sunnuntai 14. marraskuuta 2010

days 93, 94, 95, 96, 97 and 98

Hiiiieman lyhyehkö blogihiljaisuus. Let's make it easy for you, I'll try to make this a short one..

Tiistaina hoidin lapsia, datasin, katsoin Gossipia ja kävin salilla.

Keskiviikkona hoidin lapsia, datasin ja katsoin Gossipia Starbucksissa (kai).

Torstaina hoidin lapsia, datasin, saatoin katsoa vähän Gossipia ja hengasin Starbucksissa A-C:n kanssa (peppermint hot chocolate on niiiin hyvää!).

Perjantaina hoidin lapsia ja ajelin A-C:n luokse katsomaan yhden maailman surkeimmista leffoista (vaikka seurassa ei ollutkaan mitään valittamista, as you may know).

Arkipäivien pointti siis on, että sain VIHDOIN kirittyä Gossipin, nyt voin alkaa seuraamaan sitä USAn tahtiin, hahahaha!

Lauantaina valmistauduin Never Shout Neverin konserttiin, juttelin skypessä kylppärissäni, söin Hard Rockin (nouto)ruokaa A-C:n kanssa matkalla South Streetille Never Shout Neverin konserttiin, murskauduin ihmisryminässä Never Shout Neverin konsertissa, huusin ja lauloin Never Shout Neverin konsertissa, otin kymmenkunta uskomatonta (ja parisataa ei niin uskomatonta) kuvaa Never Shout Neverin konsertissa sekä toistin sanaa "amazing" aivan liikaa. Konsertti oli siis us-ko-ma-ton, ollaan A-C:n kanssa oltu ihan ekstaasissa (ja väsymyksessä) tämäkin päivä. Niin ja tänään siis lähetin isille isänpäiväviestin mennessäni nukkumaan, isi puolestaan heräsi juuri silloin:D Tulin juuri kotiin au pair-tapaamisesta, oli kiva vihdoin tavata au pair-ryhmäläisiä näin kolmen kuukauden au pairiuden jälkeen.. Kiitos au pair-tapaamisen mun hiukset haisee poltetulle ruokaöljylle (meidän ruuat paistettiin nenän edessä ja tietenkin niiden kokkien piti kikkailla niillä tulitempuillaan, vaikka olihan se melko hauskaa..), enkä millään haluais pestä hiuksia (koska mun kylppärin amme on tukossa ja joudun käyttämään vierashuoneen suihkua).


Iiiiiiiik


Voiko joku uskoa, että tämä on otettu ennen keikan alkua? :D Me näytetään niiin väsyneiltä!


Yksi kolmesta lämppäristä, ekasta jaksoin innostua, toisen kohdalla odotin kuumeisesti Never Shout Neveriä ja kolmannen kohdalla olin valmis lähtemään pois (oltiin siis noin viidennellä rivillä siellä alatasolla u nou ja viimeisen lämppärin aikana ajauduttiin jostain kumman syystä tooodella kauas ja kun kaiken lisäksi jotkin idiootit kaksimetriset ihmiset tunkivat meidän eteen, olin valmis luovuttamaan......)


(....mutta onneks en luovuttanut, koska juuri ennen Never Shout Neveriä ajauduin noin kolmannelle riville aivan lavan keskelle=täydellisin paikka ikinä ja kun Christofer sitten astui lavalle nahkatakissaan olin pakahtua innostuksesta)








Ohi on.

PS Loppukevennys: tälläinen löytyi aikoinaan King of Prussian parkkipaikalta, TAHTOO (sori, että se on väärinpäin, en tajua miksen saa käännettyä sitä!)

maanantai 8. marraskuuta 2010

days 90, 91 and 92

J ja J, EI, ei, ei, olette ihan liian loogisia..

Mitenkäs se viikonloppu taas vain sujahti ohi? Seriously, aika rientää täällä niiiin nopeaa. Perjantai-illan keilailu oli taas huisin hauskaa, loppuillan eksymiset puolestaan eivät olleet mukavuusalueeni kärkipäässä. Mutta minkäs teet, A-C:n ja minun ylläni on luultavasti jokin kirous, koska joka kerta kun me ollaan yhdessä joko a) eksytään tai b) ei ikinä löydetä kohdettamme. Perjantai-iltana saimme kokea vaihtoehdon b, joten A-C:n kaveri Pkin päätyi sitten yökyläilemään, heh. Lauantaina käytiin heittämässä P juna-asemalle, pelailtiin pelejä (pingistä, air hockeyta ja pöytäjalista(? VOITIN)) ja shoppailtiin King of Prussia mallilla (vihdoinkin pääsin käymään siellä, herranjumala se on VALTAVA). Illalla katsoin gossipia (16 jaksoa viikossa on aika kunnioitettava suoritus, right? :D) ja juoksentelin lasten perässä, kun lupasin, että G ja R saavat mennä ulos syömään, mutta lapset eivät sitten tahtoneetkaan pysyä sängyissään.

