niisk

Tajusin just, että tää on mun viimeinen sunnuntai Amerikassa.

days 354, 355, 356, 357 and 358

Huhheijaa mikä lauantai! Tuumasin tässä, että enpäs oo taas kirjoitellu kunnolla moneen päivään.. Miten tässä aina käy näin?

Pikakertaus viikkoon, jotta päästään tähän (ihanaan) päivään!

Tiistai oli normipäivä, stressasin pakkausta, ja laskeskelin minuutteja vapaa-aikaan.. Jotenkin ei napannut työnteko tällä viikolla, kun lapset oli niin väsyneitä näihin helteisiin.. Illalla kävin Andrean, Xenian ja erään uuden eteläamerikkalaisen au pairin kanssa hyvästijätskeillä Woodsidella.. Lähdettiin sieltä 45 sulkemisajan jälkeen, kun ei maltettu lopettaa juttelemista.

Keskiviikkona vein lapset leffaan Andrean ja hänen hostlastensa kanssa. En voi kuin tyytyä toteamaan, että ei enää ikinä: D Hostpoika alkoi nimittäin itkemään tylsyyttään viisi minuuttia ennen leffan alkua (ja siis jo se, että sain hosttytön, hostpojan, itseni sekä kassillisen vilttejä ja eväitä saliin asti oli mitalin arvoinen suoritus).. Yritin sitten pitää hänet tyytyväisenä poppareilla ja karkeilla, viidentoista minuutin jälkeen tosin sain ottaa käyttöön erilaiset hyssyttelyleikit: D Leffan loppupuoliskolla tyyppi aloitti taas kunnon kitinän, ja hetken päästä hän päätti nukahtaa syliini.. Unet tietenkin keskeytyivät, kun leffa loppui ja jouduin kuskaamaan koko sakin autoon. Olin vielä luvannut, että menisimme Friendly'siin lounaalle, joten ei auttanut kuin ajaa sinne hikimärkänä. Lounaskeikka meni kuitenkin kaikeksi onneksi suht kivuttomasti, joten en ihan kokonaan menettänyt hermojani:D Iltapäivällä leikittiin basementissa, ja illalla käytiin vielä porukalla uimassa ennen nukkumaanmenoa.

Torstaina kävin sulkemassa tilin, mikä aiheutti lievästi sanottuna oudon olon.. Illalla lapsilla oli uimatunnit, joten pääsin taas uimaan. Loppuillasta olin niin tehokas, ettei mitään rajaa.. Kuurasin kylppärin, raivasin koko huoneen, pyyhin pölyt, pakkasin kaikki laukut uusiksi, juttelin muutaman tunnin kaverin kanssa naamakirjassa, scrapbookasin ja laitoin kaiken mahdollisen valmiiksi lähtöpäivää ja Virginian loma varten.

Perjantain käytin Janiikan kanssa tekstailuun.. Oli niin outoa tajuta illalla, että en enää voi lähettää viestejä Janiika usapuhelimeen! Ilta oli kuitenkin onneksi huippukiva, koska hostäitini kokkasi upean illallisen, ja vieläpä ihan itse alusta loppuun asti! Olin saanut esittää toiveita viimeiselle kotona syödylle päivälliselle, ja arvatkaapa vaan sanoinko, että muuten ihan sama, mutta olisi kiva saada perunoita:D Niitähän me sitten saatiin, sipuleilla höystettynä lihan, kanan ja rollsien kaverina. Hostisä oli hakenut jälkkäriyllärinä Cheesecake Factorystä porkkanakakkua, Godiva-juustokakkua, cookie dough-juustokakkua ja Reese's peanut butter-juustokakkua! (jälkimmäisin on kamalaa, mutta muut superherkkua!). Oli vähän haikeaa, mutta ei olla kyllä hetkeen naurettu illallispöydässä niin paljon. Illan kruunasi Rosa, joka tuli meille yöksi! Pakkailtiin vielä vähän lisää, naurettiin ja valvottiin, kunnes päätetiin, että on pakko mennä nukkumaan..

