tästä selvitään. Kunhan koneessa on kivoja leffoja niin I'll be alright. Kohta nähdään- ja halataan.

days 361, 362 and 363

Loman loppupäivät, here we go!

Tiistaina heräilimme rauhassa ja lähdimme yhdentoista jälkeen Busch Gardensiin, joka on siis huvipuiston ja eläintarhan yhdistelmä. Tai sellaiseksi sitä kutsuisin:D  Hurviteltiin laitteissa, mutta tietenkin se laite, mihin mää halusin, oli suljettu koko päivän ajan.. Damn it! Muutenkin tuona päivänä melkein puolet laitteista oli ainakin osa päivää suljettuna, harmiteltiin  sitä vielä illallakin.. Lähdettiin huvipuistosta vasta päivällisaikaan, joten ajeltiin sitten parissakin paikassa noutamassa illallista (osa syötiin jo autossa kun oli niin nälkä: D) ja palattiin kämpille sitten vasta seitsemän aikaan.. Suihkujen ja ruokailun jälkeen kello olikin jo yhdeksän, joten siirryin makoilemaan sänkyyn ja pian sainkin hosttytön kaveriksi. Katseltiin videoita mun koneelta, ja naurettiin vedet silmissä Janiikan ja mun pää olkapäät peppu-tanssille.. Hosttyttö myös hoksasi nopeuttaa sitä videota niin, että se oli ihan hilarious, joten saatiin sitten vielä hostäiti kaveriksi katsomaan sitä videota:D Hosttyttö nukahti vasta kymmenen jälkeen useiden ”one more thing”-juttujen jälkeen. Mun hosttytön kanssa on kyllä niin sulosta nukkua samassa sängyssä, kun se kietoutuu kainaloon ja työntää naaman ihan oman naaman eteen. Joudun sitä kyllä yleensä pari kertaa yössä siirtämään oikeaan asentoonkin, kun se aina kääntyy sillai että saan jalat suuhun.. Söpöä kummiski!

Keskiviikkona sain taas nukkua ihan kivan pitkään, vaikka hosttyttö olikin käynyt kerran ilmoittamassa, että kyllä sun nyt pitäis herätä koska tarviin jonkun värittämään mun kaa.. Mumisin, että lepään vielä hetken ja päädyin nukkumaan yli tunnin: D Hups. Mentiin keskiviikkonakin sinne Water Country USAan, mutta tällä kertaa ei jouduttu kuuntelemaan mitään lauluja kun ei ihan kymmeneksi paikalle ehditty. Laskettiin kivoja vesiliukumäkiä, otettiin aurinkoa, syötiin ylihinnoiteltu lounas ja lilluttiin Hubba Hubba Highwayssa (vähän niin kuin lazy river, mutta nopeampi- plus pelastusliivit päällä voit lillua vedessä ihan kokonaan ja ah se on ihanaa). Leikittiin siellä myös junaa, ja vitsi meillä oli hauskaa! Oltiin siellä Hubba Hubbassa varmaan ainakin tunti:D Ehdoton lemppari sen Vanish Pointin lisäksi! Tai no- Big Daddykin oli huippukiva! Se oli sellainen tubeliukumäki, joka oli suht pitkä, kurvitteleva ja nopea! Illalla taas koomailtiin ja taisinpa mennä nukkumaankin jo joskus yhdeksän maissa. Silmät eivät nimittäin meinanneet pysyä auki, kun seitsemän aikaan katsoin lasten kanssa telkkaria:D 

Torstaina eli loman viimeisenä päivänä päätettiin lähteä Kings Dominion-huvipuistoon. Sitä ennen piti kumminkin tehdä pieni pysähdys matkaan, koska hostien piti käydä jollain timeshare-luennolla. Vein lapset siksi aikaa leikkihuoneeseen, mutta ei sitten loppupeleissä ehditty siellä kovin kauaa olla.. Hostpoika nimittäin päätti kakata monster poopit, joten vein hänet autolle ja vaihdoin vaipan, ja heti päästyämme takaisin leikkihuoneeseen hosttyttö ilmoitti haluavansa vessaan.. Hän sitten pissasi vähän pöntön ohi, joten lähdin uudestaan autolle uutta vaatekertaa hakemaan.. Sen jälkeen ei ehditty olla leikkihuoneessa kymmentä minuuttia, kun jo olikin aika lähteä huvipuistoilemaan! Ulkona olikin sitten ihan järjettömän kuuma, joten lähdettiin huvipuistosta jo neljän-viiden tunnin hurvittelun jälkeen. Käytiin Wendy’sissä syömässä ja lähdettiin tien päälle ja vihdoin yhdeksän maissa pääsimme kotiin. Loppuillan oon tässä yrittänyt pakkailla loppuja juttuja ja tehdä muita viime hetken valmisteluja.. Ei tästä tuu sitten yhtään mitään:D Tavaramäärä vaan lisääntyy sitä mukaa kun pakkaan, ja kuivurissakin odottaa vielä muutama juttu.. Voi jeesus kristus.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että VAU OON KOHTA KOTONA! 

days 359 and 360

Terveisiä Virginasta! Oon jäänyt nettiin koukkuun niin pahasti, että oli pakko ostaa 24 tunnin access internetiin.. Krhm. Au pair-komennus päättyy neljän päivän päästä, millonkohan sen oikeasti tajuaa?