Sunnuntaina himoitsin sushia, joten päätin lähteä illalla pienelle retkelle ihmisten ilmoille. Sushipaikanhan piti tietenkin olla kiinni, olisihan ollut ihan liikaa pyydetty saada muutama pala sushia.. Päädyin sitten cheesen kautta syömään autoon, kuinka (epätoivoiseksi 40-vuotiaaksi ylipainoiseksi) amerikkalaiseksi tunsinkaan itseni:D Mutta ruoka oli taas hyvää ja seura (hehe) mitä parhainta, joten menkööt. Kävin muuten myös Starbucksissa, wohoo, olisikohan peräti neljäs kerta näiden kolmen(!) kuukauden aikana. Ja no-sinnekin menin vain katsomaan niitä gossipin jaksoja (kun ne vaan on niin koukuttavia).. Täällä muuten siirrettiin kelloja, eli ollaan taas samassa ajassa Suomen kanssa.

Tänään olen ollut väsynyt, koska en millään meinannut saada unta eilen illalla. Olin liian innoissani tulevasta Never Shout Neverin keikasta, uudesta paidastani, jonka saan pukea päälleni sinne keikalle sekä miljoonasta muusta pikkujutusta.. Olin siis erittäin onnellinen, kun minun ei tarvinnutkaan viedä R:ää töihin vaan sain nukkua yhtä soittoa niin pitkään kuin huvitti. Iltapäivä sujui rauhallisissa merkeissä, leikkejä L:n kanssa ja little gymiä A:n kanssa. Jospa sinne salille ehtisi illalla, kun on se flunssakin kaikeksi onneksi taltutettu (olen muuten huomannut että salin ja vohveleiden määrillä on suora yhteys toisiinsa-mitä enemmän salia, sitä vähemmän vohveleita. Kuvitelkaapa flunssaviikon vohvelimääräni, kun salin määrä oli pyöreä nolla, o ou.).


PS Rakas joulupukki, huomasin, että Antti Asplund myy taas mustia ristejään. Tämä au pair kovasti haluaisi yhden, please.

PPS äiti, valkoinen huivi ostettu, mutta en pane pahakseni vaikka niitä olisikin kaksi.. ;P

torstai 4. marraskuuta 2010

days 87, 88 and 89

Täytyy kuulkaa sanoa, että täällä Amerikassa on raivostuttavan helposti tukkeutuvia vessanpönttöjä, näihin kolmeen kuukauteen niitä on osunut kohdalle ihan riittämiksi asti.

Mitäs muuta.. Keskiviikkona laitoin lapset nukkumaan eli olin illan töissä, eilen illalla puolestaan ajelin L:n luo juttelemaan erittäin sokerihumalapitoisten lasten paimentamisen jälkeen. Sain vihdoin sanoa ensimmäiselle amerikkalaiselle flunssalleni bye bye, joten ensi viikolla pääsen takaisin salin pariin! L kasvaa huimaa vauhtia, au paria hirvittää.. Ai niin, olen opettanut L:lle pari suomalaista sanaa (kiitos ja mekko, :D), vielä pitää saada se ymmärtämään, että thank you on todellakin kiitos eikä Finnish (aina kun sanon L:lle "muistatko mikä on thank you suomeksi?" L vastaa "Joo, Finnish" :D). Muuten! G herätti minut keskiviikkona ja kysyi ohimennen, että mistä sain (ihkun) Gimmelin paitani(jota siis käytän yöpaitana..). Vastasin, että Suomesta, johon G "hepressa gimmel tarkoittaa numeroa kolme", aikamoinen yhteensattuma, että Gimmelissä oli juuri kolme jäsentä..! Plus gimmelin lausunta on sama niin hepreassa kuin suomessakin.. Oltiin hämmästyneitä. Olipas tapahtumaköyhät pari päivää, mutta älkää pelätkö, meidän kalenteri alkaa taas täyttyä normaaliin tahtiin.

Tänään olen lähdössä A-C:n ja jonkun toisen tytön kanssa keilailemaan, jonka jälkeen menen A-C:lle yöksi. Tyttöjen juttuja siis tiedossa, jee! Jospa sitten sunnuntaina saisin tehtyä niitä Silverin esseitä, vaikka eihän tässä mikään kiire vielä ole,heh (nimin. 2 kuukautta "esseiden kirjoitusta" takana, muutama viikko armonaikaa jäljellä")..

PS Eilen jotkin idiootit olivat ajaneet kolarin sopivasti R:n työreitin varrella, didn't your mommy teach you that wet leaves are dangerous..

tiistai 2. marraskuuta 2010

day 86

Upea päivä! E varasi lentoliput tänne, äiti ilmoitti, että ne on tulossa ja tiesi jopa päivätkin (saan isin tänne, jipii jipii jipii! Ja no onhan ne muutkin aika jipii jipii jipii! ;P), täällä oli kirpsakka ilma (finally) ja A-C varasi liput nevershoutneverin keikalle (A-C:n aikainen joululahja mulle, jipii!). Upea päivä siis. Ai niin, halloweenkarkkien maistelukin oli aika jees, kuten myös M:n ja L:n kanssa vietetty aika puistossa. Ainoa mikä haittaa elämääni on tämä hemmetin flunssa, käskekää sen mennä pois pois pois.

PS Miten ihmeessä saan itteni huomenna ylös aikaisin kun olen nyt saanut nukkua pitkään neljänä aamuna putkeen?

PPS Täällä oli tänään äänestyspäivä (ainoa laatuaan!! :O), joten facebookiin oli ilmestynyt sellainen I voted-toiminto plus laskuri, joka seurasi reaaliaikaisesti äänestäneiden lukumäärää (siis niiden äänestäneiden ketkä kävivät painamassa sitä I voted-toimintoa), olen viihdyttänyt itseäniä seuraamalla luvun suurenemista aamun noin miljoonasta illan yli kymmeneen miljoonaa- täytyy sanoa, että tää on suurinta hupia:D

maanantai 1. marraskuuta 2010

day 85

Tytöksi, joka ei ikinä sairasta, olen onnistunut saamaan melko sitkeän flunssan. Väsyttävän sellaisen. Arvatkaas vaan, onko salilla käymiseni (tai lenkkeilyni overall) kärsinyt siitä? Tai esseiden teko? Eipä ei.. Yritän tässä nyt kerätä kasaan jotain esseen tapaista uuden musiikkituttavuuden NeverShoutNeverin innoittama. Olemme A-C:n kanssa luultavasti menossa kuuntelemaan NeverShoutNeveriä Phillyyn parin viikon päästä, jei! Olin tänään hirveän väsynyt viedessäni R:ää töihin, joten nukahdin uudelleen sillä sekunnilla kun kaaduin takaisin sänkyyni, seuraavan kerran heräsin sitten hieman ennen kymmentä ja vaikka olisikin vielä väsyttänyt niin päätin, että on aika nousta ylös. Tykkään kyllä erityisen paljon maanantaiaamuista, olen onnekas kun saan pehmeän laskeutumisen arkeen. Päivä on ollut melko iisi, koska M:n kaveri E oli tuttuun tapaan leikkimässä M:n kanssa, L nukkui pitkät päikkärit ja A:lla oli little gym ja R:kin pääsi maanantaille epätyypillisen aikaisin töistä kotiin. Siis hieno päivä sairastaa flunssaa.. Olen katkera, tyhmät Amerikan pöpöt. Onneksi suunnitelmat A-C:n kanssa lohduttavat melko paljon. Taidan huomennakin nukkua pitkään, kun kerta on (taas) mahdollisuus siihen.. On tästä flunssasta siis jotain hyötyäkin, saan laittaa kaiken väsymyksen ja saamattomuuden sen piikkiin. Score!

PS Oon ihan fiiliksissä joulusta joten (wink wink) jos joku haluaa ilahduttaa mua millään tavalla niin hän lähettäkööt mulle joululauluja missä tahansa muodossa (myös suklaa, salmiakki ja aikaiset joululahjat kuten villasukat tai valkoinen kudottu kaulahuivi, joka sopii mun uuteen pipoon joka on vilahtanut kuvissa otetaan ilomielin vastaan)! Amen.