Tänään heräiltiin takkuisasti, itse asiassa taidettiin makoilla sängyssä ainakin tunti herätyskellon sulkemisen jälkeen.. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin raahattua itsemme yläkertaan myöhäiselle aamiaiselle, josta tunnin päästä olimmekin porukalla matkalla mallille. Hengailimme lasten kanssa hetken ajan, jotta hostäitini sai shoppailla vielä vähän lisää (oon kuullut sanat "NOW I'm done" ainakin kuusi kertaa: D), minkä jälkeen jäimme kiertelemään kaupoissa kahdestaan. Mallillta ajelimme suoraan jäähyväispäivälliselle hostperheeni ja hostisäni siskon perheen kanssa. En itkenyt! Silmät kyllä kostuivat useaan kertaan, mutta sitähän ei lasketa.. Sain hosteiltani hyvästilahjaksi Tiffanyn rannekorun nimikirjaimillani, mikä kyllä meinasi aiheuttaa itkukohtauksen:D Illallinen oli ihana, ja päätimme sen jälkeen lähteä vielä porukalla jätskeille Woodsideen (haha, ylläripylläri). Otimme paljon kuvia ja nautimme toisten seurasta, ja oli kyllä ihan mielettömän kivaa! Jätskien jälkeen tulimme kotiin, ja sain viimein tilaisuuden antaa hosteilleni minun lahjani heille. Kehystin kuvia lapsista ja minusta, joten annoin sen tavallaan koko konkkaronkalle, vaikka ostinkin lapsille vielä erikseen lahjat, jotka annan sitten myöhemmin. Lähdimme Rosan kanssa vielä pienen virkistäytymisen jälkeen Walgreensiin teettämään parit kuvat, sekä Main Streetille kävelemään ja syömään sipulirenkaita. Kotona kuvailtiin vielä parit blinbling-tikkarinpidikekuvat ennen kuin Rosan piti lähteä kotiin.. :< Kello on nyt taas kaksi yöllä ja mää en oo vielä edes pakannut Virginiaa varten.. Ja onhan tuossa lattialla taas uusi kasa odottamassa pakkausta Suomeen meneviin matkalaukkuihin. Äääääää. Väsyttää. Anyways, lähdemme siis aamulla sinne Virginiaan, josta kotiudumme vasta torstai-iltana ja luultavasti meillä ei ole hotellihuoneessa nettiä, joten täällä tontilla saattaa olla aika hiljaista..

 

PS Aamut ovat aikas vähissä!

suomijengin paluu

Kuten varmasti tiedätte, viime vuonna 9.8. tähän maahan saapui kolme suomalaista au pairia. Suomikoplaksi itsemme ristimme training school-viikon aikana ennen kuin lähdimme jokainen omaan osavaltioomme kokemaan ja näkemään. Tällä hetkellä yksi meistä on kotona, toinen lähtee huomenna ja kolmas ensi viikon perjantaina. Olen hieman kateellisena lukenut Tiian blogipostauksia Suomesta, ja itku kurkussa lopetin viimeiset skypetreffit Amerikassa Janiikan kanssa.. Viikko tuntuu niiiiiin pitkältä ajalta..

Huone alkaa näyttämään aika yksinäiseltä. Vessasta olen tyhjentänyt jokaisen laatikon, muista laatikoista on käytössä enää tasan yksi. Olen laittanut lentokonevaatteet syrjään, kerännyt kasan tavaroita, jotka päätyvät käsilaukkuun ja pakannut kaiken muun mahdollisen isoihin matkalaukkuihin. Isompi ruumaan menevä laukku painaa nyt jotain 55 paunaa, eli se on himppasen ylipainoinen.. Pienemmän pitäisi mennä painorajojen sisäpuolelle, mutta sinne ei enää mahdu paljoa mitään: D Käsimatkatavarat sen sijaan ovat oma lukunsa.. Käsimatkatavaralaukkuni on paljon sallittua suurempi plus se painaa niin paljon, että joudun varmasti kysymään jonkin kivan pojan apua, jotta saan sen sinne hattuhyllylle.. No kunhan selviän koneeseen (x2..). Niin outoa. Ou-to-a. Mutta oikeasti, mitä jos viimeinen viikko ei lopu koskaan?

PS En enää ikinä yritä tilata mitään Ebaysta. Vihaan koko laitosta.

days 348, 349, 350, 351, 352 and 353

En tiedä mistä kirjoittaa, tai paremminkin miten kirjoittaa. Viikonloppu oli ihana, mutta maanantai toi tullessaan ahdistuksen ja huonon olon. Oksettavan olon. Norjan hurjat tapahtumat eivät ole jättäneet mieltä rauhaan, eivätkä hupenevat päivät kotiinpaluun suhteen auta asiaa.. Don't get me wrong, olen ihan hurjan innoissani tulossa kotiin, mutta täältä lähteminen ei kuitenkaan ole mitenkään kovin helppoa. Kuinka voin vuorokaudessa muuttaa herätykseni lasten pienten jalkojen töminästä johonkin aivan muuhun? Miten totun taas siihen, että Suomessa puhutaankin suomea eikä pankkiin voi soittaa kello yksi yöllä että hei apua mun kortti ei toimi.

Tarjoillaanko siellä Suomessa edes jääteetä kaikkialla?

Keltä saan aamupusuja- ja haleja, kun hostpoika on valtameren toisella puolella? (tähän ei sitten oteta vastaan mitään "alkaisit seurustelemaan"-kommentteja..)

Tällä viikolla pitäisi hoitaa kaikki viimeiset asiat, raivata huone ja pakata loppuun. Mun hyvästilahjaoperaatio on ihan pulassa, apua apua iiks! Onhan tässä kumminkin vielä muutama päivä...

No mutta joo, voisin kai viime viikostakin muutaman sanaisen kertoa.. Jos joku ei vielä tiennyt, niin tiistain skydiving oli mieletöntä. Keskiviikko-perjantai-akseli on vähän hämärän peitossa.. Olin lasten kanssa kaikki päivät kumminkin, koska hostäidilläni oli paljon menoa ja meininkiä. Luultavimmin leikittiin basementissa aka välteltiin helteitä. Perjantaina hostvanhempani olivat illan hyväntekeväisyystapahtumassa, joten olin kotona lasten kanssa. Rosa saapui viihdyttämään meitä, joten lähdettiin porukalla frozen yogurteille ennen nukkumaanmenoa. Ilmastointi oli muuten aikaisemmin aamulla sanonut poks, joten yläkerta oli kuin sauna ja joskus yhden maissa yöllä kuulimme kamalaa räminää, joka aamulla osoittautui hostperheeksi- he nimittäin nukkuivat sulassa sovussa olohuoneen lattialla..

Lauantaina napattiin pari saksalaista tyttöä kyytiin ja lähdettiin New Jerseyn Wildwoodiin rannalle. Parin tunnin automatkan sijaan päädyimme seisomaan ruuhkassa sen pari tuntia joten pääsimme perille neljän tunnin autossa istumisen jälkeen.. Voin sanoa, että neljä tuntia ratin takana istuttuani olin niiiiin valmis hyppäämään autosta pois! Rannalle kumminkin päästiin, eikä se 104 Fahrenheitin lämpötilakaan tuntunut liian kuumalta, kunhan kävi jääkylmässä meressä kastautumassa parinkymmenen minuutin välein.. : D Hiekalla sen sijaan ei kestänyt seistä, hyvä jos juoksemaan kykeni! Ihan uskomattoman polttavaa tavaraa! Rusketuttiin ihanasti (jopa Rosa, joka lisäili viisikymppistä iholle puolen tunnin välein: P) ja päätettiin päivällisaikaan ajaa Cape Mayhin, koska se oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Cape Maysta löytyi söpöjä rakennuksia ja kauniita maisemia, ilta-aurinko vielä kruunasi kaiken söpöyden.. Kotiin lähdettiin ajamaan kahdeksan maissa, ja aamusta poiketen pääsimme perille oikeasti niissä parissa tunnissa! Ah mikä ihana päivä, ja vaikka illalla väsyttikin pirusti, jaksoi sitä silti hymyillä.

Sunnuntaina herättiin myöhään, skypetettiin äitin kanssa, katsottiin The Princess and the Frog, skypetettiin vähän lisää, katsossiin Grease, käytiin syömässä Five Guysien hampparit ja Woodside Creameryn jädet, tultiin takas ja käytettiin tunti siihen, että yritettiin etsiä hyvää leffaa (huonoin tuloksin) ja juuri kun oltiin antamassa periksi, löydettiin ihan ok rakkausleffa, joka sitten vielä päätettiin katsoa. Sitten olikin jo ilta ja Rosan piti lähteä kotiin, oli kamalaa. Mää kuitenkin vielä siivosin huoneen, ja Rosan kanssa skypettelyn lomassa pakkailin. Nyt on kummatkin ruumaan menevät laukut lattialla aukinaisina ja pieni paniikki meinaa iskeä, kun sain isomman laukun 40 kilosta jonnekin 30 hujakoille, mutta se tarkoittaa sitä, että pienempään laukkuun ei mahdu kaikki jäljellä olevat pakkaamattomat tavarat.. Äiti, mitä mä teen?

Tänään heräsin huonoon oloon, joka oli sitten enemmän tai vähemmän vallassa koko päivän.. Vietiin lapset aamulla uimaan, iltapäivä meni jotenkin tosi nopeasti dataillessa hosttytön katsoessa telkkaria.. Hoidin asioita ja pesin pyykkiä, kunnes oli taas ilta. Apua vai jes, en tiedä kumpaa ajatella enemmän.

arkistojen aarteita

kelluva pää ja muita tuhannen ja yhden yön ihmeitä.

PS kaksi viikkoa, iiiiiik!

//Mulla on hiuskriisi. Kamala.