Tiistaina hoidin lapsia, datasin, katsoin Gossipia ja kävin salilla.
Keskiviikkona hoidin lapsia, datasin ja katsoin Gossipia Starbucksissa (kai).
Torstaina hoidin lapsia, datasin, saatoin katsoa vähän Gossipia ja hengasin Starbucksissa A-C:n kanssa (peppermint hot chocolate on niiiin hyvää!).
Perjantaina hoidin lapsia ja ajelin A-C:n luokse katsomaan yhden maailman surkeimmista leffoista (vaikka seurassa ei ollutkaan mitään valittamista, as you may know).
Arkipäivien pointti siis on, että sain VIHDOIN kirittyä Gossipin, nyt voin alkaa seuraamaan sitä USAn tahtiin, hahahaha!
Lauantaina valmistauduin Never Shout Neverin konserttiin, juttelin skypessä kylppärissäni, söin Hard Rockin (nouto)ruokaa A-C:n kanssa matkalla South Streetille Never Shout Neverin konserttiin, murskauduin ihmisryminässä Never Shout Neverin konsertissa, huusin ja lauloin Never Shout Neverin konsertissa, otin kymmenkunta uskomatonta (ja parisataa ei niin uskomatonta) kuvaa Never Shout Neverin konsertissa sekä toistin sanaa "amazing" aivan liikaa. Konsertti oli siis us-ko-ma-ton, ollaan A-C:n kanssa oltu ihan ekstaasissa (ja väsymyksessä) tämäkin päivä. Niin ja tänään siis lähetin isille isänpäiväviestin mennessäni nukkumaan, isi puolestaan heräsi juuri silloin:D Tulin juuri kotiin au pair-tapaamisesta, oli kiva vihdoin tavata au pair-ryhmäläisiä näin kolmen kuukauden au pairiuden jälkeen.. Kiitos au pair-tapaamisen mun hiukset haisee poltetulle ruokaöljylle (meidän ruuat paistettiin nenän edessä ja tietenkin niiden kokkien piti kikkailla niillä tulitempuillaan, vaikka olihan se melko hauskaa..), enkä millään haluais pestä hiuksia (koska mun kylppärin amme on tukossa ja joudun käyttämään vierashuoneen suihkua).
Iiiiiiiik
Voiko joku uskoa, että tämä on otettu ennen keikan alkua? :D Me näytetään niiin väsyneiltä!
Yksi kolmesta lämppäristä, ekasta jaksoin innostua, toisen kohdalla odotin kuumeisesti Never Shout Neveriä ja kolmannen kohdalla olin valmis lähtemään pois (oltiin siis noin viidennellä rivillä siellä alatasolla u nou ja viimeisen lämppärin aikana ajauduttiin jostain kumman syystä tooodella kauas ja kun kaiken lisäksi jotkin idiootit kaksimetriset ihmiset tunkivat meidän eteen, olin valmis luovuttamaan......)
(....mutta onneks en luovuttanut, koska juuri ennen Never Shout Neveriä ajauduin noin kolmannelle riville aivan lavan keskelle=täydellisin paikka ikinä ja kun Christofer sitten astui lavalle nahkatakissaan olin pakahtua innostuksesta)
Ohi on.
PS Loppukevennys: tälläinen löytyi aikoinaan King of Prussian parkkipaikalta, TAHTOO (sori, että se on väärinpäin, en tajua miksen saa käännettyä sitä!)