almost ready...

Jippii, oon saanu viisumini sekä lentoajat! Viikonloppuna on läksiäiset ja ens viikon tehtävä on se kauhistuttava pakkaaminen. Hieman jo kihelmöi..

last weeks

Viimeiset viikot Suomessa kuluvat ystävien seurassa. Elämän helmien kanssa nautitaan, koetaan ja naureskellaan. Vaikka nauru onkin monikansallinen kieli niin uskon, että sitä ihkaomaa suomalaista mahanpohjasta kumpuavaa ystävänaurua saattaa tulla jossain vaiheessa hieman ikävä.

Uskotteko, että mua ei vieläkään jännitä yhtään? Tällä hetkellä elän kuitenkin aikataulutetun kalenterini kanssa niin hetkessä kuin mahdollista etten osaa edes ajatella kuinka pian oon oikeasti lähdössä. Ja vaikka kuinka tietoisesti ajattelisinkin nopeasti lähenevää lähtöpäivää en osaa jännittää, ainoastaan odottaa sormet syyhyten tulevaa vuotta. Jos vaan jaksais pakata.. Juuso sanoi tänään, että "jos et tällä kertaa vaan nopeasti pakkais jotain edellisenä iltana".. Saa nähä miten käy:P


PS. mun viisumin pitäis tulla tällä viikolla..

Kolme viikkoa..

..aikaa pakata ja sanoa vuoden mittaiset hyvästit. Kolme viikkoa. Leena kysyi eilen, että eikö mua jännitä. Vastasin, että ei, mutta kaverit (aka Juuso etunenässä(voin sanoo näin julkisesti koska se on armeijassa eikä pääse sieltä pitämään mulle saarnaa vielä hetkeen..)) kyllä huolehtii siitä mun puolesta. Miten on tyypit, osuinko ihan väärään?

PS. Keksikää mulle läksiäisideoita!

älä unohda valokuvia

Oon tässä kesän aikana suunnitellut tekeväni USAa varten valokuvakokoelman, jossa on kuvia lähivuosien varrelta ja eritoten tärkeistä ihmisistä sekä tapahtumista. Loin kuvatiedostoihin kansion "teetä usaa varten" ja oonkin pikku hiljaa täytellyt sitä käyden läpi jokaisen valokuvakansion (tai no, oon päässyt vasta alle puoliväliin..). Niiden kansioiden läpikäyminen on samalla nautinnollisen ihanaa sekä äärettömän kamalaa, koska se mielettömien tapahtumien, hetkien, tunteiden ja ihmisten skaala on niin valtava ja koska tiedän jo nyt kuinka ikävä mulle välillä tulee kaikkia ja kaikkea. Vaikka samalla olisinkin tosi onnellinen niin tuun silti ikävöimään teitä ihan hirveästi.. Ja koska (valitettavasti) elän aina tunteella niin toivon, että siitä kansiosta olis mulle hyötyä, koska se tulee sisältämään erittäin paljon tilannekuvia (eli parhaita kuvia maailmassa) ja toivon, että niiden myötä pääsen ahdistuksen hetkellä lähemmäs Suomessa majailevia apinoitani.

Muuten, se ajokorttiasia on mitä luultavimmin selvä. Sain autoliitolta sellaisen lipareen, joka toimittaa kansainvälisen ajokortin virkaa eikä siinä mainita päättymis- tai alkamisajankohtia eli riittää, että äiti lähettää mulle aikanaan myös pysyvän ajokortin, jolla voin sitten ajella yhdessä sen lipareen kanssa.


PS. ootteko huomannu, että oon kirjottanu jokaisen postauksen yöllä?

//PPS. Oho anteeks, valehtelin äsken. Ensimmäinen postaus on kirjoitettu jo puoli kahdeksalta illalla..

pssst

Pakko kertoa teille yks salaisuus: lupasin pari kuukautta sitten itselleni, että elän USAn vuoden ilman kalenteria. Tajusin kuitenkin melkein saman tien etten pysty siihen ja koska vanhasta kalenterista loppuu kohta päivät niin tadaa: Juuso osti mulle tänään (okei virallisesti eilen) ihanan pinkin kalenterin! Ah, järki pelastettu. JEE KIITOS JUUSO OOT PARAS!

Ai niin, kaikki paperit on perillä Cultural Carella. Enää puuttuu se piru ajokortti ja viisumi. Ja pakkaaminen....... Iiks.


PS arpeni voi kuulemma erittäin hyvin!