Tänään oltiin koko päivä vesipuistossa (water country USA), juostiin erilaisissa vesiliukumäissä ja nautittiin auringosta. Sain rintakehään ihan kamalat rusketusrajat, poltin nenän ja sain pavunruskean otsan. Kiva! Mut oli mukavaa päästä välillä huilaamaan Cabanaan, varsinkin kun meitä on täälä se kolme aikuista kahdelle lapselle niin ei ole ihan niin kamala kiire koko ajan:> Kävin muuten yhdessä ihan mielettömässä vesiliukumäessä! Se on tämän kesän uutuus, Vanish Point nimeltään ja sen juju on jalkojen alta katoava luukku, jonka myötä sitten putoat suoraan alaspäin pikkuhilaa kaartuvaan liekumäkeen. Se tunne, kun sanot "I'm ready" ja tiedät, että se lattia kohta katoaa jalkojen alta.. Aijai adrenaliinia! Päivä oli kyllä huippukiva! Babysittasin vielä illan, kun hostit lähtivät illalliselle ja täytyy kyllä sanoa ettei helpompaa babysittausta ole ollut.. Kymmenen minuuttia hostien lähdön jälkeen mun babyt päättivät nukahtaa, joten kannoin molemmat sänkyihin ja se oli sitten siinä:D Muuten! Piti vielä kertoa, että tasan sillä sekunnilla kun se vesipuisto aukesi aamulla saimme kuulla Amerikan kansallislaulun, sekä katsoa lipun noston salkoon.. Siis kuinka isänmaallisia tässä maassa oikeasti voidaan olla?

(tää sunnuntain osa on kirjoitettua Wordiin eilen illalla)

Sunnuntaina koomailin ylös sängystä ja aloin hullun lailla pakkaamaan lomareissua varten, huoneeni ja matkalaukkuni kun olivat päivän aikana onnistuneet räjähtämään.. Lähdimme ajelemaan yhdentoista maissa ja pääsimme perille yhden pysähdyksen taktiikalla viiden maissa. Itse harrastin torkkumista koko automatkan ajan, ja rehellisesti sanottuna olisin voinut istua autossa vielä pari lisätuntia.. :D Anyway, pääsimme pienten kommellusten siivittäminä asuntoomme (meille annettiin ensin toimimattomat huonekortit ja vielä sekavat huonenumerot, joten kävimme kokeilemassa pari ovea ennen kuin päätimme palata takaisin respaan..), ja laukkujen purkamisen lomassa virittelimme baby gate-häkellyksen portaiden yläpäähän:D Jotkut valopäät kun eivät ole asentaneet tänne ollenkaan ovea (asuntoja on kahdessa kerroksessa ja tämä meidän on yläkerran kämppä, eikä rappusten yläpäässä ole siis ollenkaan ovea..) joten laitoimme ensin normaalin portin seinien väliin ja sen jälkeen heitimme olohuoneen pöydän lappeelleen metrin päähän:D Nyt on koko käytävä niin aidattu, että joudumme kulkemaan minun ja hosttytön kylpyhuoneen kautta ulos. Tuskallisen baby gate-operaation jälkeen lähdimme syömään Japanesen steakhouseen- mun ja hostäidin lemppariii! Käytiin samassa paikassa huhtikuun reissullakin, mutta vasta tänään huomasin, että Colin Farrell on syönyt siellä! Aaaaaa! Oli muuten huvittavaa, kun otin alkupalaksi sushia ja koska se riisi oli polttavan kuumaa alkoivat silmät kostua kyyneleistä ja koko pöytä hihitti, että olipas tulista tavaraa kunnes sain sanottua, että se oli vaan niin kuumaa! Naminamin ruoan jälkeen lähdetiin Busch Gardensiin katsomaan ilotulituksia, josta viimein kymmeneltä illalla pääsimme nopeiden ruokaostosten kautta kämpille! Hostisäni oli muuten iiihana, koska hän osti mulle pinkkiä pirtelöä kauppareissullaan! Pakko muuten tehdä tähän väliin paljastus, jonka vuoksi meinasin menettää hermot väsymykseni kourissa.. Kävin vielä myöhään illalla suihkussa, enkä ihan oikeasti saanut sitä vettä tulemaan sieltä suihkusosasta Vääntelin ja kääntelin ja riuhdoin jokaikistä osaa, minkä siitä saakelin ammeesta löysin mutta ei niin ei. Lievästi sanottuna vitutti. Ehkä kysyn huomenna hosteilta, että please auttakaa käyttämään tota suihkua.  (edit. mainitsin, että en osaa käyttää suihkua ja sain apua, mutta hostäiti myönsi, että he riuhtoivat suihkua puoli tuntia kunnes hoksasivat miten sitä käytetään:D Ei tätä yhtään vaikeammaksi ole voitu tehdä?)

Huomenna mennään Busch Gardensiin koko päiväksi, keskiviikkona luultavasti taas vesipuistoon ja sitten onkin jo torstai ja kotiinpaluu. Ja perjantaina vähän erilainen kotiinpaluu. Iiiks. Kohta ihmiset nähdään!

//Unohdin sitten sanoa erikseen, että tulen tässä kuussa kotiin! Haha. Oli pakko mainita.