Viimeiset viikot Suomessa kuluvat ystävien seurassa. Elämän helmien kanssa nautitaan, koetaan ja naureskellaan. Vaikka nauru onkin monikansallinen kieli niin uskon, että sitä ihkaomaa suomalaista mahanpohjasta kumpuavaa ystävänaurua saattaa tulla jossain vaiheessa hieman ikävä.
Uskotteko, että mua ei vieläkään jännitä yhtään? Tällä hetkellä elän kuitenkin aikataulutetun kalenterini kanssa niin hetkessä kuin mahdollista etten osaa edes ajatella kuinka pian oon oikeasti lähdössä. Ja vaikka kuinka tietoisesti ajattelisinkin nopeasti lähenevää lähtöpäivää en osaa jännittää, ainoastaan odottaa sormet syyhyten tulevaa vuotta. Jos vaan jaksais pakata.. Juuso sanoi tänään, että "jos et tällä kertaa vaan nopeasti pakkais jotain edellisenä iltana".. Saa nähä miten käy:P
PS. mun viisumin pitäis tulla tällä viikolla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti